Poikkeustilanne ei tukahduta tavoitteita – vaan päinvastoin
Yhä vain maailmassa elellään poikkeustilannetta. Mutta olen näiden viikkojen aikana huomannut sen, ettei poikkeustilanne tukahduta unelmia ja tavoitteita, vaan enemmänkin päinvastoin. Tuntuu, että arki kirkastuu. Itseni kohdalla erityisesti yksi suuri tavoitteeni ja unelmani, joka on ollut piilossa ja josta olen ollut viime aikoina epävarma, on noussut taas pintaan. Vaikka se aikanaan ei onnistunut, se ei tarkoita sitä, ettenkö vielä voisi siinä onnistua.
Haluanko kyseisiä tavoitteita edelleen? No kyllä haluan. Koen, että minusta on niin paljon muuhunkin kuin mihin aikaani käytän.
Siksipä tein päätöksen, että alan edistää sitä yhtä erityistä taas tässä muun arjen ohella. Koska miksi tukahduttaa jotain, joka kutsuu itseä, jos ei ihan päivittäin kuten aiemmin, niin monta kertaa viikossa.
En voi antaa sen olla, vaikka hetkellisesti luulin, että voin.
Haaveilua myös tavallisista asioista
Tuntuu, että itse on sopeutunut tähän uuteen normaaliin hyvin, mutta huomaan haaveilevani tavallisista asioista: juoksukoulujen ohjaamisesta, työpaikalle pääsemisestä, sukulaisten ja ystävien näkemisestä, punttisalilla treenaamisesta. Noiden asioiden arvostus varmasti nousee entisestään, kun kaikki tämä on ohi. Tavallisuus tosin ei ole ollut vuosiin mielestäni tylsää, vaan pidän siitä.
Tämä kummallinen aika, jota me nyt elämme, vie monia meistä kohti uutta ja ennen kokematonta, osaa pakosta, osaa omasta halusta. Itse haluan vielä kerran yrittää ja kääntää sen viimeisenkin kiven toiveeni suhteen. Kävi sitten kuinka tahansa ja mihin se minut tulevaisuudessa viekään, se jää nähtäväksi. Kyse kun ei ole nopeasta prosessista, vaan puhutaan kuukausista tai jopa vuodesta – ehkä jopa parista.
Keveyttä päätöksistä
Mutta kyllä tulee kevyt olo, kun päättää, että uskaltautuu vielä kurottamaan niitä asioita kohti, jotka eivät jätä rauhaan. Tulee kevyt olo, kun lakkaa keksimästä tekosyitä (siinä olen varsin hyvä). Mutta sekin on inhimillistä: vaikka haluaisi jotain muutosta ja tiettyjä tavoitteita, on niin helppoa ajatella, ettei sen aika ole nyt, koska raha, aika, hankala arki tai mikä tahansa muu syy. Mutta kuten tuttavani Johannes Laine instagramissaan kirjoitti: Kaikki lähtee liikkeelle kysymyksestä MIKSI. Kun kaivat sisältäsi VAHVAN vastauksen kysymykseen MIKSI haluat jotain, niin löydät kyllä helposti keinot ja vastauksen kysymykseen MITEN.
Hienosti sanottu! Ja jos ei aina helposti, niin ainakin sinnikkäästi. Ihmisellä on vain yksi elämä. Jos on mahdollisuuksia valita ja yrittää erilaisia juttuja, pitää uskaltaa valita ja yrittää erilaisia juttuja.
Tärkeää on myös lakata kuuntelemasta muita, jotka eivät ymmärrä omaa unelmaa, koska heillä on omansa. Tai ei ehkä unelmaa ollenkaan. Silloin jonkun toisen haave ja tavoite saattaa harmittaa, ja jos toisen unelma on jotain joka on kaukana omista, ei sitä toista ole aina helppoa ymmärtää. Mutta jos itse tietää, mitä haluaa, ei siihen muiden siunauksia tarvita. (Toki läheisiä pitää kuunnella, jos se oma unelma tulee muuttamaan arkea radikaalisti. Mutta uskon, että asiat aina järjestyvät).
Kun puolisoni mösjöö totesi eilen, että kyllä ihmisen täytyy mennä unelmiaan ja tavoitteita kohti, tuntui se loppusilaukselta.
Run the risk. If it works out, happiness. If not, wisdom.
Kepeää keskiviikkoa kaikesta huolimatta tai ehkä juuri siksi!
Jenny
SYDÄN on tullut alle jäädäkseen, saa tykätä!
Tule Instagramiin!
Tule Facebookiin!
Lue myös nämä:
Pakko pysähtyä – mutta asenteella on merkitystä
Sari
Wau, hienoa Jenny!
Koska saadaan kuulla lisää päätöksestäsi; mitä uutta kohti lähdet tavoittelemaan?
Aurinkoa päivääsi☀️
jenny
Kiitos Sari kommentista! Kyllä tämä liittyy itseni kehittämiseen ja opintohaaveisiin – katsotaan, milloin ja miten tämä on mahdollista. Ehkä töiden ohellakin, jää nähtäväksi.