Suuri arkiruokakriisi

Jos näette epätoivoisen hahmon ruokakaupassa, joka kantaa tyhjää koria, saattaa puhua itsekseen ja pyörii omituisesti ympyrää ja harhailee ees taas, ei huolta, se on vain meikäläinen. Ja siksi minulla onkin sinulle yksi kysymys ja se kuuluu, että mitä teillä/sun luona syödään? Joudun nyt utelemaan, sillä ruokaohjepankki pääkopassani on kerta kaikkisen tyhjä.

Kaverini kanssa kerran väiteltiin, onko pizza oikeaa ruokaa. Onko?

Viime viikkoina on ajatuksia liikkunut päässä nolla, kun olen miettinyt ruokaostoksia tai mikä pahempaa, ollut ruokaostoksilla. Keittiön hyllyssä on vino rivi keittokirjoja, mutta joko niiden ohjeet ovat liian haastavia tai turhan aikaa vieviä. Tai sitten vain kuvittelen niin, hyvin mahdollista! Mutta kun perheessä on kuusivuotias, illat ovat lyhyitä. Jos ruokakaupassa seisoo arki-iltana puoli kahdeksan, meinaa paniikkia pukata ja ruoaksi syödään leipää ja hedelmiä. Ei hyvä.

Vaihtoehto olisi sortua eineksiin. Taas, sillä kyllä niitäkin meillä käytetään. Tai sitten voisi ottaa jotain pakastealtaasta, mutta viimekin viikolla meillä syötiin kalapuikkoja kaksi kertaa.

Näyttää annokselta, joka on palannut joukkoomme 1980-luvulta. Ihan itse omin pikku kätösin valmistin!

Mitä tahansa kunhan ei lihapullapastaa

Lihapullapasta on perheessämme jo yleinen vitsi. Valmistin sitä joskus ilmeisesti niin tiuhaan, ettei kukaan enää pysty syömään sitä. En edes minä itse, paitsi ehkä äärimmäisessä nälänhädässä. Sen jälkeen lautasella on esiintynyt tosin tiuhaan kanapastaa. Pelkään, että pian siihenkin kyllästytään ja sitten aletaan boikotoida. Perheen kokki on ihan yhtä hoomoilasena arkisafkan kanssa. Miten se voikaan olla niin vaikeaa?

Ruokakaupparutiineihimme on tavannut kuulua perjantainen retki automarkettiin, mutta viime aikoina sekin on alkanut tökkiä. Niin paljon kivempaa kuin on vaikka lähteä pyöräilemään porukalla tai mennä juoksemaan työviikon jälkeen. Mutta jos skippaa marketin, niin sitten rangaistus on, että oikeasti seisoo siellä ruokakaupassa harva se ilta työpäivän jälkeen. Ja silloin voi olla varma, ettei koriin eikä napaan päädy mitään kovin ravitsevaa. Koska ei vain tiedä, mitä kokata.

Haluan itse syödä ja myös tarjota perheelleni ruokaa, joka on terveellistä, ravitsevaa ja ennen kaikkea sellaista sapuskaa, jota on ilo syödä. Haluaisin oppia käymään ruokakaupassa luovan pääkopan kanssa, joka on täynnä ajatuksia ja suorastaan tulvii loistavia ja helppoja arkiruokaideoita.

Paljasta, mitä teillä syödään ja auta totaalisen Cooker’s Blockin saanutta perheenäitiä.

Ikuisesti kiitollisena!

Jenny