painonhallinta

Painonpudotuksessa keskity tavoitteeseen, älä märehdi nykytilannetta

Kun tavoittelee terveellisempää elämää, ei kannata keskittyä siihen, mikä tilanne on nyt tai mitä teki pieleen, vaan siihen, mitä kohti haluaa mennä! Painonpudotuksessa keskity tavoitteeseen, älä märehdi nykytilannetta.

Aamulla mietin taas sitä, miten paljon painonpudotus, (ulko)liikunnan lisääminen, terveellisemmin syöminen ja riittävistä yöunista huolehtiminen on lisännyt virtaa ja tuonut itseeni eloa. Helposti tekee mieli ajatella, että olisinpa tiennyt tämän fiiliksen ja tehnyt asioita jo aiemmin kuin vasta tämän vuoden alusta, mutta sehän ei johda mihinkään. Sitä paitsi toki tiesinkin, mitä kevyempi olemus ja ylipäänsä terveemmät elämäntavat tuovat mukanaan, sillä olenhan elämäni ensimmäiset 34 vuotta ollut normaalipainoinen, tosin saatoin syödä mitä tahansa ilman lihomista. En silti vain saanut tehtyä muutosta pysyvästi ennen kuin nyt.

Ja tiedän muuten hyvin senkin, ettei niistä riittävistä yöunista vain aina voi huolehtia. Vähänkö itseäni otti päähän joitain vuosia sitten kaikki 10 x nuku paremmin -vinkit, kun kuopukseni heräili noin 8-10 kertaa yössä pari ensimmäistä vuottaan. Että vaikka olisin seisonut päälläni, tuulettanut makuuhuonetta, juonut kamomillateetä ja ollut näpyttämättä älylaitteita viiteen tuntiin ennen nukkumaanmenoa, yö ei olisi ollut muuta kuin jonkin asteinen katastrofi. Ja sitten kun lapsi alkoi nukkua, en itse enää osannutkaan, heräilin yhä 3-5 kertaa yössä. Vasta reilun puolentoista vuoden verran olen nukkunut oikeasti pääosin hyvin, ja tällä hetkellä pidänkin kiinni riittävistä yöunista, ne menevät kuus-nolla esimerkiksi sosiaalisen elämän edelle. Toki vieläkin tulee öitä, jolloin herään johonkin itse tai kuusivuotias herättää minut vessareissukaveriksi niin sikeästä unesta, etten sitten enää hetkeen nukahdakaan. Mutta 90-prosenttisesti koen nukkuvani vallan mainiosti ja se on tietenkin asia, joka myös näkyy arjessani parempana jaksamisena, parempana palautumisena ja ihan siinä, että arki maistuu ja elämässä on värejä.

Jälkeenpäin näen, että silloisessa ruokavaliossanihan kyse oli oikeastaan jonkin sortin lohtusyömisestä. Koin, että kun en saa edes nukkua, niin saan edes syödä mitä sattuu. Ja oikeasti sokerista ja hiilihydraattimätöstä tuli entistä huonompi olo, vaikka sokeri saattoikin hetkellisesti piristää. Ja sitten jossain vaiheessa iski itseinho ja houkutus pudottaa kertyneitä kiloja järjettömällä liikkumisella tai syömisten tiukalla rajoittamisella. Ja sehän tässä vuosien varrella nähtiin, ettei siitä ollut pysyvää apua. Jojokierre oli valmis.

Lokakuu 2016. 173 cm ja noin 84 kg.

Nyt, kun 16 kiloa ovat karisseet itselleni oikein sopivaa tahtia, niin hitaasti, etten edes koe laihduttaneeni tietoisesti, olen huomannut myös sen, ettei kyse lopulta ole edes kiloista. Painonpudotus on ihan oikeasti energisyyden, hyvävointisuuden, paremman fiiliksen ja paremman jaksamisen sivutuote. Olen yhä siinä vaiheessa, että haluan hehkuttaa kaikille, että elämänmuutos kannattaa, elämästä tulee niin mahtavaa, ettei sitä osaa edes kuvitella! Toki arjen murheet ovat usein vakio, mutta ainakin on voimaa ottaa vastaan myös niitä epäonnistumisia ja vastoinkäymisiä ihan eri levelillä.

