Stoppi jahkailulle!

Tänään mietin aamusta lähtien, että menenkö juoksemaan, ja jos, niin mihin kellon aikaan. Ja minkä lenkin? Juoksenko rantaa pitkin vai isoa väylää, mikä on kuolettavan tylsä. Puenko pitkien trikoiden pariksi juoksutakin vai selviänkö t-paidalla? Vai tarkenisikohan siellä ehkä juoksucapreissa?

Iltapäivällä päätin jo, että en mene. Olin päätökseen tyytyväinen noin viisi minuuttia. Sitten en saanutkaan yllättäen rauhaa ajatukselta. Hm, jos sitten kuitenkin menisin?

Iltasella minulla paloi käämi itseeni. Vaihdoin juoksutrikoot jalkaan, latasin uuden pumpin iPodiin ja lähdin laittamaan jalkaa toisen eteen.

Kyllä kannatti. Hieman painoi jaloissa ja pakarassakin oli jotain tuntemuksia eilisestä Bodypumpista, mutta muuten juoksu sujui suht lennokkaasti. Mieli kirkastui, se oli tärkeintä.

Illalla sitten taaperoa nukuttaessani pohdin sitä, kuinka paljon hukkasinkaan tänään aikaa sen miettimiseen, että käynkö juoksemassa vai en. Ei helvetti sentään. Elämässä on paljon muutakin tärkeämpää kuin miettiä mitä mahdollisesti aikoo tehdä tulevaisuudessa.

Joskus vain on olo, että pitäisi tehdä jotain juuri nyt, mutta sen tekemistä lykkää mahdollisimman pitkälle. Toteutan tätä itse jopa deadlinepäivinä. Kun vielä pitäisi viimeistellä jotain kirjoittamaani artikkelia, niin minäpä alan kuurata kylpyhuonetta. Ööö?

Ja silti se tekemätön asia velloo mielessä koko ajan. Ja jos sen lopulta jättää tekemättä, voi iskeä morkkis. Ja sehän ei kannata, ei sitten ollenkaan. Tosin työasiat olen aina hoitanut loppuun asti. Vielä ei ole sukkalaatikon järjestäminen vienyt voittoa työasioilta!

Yksi suosikkisedistäni, Eckhart Tolle kehottaa, että sen sijaan, että potisimme huonoa omatuntoa, tulisi asia tehdä joko nyt heti tai sitten vain nauttia olosta ja laiskotella täydellä antaumuksella. Hieno elämänohje! Ja varmasti kannattavampi kuin se, että pilaa päivänsä jahkailemalla.

No niin, tässä itselle luomani sääntö numero yksi: ajattelen asiasta positiivisesti. Silloin sen tekeminen ei ota päähän.

Mietin myös, että lopputuloksen visioiminen olisi saattanut auttaa lenkkipäätöksen teossa. Olisin vain rehdisti pohdiskellut sitä, mitä hyötyä siitä on, että lähden juoksemaan. Kun olisin kelaillut lopputuloksen aiheuttamaa ylihyvää fiilaria, asian tekemään lähteminen olisi muuttunut hauskemmaksi. Ja tietenkin olisin voinut kuvitella mielessäni vaa’an lukemia hieman nykyistä keveimpinä ja itseäni ihan supersporttisena megabeibenä uu jeah.

Ehkä vain nyt lopetan jahkailun ihan kaiken suhteen ja alan taas noudattaa vanhaa, hyväksi havaitsemaani neuvoa: Tee kaikki se tänään minkä voit.

Päivän motivaatiokuva:

Juu katoku ilmasii lounait ei oo eikä tällanen badi tuu sillä, et istuu sohvalla ja miettii, et urheileeks vai not. (Kuva:Nike)