Pettymys ja suru kuuluvat elämään kuten ilo ja onnistuminenkin

Kun ajattelee pessimistisesti, ei tarvitse pettyä, kun kaikki kuitenkin jossain vaiheessa menee persiilleen, totesi ystäväni kerran. No jossain vaiheessa menee tuolla ajatusmallilla persiilleen ihan varmasti ja menee muutenkin! Pettymys ja suru kuuluvat elämään kuten ilo ja onnistuminenkin.

Äskeinen on mielestäni yhtä älytön lausahdus kuin toisen kaverini lausuma kun on päässyt naimisiin, ei tarvitse enää välittää siitä, miltä näyttää. Tämä pariskunta muuten myöhemmin erosi.

Vastaisku ankeudelle

Ärsyttävän myönteistä

Se on taas maanantai, loistopäivä. Toinen suosikkini on muuten torstai, koska toivo. Toki tykkään myös viikonlopuista, mutta pyrin löytämään hyvää jokaisesta päivästä, sillä eläminen vain viikonloppuja varten ja odottaen – ei kannata! En voisi itsekään koskaan enää tuhlata arkeani siihen, että odottaisin perjantaita tai seuraavaa lomaa ja antaisin tämän hetken vain humpsahtaa ohi oikeastaan edes huomaamatta. Mutta onpa niinkin tullut tehtyä aikanaan.

Lauantaina osallistuin kultahäihin, joissa huomattavan suuri osa juhlavieraista oli eläkeiän ylittäneitä. Pakko ihailla sitä viisasta ja myönteistä energiaa, joka paikassa vallitsi. Kukaan ei valittanut, kaikki olivat iloisia, tunnelma oli loistava. Oli iloista puheensorinaa, tanssia, naurua, hymyjä ja keskusteluja vieraiden tai vain vähän tuttujen ihmisten kanssa. Oli erittäin mukavaa olla paikassa, jossa porukka viihtyi ja myös näytti sen, että hauskaa oli. Tunsin olevani kotonani!

En tiedä, olenko oikeassa vai onko se vain epämääräinen tunne sisälläni, mutta olen huomannut aiheuttavani toisinaan ärsytystä sillä, että pyrin pysyttelemään myönteisellä kannalla. Enkä nyt sano näin siksi, että kalastelisin huomiota tai kehuja itselleni. Olen vain miettinyt sitä, mikä toisen hyvissä fiilareissa ärsyttää. Toisen iloisuus ja positiivinen asenne eivät ole keneltäkään muulta pois. En ymmärrä sitä, miksi se aiheuttaa niin paljon negatiivisia tuntemuksia, sillä itse ainakin nautin hyväntuulisten ihmisten seurasta ja saan heistä hurjasti virtaa itseeni. Iloisista ihmisistä saa niin paljon itselleen, että vielä tunteja kohtaamisen jälkeenkin hymy nousee huulille.

Vastaisku ankeudelle

Puoliksi täynnä vai piripinnassa

Ja se, jos lasi on puoliksi täynnä tai vaikka sitten piripinnassa, ei todellakaan tarkoita sitä, että se olisi niin ihan aina. Kyllä minäkin valitan ja sorrun typerään käytökseen. Minua saattaa hermostuttaa, kun viisivuotias etenee omalla vauhdillaan ja pysähtelee tutkimaan mitä milloinkin, kun itse eli minäminäminä haluisin edetä rivakammin. Saatan myös joskus arvostella jotakuta toista ihmistä hiljaa mielessäni, vaikka samalla tiedostan sen, että elämän pelissä olemme tismalleen samalla viivalla.

Voin rehellisesti sanoa senkin, että välillä elämä on syvältä ja kun vatuttaa, tekisi mieli vetää myönteinen asenne vessasta alas. Ja kyllä, minuakin voi ottaa päähän se, etteivät ihmiset osaa käyttää vilkkua liikenneympyrässä tai joku maksaa edelläni 10 euron ostoksensa 5 sentin kolikoilla juuri silloin, kun minulla on kiire.

Minäminäminä. Kiirekiirekiire.

Vastaisku ankeudelle

Pidä yleisasenne plussan puolella

Ja kyllä vain elämässä tulee eteen vastoinkäymisiä, jotka oikeasti tuntuvat pahalta, ikäviltä ja musertaviltakin. Kuitenkin uskon myös siihen, että jos homma on jotakuinkin hanskassa ja yleisasenne positiivisen puolella, myös niistä elämän nurjapuolista selviytyy nopeammin ja selviää vähemmillä kolhuilla.

Ainakin kun mietin itseäni vuosia taaksepäin, jos en olisi oikein tahtonut hautautua omaan huonoon olooni, olisin varmasti päässyt asioista eteenpäin vauhdikkaammin ja vähemmillä naarmuilla. Toisaalta mietin, että ilman kaikkea kokemaani en olisi se, joka olen juuri nyt. Joskus tuntuu, että turhasta valittaja ei ole kohdannut elämässään oikeita ongelmia. Mutta mikä sitten taas on oikea ongelma? Jokaisella on omat murheensa. Ja mikään murhe ei toki näy naamasta, joten en voi tietää, mikä turhasta valittajaa painaa, joku oman elämän suuri tragedia vai se, ettei sellaista ole tapahtunut.

Vastaisku ankeudelle

Kärpäsestä härkänen

Onneksi ja ehkä kaikesta johtuen osaan ajatella nykyään niin, että vaikka elämässä on ongelmia ja huolia, helpommalla pääsee, kun keskittyy hyvään. Itse en ainakaan ole havainnut murehtimisen, huolehtimisen enkä edes sen valittamisen johtavan mihinkään ratkaisuun. Vaan päinvastoin sillä tapaa toimiessa ongelmasta saattaa tehdä ehkä suuremman kuin se alunperin on ollutkaan. Katastrofiajattelulla vääristämme todellisuutta ja mikä hurjinta, alamme itsekin uskoa siihen, vaikka ajatuksemme ja niiden aiheuttamat tunteet voivat olla kaukana totuudesta.

Lakkaa kaivamasta verta nenästäsi 
Myös pettymykset kuuluvat elämään. Selvähän se on, ettei aina kaikki suju niin, kuten on toivonut. Silti ongelmia, pettymyksiä tai mielipahaa ei tarvitse odottaa. Sehän on sama kuin kaivaisi verta nenästään. Yhtä lailla ja mieluummin voi odottaa hyviä, yllättäviä, ihania ja mahtavia asioita tapahtuvaksi. Saa uskoa siihen, että hyvää tapahtuu.
Ja miten se käytännössä toteutetaan: Kun kerran voin itse valita, mieluummin olen iloinen ja huoleton enkä panikoi alkavan viikon deadlineista, uusien jumppaohjelmien suunnittelusta ja kaikesta siitä tekemisestä, joka on kasautunut eteeni. Aion oikeasti ottaa kaiken rauhallisesti hengitellen vastaan ja tehdä asian kerrallaan, hymy huulillani. Ja hei, jos se asian tekeminen kestää alle kaksi minuuttia, se kannattaa tehdä heti!
Juuri nyt on hyvä hetki keskittyä hyviin asioihin elämässä, eikä kannata olla jatkuvasti huolissaan jostakin. Koska oikeasti, mitä se hyödyttää?
Ihan parasta alkavaa viikkoa sinulle! Tiedän, että blogeissa kommentointi on aika last season, mutta arvostan, jos jaksat jättää itsestäsi jäljen!
Vastaisku ankeudelle