Suurin osa meistä tietää, miten kannattaisi elää. Erästä painonhallintaan liittyvää artikkelia kirjoittaessani asiantuntijakin totesi, että se ikuinen laihduttaja tietää jokaikisen kalkkunaleikepaketinkin ravintoarvot, kyse ei ole siitä, etteikö tietäisi, muutosta ei vain silti saa tehtyä tai sitten se on tosi lyhytaikaista.

Mutta kuinka sitten itselleni kävi, kun joku edellä mainitsemani elämän osa-alue, kuten nukkuminen, syöminen tai liikkuminen meni läskiksi? Sen sijaan, että olisin edes yrittänyt huolehtia vaikka edes terveellisemmästä syömisestä noina vähäunisina vuosina, tartuin kokispulloon, suklaalevyyn ja lääkitsin itseäni hiilarihutulla ja valtavilla annoksilla. Kun sitten onnistuin hankkiutumaan suurella määrällä jumppaohjauksia ja vähäisillä unilla ylikuntoon, sen sijaan, että olisin edes käynyt ulkona kävelemässä, oli helppoa jäädä kokonaan sohvalle jumiin.

Lokakuu 2017. 173 cm ja 69 kg.

Miksi minä en sitten aiemmin alkanut muuttaa elämääni? Syitähän on monia.

  • En jaksanut. Elämäntilanne oli aika ajoin raskas eikä voimia elämänmuutokseen ollut.
  • Minua ei huvittanut.
  • Mielsin ajatuksen laihduttamisesta pikakuuriksi, joka tuntui ahdistavalta.
  • Ajattelin vain sitä, mistä joudun luopumaan enkä sitä, mitä saan tilalle.
  • Urakka (noin 20 kiloa) tuntui valtavalta.
  • Siirsin aloittamista jatkuvasti eteenpäin: huomiselle tai ensi maanantaille.
  • Pelkäsin, etten onnistu taaskaan. Ajattelin, etten jaksa jojotella enää kertaakaan, joten mieluummin pidän pienen ylipainoni.
  • En pystynyt näkemään, mitä kohti haluan mennä, vaan jumitin sen hetkisessä tilanteessa.
  • Vaikka moni asia tuntui raskaalta ja energiat olivat usein vähissä, olin silti ihan tyytyväinen itseeni. Tosin jos olisin jotenkin inhonnut kehoani, ei sekään ole mielestäni terve ja hyvä lähtökohta muutokselle.

Riittävän kauan noita ajatuksia päässäni pyörittäneenä lopulta päätin, että joko voin jatkaa näin ja todennäköisesti lihoa pikku hiljaa enemmän, tai sitten muutan elämääni ja teen sen eri tavalla kuin aiemmin. Halu saada arjesta kevyempää voitti ja hyvä niin.

Olisin toki voinut jossitella sitä, että olisinpa aloittanut aiemmin, mutta uskon, että kaikelle on elämässä aikansa. Kun sitten päätin, että nyt vanha elämä saa lähtöpassit ja tilalle tulee jotain parempaa, aloin hommiin. Olen monta kertaa kuullut kysymyksen, että mistä tällä kertaa sain itsekuria. Mutta kun tein tietoisen valinnan päästä tavoitteeseeni hitaasti, en ole itsekuria tarvinnut, en ollenkaan. Eräs ystäväni minulle juuri totesi, että aloittaminen on aina sen hankalin juttu, oli kyse lähes mistä tahansa. Että aloittaa voi silti, vaikkei se edes sillä hetkellä motivoi tai tunnu juuri niin mahtavalta asialta. Kun sitten jatkaa ja menee eteenpäin, jossain vaiheessa alkaa muutosta tapahtua. Ja siinä vaiheessa se muutos on paras palkinto, joka myös tuo runsaasti lisämotivaatiota. Juuri näin taisi käydä  itsellenikin.

2016 ja 2017.

Ehkä halusin tällä postauksella vain sanoa sen, että ei kannata jossitella sitä, mitä ei ole tehnyt aiemmin, vaan keskittää kaikki paukut siihen, mitä haluaa nyt. Ei kannata miettiä sitä, mistä joutuu luopumaan, vaan sitä, mitä saa tilalle. Ei kannata miettiä sitä, mistä haluaa irrottautua, vaan sitä, mitä kohti on menossa.

Kuuden vuoden jojotaustallani rohkenen väittää, että jos minä pystyin muuttamaan elämäntapojani, sinäkin pystyt siihen.

