Sitä saa…
…mitä tilaa. Todellakin vaikuttaa siltä!
Aijjettä sentään, miten jännittävällä tavalla tämä marraskuu on alkanut. Olen jo jonkin aikaa toivonut erästä arkea helpottavaa muutosta ja nyt ensimmäistä kertaa pitkään aikaan asia on liikahtanut eteenpäin ja homma selviää lopullisesti kuun loppuun mennessä. Monelta taholta olen myös kuullut, miten asiat nyt vain jotenkin rullaavat kuin itsestään ja minullekin on suoraan sanottu, että varsin haastavan lokakuun jälkeen nyt on hyvä aika alkaa toimia omien unelmien ja tavoitteiden eteen. Että nyt meille ikään kuin tuodaan kaikki se, mitä vilpittömästi sydämestämme pyydämme, mitä tarvitsemme ja mitä haluamme, toki omaa panostusta ei sovi unohtaa. Eli nyt kaikki miettimään niitä omia unelmia ja tekemään niistä totta! Paitsi että pitää tietää, mitä haluaa, on hyvä pysytellä avoimena, hyvällä fiiliksellä, ja niissä kepeissä energioissa, kiitollisena siitä kaikesta, mitä jo on. Jokainen kerta, kun suuttuu, kiukustuu, stressaantuu, ahdistuu, ärsyyntyy tai synkistyy, ajautuu sinne hitaan tahmaenergian pariin. Silloin ajautuu siis sinne, missä ei saa mitä haluaa, vaan saa takaisin sitä, mitä itse on ja mitä muille antaa.
Minulle tuli jo jokin aikaa sitten olo, että nyt on aika puhdistaa loputkin kaapit kaikesta itselle turhasta, oli se sitten miten arvokasta tai ei. Että sitten kun seuraavaksi muuttaa jos ei lopulliseen niin liki lopulliseen kotiin, ei tule roudattua enää mitään mukana, jota ilman itse pärjäisi vallan hyvin. Aloitinkin sitten puuhan laittamalla Facebookin vaihtorinki-ryhmään ilmoituksen lahjaksi saamastani, käyttämättömästä ja minulle tarpeettomasta rannekellosta, ja oheen viestin, että haluan vaihtaa kellon kahteen leffalippuun. Eräs kaveri tarttui samantien ilmoitukseeni ja kommentoi, että oli juuri edellisenä päivänä ajatellut, että tarvitsisi rannekellon. Myös arpomani kirjapaketin voittanut kaimani totesi voitostaan kuullessaan, että oli juuri edellisenä päivänä miettinyt, että olisipa jotain kiinnostavaa luettavaa, kaikki oman hyllyn kirjat oli luettu läpi eikä kirjastokaan ollut silloin auki. Oho! Näin tapahtuu ihmeitä ja vieläpä pikaisessa aikataulussa.
Itse ajattelen niin, että vaikka sitä on ihan tyytyväinen nykytilanteeseen, siinä ei ole mitään pahaa, että haaveilee jostain vielä paremmasta ja mielikuvittelee sekä tavoittelee jotain uutta ja erilaista. Ei se tarkoita sitä, että olisi tippaakaan tyytymätön tai että mikään ei riittäisi, vaan enemmänkin se kertoo siitä, että sallii itselleen kaiken hyvän, mitä olla voi. Tärkeää on myös iloita täysillä muiden puolesta.
Juuri nyt on hyvä päivä ottaa ensimmäinen askel kohti omaa tavoitetta tai unelmaa. Ja ennen kaikkea miettiä, vievätkö omat ajatuksesi sinua niitä tavoitteitasi ja unelmiasi kohti!
Toiveikasta torstaita.
Mari Johanna
Hyvä vaihtikauppa. Minä elän roinan keskellä eikä tällaisella (rappio)romanttisella maatilalla oikein muuta voikaan. On elettävä kuin Sulo Vilén eli kun halvalla saa… Kuvaavaa tästä tilanteesta on esimerkki edelliskertaiselta kierrätysvisiitiltä: vein sinne jättikuorman rautaromua, lastulevyä, sähköjohtoja ja sekalaisia romusäkkejä. Tulinko kuorma tyhjänä takaisin? No en, vaan messissä muutama ”vielä ehkä kukkapurkiksi sopiva” ruosteinen kattila ja Folke Westin maailmanmusiikki-cd (joka minulla jo oli ennestäänkin).
Unelmissani elän avarassa asunnossa jossa on tilaa ajatusten lentää.
Tuula
Mä olen huomannut myös tuon, että kun pyytää/toivoo, niin sen saattaa saada ihan yllättävältä taholta! Just ed. blogipostauksessanikin tästä mainitsin 🙂 Olenkin laittanut ”tilaukseen” niitä omia haaveita ja toiveita, ja kyllä mä uskon, että ne toiveet ja asiat, joita todella tarvitsen ja jotka ovat mulle hyväksi, tulevat vielä eteen – ennemmin tai myöhemmin. Elämä kantaa ja antaa!
Loistavaa päivää sinulle!
Työ eLama blogger
Kyllä. Juuri näin. Ajatuksillekin on enemmän tilaa ja energia pääsee vapaasti virtaamaan kun turha/käyttämätön tavara on raivattu pois nurkista. Itselläni on menossa ”jos kahteen vuoteen en ole käyttänyt -> kierrätykseen”-projekti. Tavaran vähentyessä olo senkun paranee!
Jenny/Vastaisku ankeudelle
Kyllä, kiitos kommentistasi ja hyvä kun muistutit tuosta ajatusasiasta. Vaikka olen tällaista raivausprojektia tehnyt jo hitaasti viimeisten parin vuoden varrella, nyt olen päättänyt luopua myös kaikesta siitä, jota olen kuitenkin hillonnut, vaikka en ole juurikaan kahteen vuoteen tai ehkä ikinä käyttänyt. Mukavan puhdistavaa puuhaa kaikin puolin 🙂
Jenny/Vastaisku ankeudelle
Juuri näin, hienosti sanottu: elämä kantaa ja antaa 🙂
Iloista torstaita ja kiitos kommentista, Tuula!
Jenny/Vastaisku ankeudelle
Kiitos Mari Johanna kommentistasi ja pakko sanoa, että oujee Folke West cd, sehän on ihan vau!
Mä olen jo viimeiset pari vuotta aina välillä järjestellyt elämääni karsimalla tavaraa ja nyt tuli olo, että viimeinenkin turha kapistus saa lähteä. Sitä paitsi toisen romu voi olla toisen helmi vai miten se meneekään. Meillä on niin rajalliset säilytystilat 5 ihmiselle, että hyvä vain on luopua liiasta tai käyttämättömästä. Sitä paitsi saan kovasti iloa siitä, kun voin antaa/vaihtaa jollekulle jotain hyödyllistä!