Pienet muutokset – niin paljon parempi elämä

En voi lakata miettimästä sitä, miten paljon pienet muutokset ovat muuttaneet koko arkeani. Paitsi, että ne vaikuttavat kehoon, ne vaikuttavat hurjasti mieleen.

Viime aikoina olen ollut kiitollinen siitä, että olen oppinut näkemään asioissa useimmiten ensin ne hyvät puolet enkä huonoja. Koska harva asiahan on mustavalkoinen. Niin monessa on useita eri puolia, vivahteita, loputtomasti eri sävyjä.

Viime aikoina mielessä ovat pyörineet rakkaus, ystävällisyys, anteeksianto. Että ne ovat ne tärkeimmät asiat ja sanat juuri nyt. Toki aina ei voi elää täydellisesti niin, että ne toteutuisivat joka hetkessä. Ihminen on inhimillinen, ärsyyntyy, tekee virheitä. Hutiloi, väsyy, ei jaksa itseään eikä muita.

Omat arvoni ovat syksyn myötä kirkastuneet. Tiedän sen, mikä minun elämässäni tässä hetkessä on tärkeintä. Halu elää tässä ja nyt on kova ja toive siitä, että annan menneen ja tulevan olla, on olemassa. Vaikeampi totta kai toteuttaa kuin sanoa. Mutta tiedän, mitä tarvitsen ja tiedän, mitä voin vähentää. Tiedän tarkalleen senkin, mikä saa itseni voimaan hyvin ja tiedän, mitä ilman en halua olla. Olen vihdoin oppinut tuntemaan itseäni niin, että tiedän, mikä on oman onnellisuuteni resepti.

Kun katson itseäni taaksepäin, mietin välillä, miten saatoinkaan olla niin hukassa. Miten pystyin elämään ilman, että edes tiesin itsestäni juuri mitään. Miksi elin muita miellyttääkseni enkä ajatellut itseäni? Miten monta vuotta hukkasinkaan ilman, että edes ymmärsin, miten mahtavan hieno lahja elämä onkaan. Aika kauan tuli vain raahauduttua arjen läpi ja näin monta asiaa pakkona. Ja miten paljon olikaan niitä juttuja, joita pidin itsestäänselvyytenä. Välillä tuntuu, että elin pitkään kuin puoliteholla, tajuamatta mitään tästä elämästä. Onneksi lamppu lopulta syttyi. Nyt se valaisee niin kirkkaasti, ettei sitä voi olla näkemättä. Se vaikuttaa kaikkeen ja hyvä niin. Oman hyvinvointinsa tärkeyden tiedostaminen on paras lahja, minkä ihminen voi itselleen antaa.

Mutta sitten päästään taas sanoihin rakkaus, ystävällisyys, anteeksianto. Olen vasta ymmärtänyt, miten voimakkaasti ne liittyvät omaan itseen. Uskon, että vasta kun itsensä kanssa toimii niin, että mukana on rakkautta, ystävällisyyttä ja anteeksiantoa, voi toistenkin kanssa olla niin, että ne toteutuvat. Välillä suren sitä, miten huonosti pidin itsestäni välillä huolta ja kohtelin itseäni. Mutta elämässä on erilaisia vaiheita eikä aina vain jaksa tai huvita. Ei näe sitä omaa parasta, joka myös auttaisi kaikkia lähellä olevia. Sitä vain porskuttaa eteenpäin ilman, että tekee edes niitä pieniä asioita.

Tuntuu, että olen antanut itselleni lahjaksi ihan erilaisen arjen. Miten paljon pienet fyysiset ja käytännön muutokset voivatkaan vaikuttaa myös mieleen! Se, että liikkuu, syö paremmin, lepää, lukee, vain on. Että keskittyy enemmän siihen, mitä tekee ja millaista haluaa elämänsä olla. Keskittyy hengittämiseen. Välillä oikaisee kasaan painuneen ryhdin. Tekee ystävällisiä tekoja ja todella kuuntelee toisia, ei vain ole kuuntelevinaan. Että näkee ensin ne hyvät asiat ennen huonoja. Että muistaa, miten tärkeää on rakkaus, ystävällisyys ja anteeksianto. Ennen kaikkea itseään kohtaan.

Ihanaa sunnuntaita, ei ressata!

Jenny

Instagramissa ja Facebookissa! Tervetuloa!