Lisää painonhallinta-aiheisia kirjoituksiani löydät blogini painonhallintakategoriasta.

Ihanaa talvi-iltaa!

Jenny

Tuu Instagramiin!

8 thoughts on “Painonpudotuksessa keskity tavoitteeseen, älä märehdi nykytilannetta

  1. Erittäin hyvä kirjoitus! Oon niin samoilla linjoilla sun kanssa näistä kaikista. Motivaatio täytyy kaivaa ensin jostain, ilman sitä tekee vaan enemmän hallaa kun päätyy esim. jojoilemaan ja itsesyytöksiin. Tuo kommenteissa mainittu arjen listaus on myös erittäin hyvä idea, arkeen kuuluvat hyvät asiat on syytä tunnistaa ja korjata niitä huonoja sitten vähitellen paremmiksi (siis ei täydellisiksi, vaan nimenomaan paremmiksi).

    Itse aloitin terveellisemmän loppuelämän syyskuun alussa. Paino on pudonnut nyt 4,4kg/tavoite -15kg. Tahti on maltillinen ja haukon ”kakkua” 5kg: erissä. Eka tavoite siis kohta saavutettu, jee! Enkä oikeasti ole tehnyt mitään kovin ihmeellistä, pieniä parempia valintoja vaan arjessa.

    Jossain oli ohje että painonpudotuksessa tavoite pitäisi asettaa 5 vuoden päähän. Se on mielestäni hyvä ohje; etenimpä nyt sitten hitaasti tai nopeasti, voin olla tyytyväinen jos 5 vuoden päästä olen (edelleen) tavoitteessani.

    Mukavia lenkkejä sinulle!

    1. Kiitos Kaisa kommentistasi!
      Onnea ekasta tavoitteesta! Itsekin oon haukannut ”kakkua” noin kilon erissä :) Oon samaa mieltä siitä tavoitteiden pilkkomisesta, se kannattaa. Joskus joku homma kun voi tuntua niin isolta, ettei oikein jaksa siihen ryhtyäkään.
      Itsekin oon tehnyt lopulta pieniä muutoksia, mutta saavuttanut suuria tuloksia. Toi olikin mainio toi 5 vuoden päähän asetettu tavoite.
      Itsellä ei ole ollut kiire tällä kerralla, kun muutosta on kuitenkin tapahtunut. Ja tiedänhän sen, ettei nopeat keinot ole pysyviä.
      Tsemppiä sulle! Iloista viikonloppua :)

  2. Voi luoja mä samaistun tohon jojoiluun, itse olen ollut siinä viimeiset viisi vuotta. 20 kg urakka tuntuu jäätävältä omalla kohdallani enkä tiedä miten aloittaa. Aloitko vaan syömäön vähemmän? Seurasitko kaloreita? Entä noudatitko jotain vähähiilarista?
    Toinen kyssäri, tekisi mieli aloittaa lenkkeily. Mutta mitä ihmeen kenkiä tällasella kelillä kandee käyttää?
    Kiitos mukavasta blogista ja instasta 😊

    1. Kiitos Hansu kommentista, sitten meillä on aika sama aika ja samat mitat. 20 kg tuntui itsestäkin jäätävältä, mutta sitten aloin ajatella asiaa kilo kerrallaan. Ja niin on menty ja kummasti alkaa 20 kg lähestyä!

      En oo koskaan ollut mikään kalorienlaskija enkä oikein tiedä tälläkään hetkellä, paljon niitä kertyy. Aloin syödä säännöllisesti, lisäsin jotain proteiinia lähes joka aterialle ja kotona aloin syödä noin puolet vähemmän kuin ennen, olin siis syönyt iiisoja annoksia. En ole kieltänyt itseltäin mitään enkä noudattanut vähähiilarista. Keväällä vielä liikuin vähemmän kuin nyt. Noista muista painonhallintapostauksista löytyy tarkempaa sepustusta mun ruoista, jos kiinnostelee.

      No nyt onkin inha keli lenkkeillä, kun on märkää ja liukasta! Mulla on ihan perusnormit juoksutossut, eli ei nastatossuja. Huomenna ajattelin mennä kahden päivän tauon jälkeen kokeilemaan, pystyykö tuolla jäässä juoksemaan. Märkääkin siellä on ja saattaa kengät kastua, mutta jos tulee heti kotiin lenkiltä, se ei haittaa. Viime lenkillä mulla oli pitkät sukat, treenitrikoot, ohut pitkähihainen ja ohut tuulitakki. Hyvin pelitti. Ja hanskat on hyvät, koska usein sormet jäätyy ensimmäisenä.

