Pieniä kirahveja ja erikoisia bussikeskusteluja

Kävimme kuopukseni Piksun kanssa tänään maalta kaupungissa ja aloitimme päivän herkullisella aamiaisella designhotelli Klaus K:ssa viihdyttävässä ja kauniissa seurassa. Entisen työkaverin kanssa oli kiva höpistä niitä näitä, mutta jatkuvasti puhe tahtoi kääntyä lapsiin ja vauvoihin. Ja erityisesti vauvoille elintärkeisiin asioihin, kuten pieniin ekologisiin kirahveihin.

Kuva valmistaja

Bussimatkalla kohti kotia saimme seuraa vaunuvälikköön. Olen ottanut tavakseni kuunnella musiikkia iPodilla bussissa, mutta siitä huolimatta toinen äiti aloitti sinnikkäästi keskustelua kolmevuotias lapsi rattaissaan. Hän kysyi, minkä ikäinen vaunuissa nukkujani oli ja vastattuani, että 3,5 kuukautta hän huokasi osanottavaisena. Jatkoin taas musiikin kuuntelua, kunnes lähellä omaa pysäkkiämme kävimme vielä toisen keskustelutuokion.

”Oijoij, kyllä se vain oli sellasta aikaa noin pienen vauvan kanssa”, nainen tokaisi. Nyökyttelin ja hymyilin ystävällisesti.

”Se oli kyllä aika kauheeta”, hän jatkoi.

Ensireaktioni oli jostain syystä puolustautuminen, ja sanoin naiselle, että ”Onhan se kolmevuotiaan kanssa tietenkin erilaista kuin näin pienen vauvan kanssa, mutta kummassakin on puolensa. Minä kyllä viihdyn myös vauvan kanssa”.

Nainen jatkoi: ”Joo, no siis mä en kyllä yhtään tykännyt vauva-ajasta. Ei kyllä käy sua kateeks. Ei oo todellakaan ikävä tuota aikaa”, hän totesi ja katsahti minua säälivästi ja ilmeisen innostuneena siitä, että heidän perheessään vauva-aika oli jäänyt taakse.

Minulle tuli keskustelusta sellainen olo, että elämä pienen vauvan kanssa on maailman kamalinta ja minun näkemykseni asiasta oli täysin kummallinen. ”No, tämä on jo kolmas tyttäreni, joten tiedän kyllä, millaista isompien lasten kanssa on olla. Ja sitäpaitsi minun mielestäni vauva-aika menee liian nopeasti”.

”Aijaa.. No mitä mä tässä sua sitten opastan”, hän vastasi hämmentyneenä.

Sitten me jäimmekin Piksun kanssa bussista. Itse olin tyytyväinen vastaukseeni.

Kaikkien ei toki tarvitse pitää samoista asioista, mutta kun minä tahdon nauttia vauvastani, niin todellakin teen sen. Nyt ja vastaisuudessa.