      Kivaa perjantaita, kaikkea hyvää!

  3. Mä oikein odotan nykyjään aamuja ja sitä hetkeä, kun aamupalan jälkeen napsautan koneen auki ja pääsen lukemaan sun uusinta postausta! Ja yleensä – kuten tänäkin aamuna – saan ihanan virtapiikin päivään näistä sun innostavista kirjoituksista!

    Kirjoitin silloin vähän aikaa sitten tänne kommenttipuolelle, että pitää tehdä LISTA siitä, mitä itse tein aikaisemmin oikein ja mikä nyt tällä hetkellä vielä mättää. Vitsit se oli hyvä idea; olen nyt sormenpäät hellänä naputtanut postausta aiheesta ja se on avannut mun silmät ihan uudella tavalla. Olen myös päässyt uudestaan kiinni omaan projektiini ton listauksen kautta, kun huomasin, että ”hei, mähän teen tosi monia juttuja edelleen ihan oikein” – nyt on kyse vaan pikkuasioiden uudelleenviilaamisesta ja niiden käyttöön ottamisesta.

    Eli postausta pukkaa aiheesta, ongelma vaan on, että jutusta on tulossa niin älyttömän pitkä, että se pitää jakaa useaan osaan :) Mutta stay tuned, eka postaus aiheesta tulossa blogiin tänään tai viimeistään viikonlopun aikana. Ja kaiken inspiraationa olet ollut sinä Jenny, kiitos siitä! Siinä sulle positiivinen ajatus tälle päivälle, voit olla todella ylpeä itsestäsi <3

    Mahtavaa perjantaita!

    1. Kiitos Emma, no hei vähänkö ihana kuulla! Onpa mahtavaa olla sun virtuaaliseurana aamuisin. Mä usein postaan just aamulla tai sitten illemmalla niin, että postaus odottaa sua aamulla :D
      Virtapiikin virtuaalinen toimittaminen ei kuulosta ollenkaan hassummalta, vaan aika ihanalta.

      Toi lista oli sulta niin hieno oivallus ja aattele, miten se on nyt kantanut hedelmää. Usein kyse just on pikkuasioista ja niiden viilaamisesta ja ennen kaikkea niiden käyttöön otosta.
      Odotan jos sun postausta innokkaasti!

      Parasta perjantaita sulle!

  4. Kiitos todella hyvästä ja ajatuksia herättävästä kirjoituksesta. Olen tällä hetkellä juuri tuossa samassa tilanteessa ja itse asiassa tismalleen samoissa painolukemissa kuin sinä vuonna 2016. Näen itseni tuossa niin selvästi. Tilanne ei ole tullut yllätyksenä vaan kaikki nämä kilot, huono syöminen & nukkuminen näkyy niin ulkoisesti kuin sisäisesti todella selvästi.
    Itse asiassa nyt olisi minunkin hyvä aika aloittaa ja alkaa tekemään asioita oikeasti toisella tavalla. Sinulta taitaa löytyä tähän hyvät vinkit blogistasi. Kiitos vielä kerran, jostain syystä viestisi osui ja upposi ainakin minuun.

    1. Kiitos Jojo II kommentistasi, mahtava kuulla!
      Joo, kyllähän itselläkin oli ihan sama, että itsestä ja omista valinnoisa se tilanne johtui. Toki on tutkittu, että huono nukkuminen lihottaa jne. mutta ei sitä kyllä voi syyttää eikä aineenvaihduntaakaan :)
      Mulla oli ajatuksena ensin se, että oon teräskunnossa kun kesäkuussa täytin 40, mutta sitten tajusin, ettei tuollainen deadline just nyt kannata. Pääasia, että suunta on oikea, mutta mennään sinne tavoitteeseen kaikessa rauhassa.
      Alku on aina se haastavin, mutta kun sinnikkäästi pitää tavoitteen mielessä ja ymmärtää sen, että kaikki ne väliläl iskevät kärsimättömyyden tunteet ja myös paikoittainen, välillä iskevä motivaationpuute on normaalia ja inhimillistä ja ne menevät ohi, niin kyllä se siitä.
      Kaikkea hyvää sulle ja ihanaa perjantaita!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *