Avainsana: kuormitus

Liika kuormitus = yöheräily

Liika kuormitus = yöheräily

Pitkästä aikaa aivan ihana ja superstressitön viikonloppu takana. Ja tuli täytettyä vuosiakin, nyt on hienot 43 ikävuotta mittarissa. On se vain ihmeellistä, että saa ikääntyä. Sekään ei ole itsestäänselvyys, ja jokainen eletty vuosi kaikkine kokemuksineen ja tunteineen on kyllä juhlan arvoinen, jokaisesta päivästä puhumattakaan. Ja 

Elämästä palautumista ei voi jättää kesäloman varaan

Elämästä palautumista ei voi jättää kesäloman varaan

Itse olen alkanut laskea kierroksia ennen lomaa, johon on pari päivää vaille kaksi kuukautta. Ajattelen, ettei loman tarkoitus ole toipuminen työvuodesta, vaan irtiotto töistä ja energian saaminen ihan muista jutuista. Elämästä palautumista ei voi jättää kesäloman varaan. Kolmasluokkalainen on palannut kouluun, ja lomautettu keskimmäisenikin on 

Se on liikuttu, mikä on jaksettu

Se on liikuttu, mikä on jaksettu

Se on liikuttu, mikä on jaksettu. Olen mennyt aikalailla tunteen ja tilanteen mukaan.

Alkuvuodesta liikuin säännöllisesti ja ohjasin Vauhtisammakon juoksukoulun ryhmiä Helsingissä. Sitten tuli korona, juoksuryhmät jäivät tauolle ja työt siirtyivät kotiin. Tapahtui kaikenlaista koronan lisäksi, nukuin viikkoja huonosti ja lakkasin kirjoittamasta treenejä kalenteriini. Kun sitten vieläpä tämän vuoden juoksutavoitteeni eli Karhunkierros 83 siirtyi vuodella eteenpäin, treenimääristä ei ollut enää yhtään paineita. Liikuin vähemmän ja ennen kaikkea juoksin vähemmän kuin useaan vuoteen. Samalla olin onnellinen siitä, että tunsin oikeasti ymmärtäneeni kuormituksen ja palautumisen tasapainon ja olen osannut mielestäni suhteuttaa liikkumistani olotiloihini, jaksamiseen ja kunkin päivän energiatasoon. Olen kävellyt ja ulkoillut paljon, mikä sekin on ollut ihanaa ja mukavaa vastapainoa.

Ei stressiä lainkaan

Toinen iloinen asia tässä on se, että en ole stressannut asiasta lainkaan. Olen liikkunut sen, minkä olen jaksanut ja mikä on huvittanut. Toisina viikkoina tunteja on kertynyt vähemmän, kuten vaikkapa 3, ja toisina enemmän, kuten 7. Toisina viikkoina lepopäiviä on ollut vain yksi, toisina jopa neljä. Ja jos pääosin vuosia olen liikkunut 10–15 tuntia viikossa lukuunottamatta pätkiä jojotteluaikanani, jolloin kärsin ylikunnosta toistamiseen ja sain kroppani ihan sekaisin, niin nyt olen liikkunut hyvä jos puolia tuosta.

Olen myös innolla seurannut aktiivisia ihmisiä Instagramissa, mutta en ole kokenut itseäni huonommaksi enkä ole verrannut itseäni muihin saati entiseen itseeni. En ole pakolla tehnyt vain yhtä juttua, vaan olen liikkunut fiiliksen mukaan. Voisi kuvitella, että jo saavutetut tulokset saattaisivat alkaa hiipua, mutta itse asiassa itselläni on käynyt päinvastoin.

Laadukkaampaa liikkumista

Mutta minusta tuntuu, että liikkuminen on ollut laadukkaampaa. Kerran viikkoon olen juossut poluilla. Kerran viikkoon olen tehnyt kovemman vetotreenin juosten. Lisäksi olen polkenut parvekkeellamme spinning-pyörällä, jonka vuokrasin kahdeksi kuukaudeksi. Sillä olen tehnyt ennen kaikkea kevyitä peruskestävyystreenejä, joita treenilukkarissa saa olla reilumminkin. Olen harjoitellut kotona myös leuanvetoa ja käynyt personal trainerini Noora Kenttämaan kanssa treenaamassa ensin kerran viikkoon, sitten kahdesti kuussa. Olen tehnyt liikkuvuusharjoituksia ja venytellyt, koska niistä tulee vain niin hyvä olo! Edistystä on tullut, ja vieläpä ikään kuin vähemmällä vaivalla: salilla penkkipunneruspainoni ovat kasvaneet, sain tehtyä ensimmäisen leuan koskaan ja myös juoksuvauhdit ovat kasvaneet vetoharjoittelun ansiosta.

Juoksukoulut jatkuvat

Juoksukoulut jatkuvat / alkavat 1.6. ja odotan niitä jo innolla! Alan pikkuhiljaa palata tavallisempaan rytmiin liikkumisen suhteen eli fiilis on se, että treenimäärät hieman kasvavat. Ainakin mikäli unet nyt pysyvät yhtä hyvinä kuin ne pääosin ovat olleet pari viimeistä viikkoa. Uni on kaiken perusta, ja jos se on huonoa, palautuminenkin voi olla huonoa, eikä silloin jaksa, vaikka haluaisi.

Syksyllä on edessä Vaarojen Maratonin 65 kilometrin matka, mikäli syksyn juoksutapahtumat nyt toteutuvat. Sitä kohti kuljen ja samalla timanttista peruskestävyyttä luoden. Enkä mene Vaaroja kohti vain juosten, vaan myös pyöräillen ja voimatasoja kasvattaen.

Treeni-iloa!

Jenny

SYDÄN on tullut alle jäädäkseen, saa tykätä ja painaa!

Tule Instagramiin!

Tule Facebookiin!

Lue myös nämä: 

Väsymys – tunnistaminen – uusi alku

Kotitoimiston ergonomia kuntoon ja alekoodi Sallille

Pakko pysähtyä – mutta asenteella on merkitystä

Huomioi arjen kuormitus liikunnassa ja aktiivisuudessa

Arjen ei pitäisi olla selviytymistä

En voisi enää rääkätä kehoani

En voisi enää rääkätä kehoani

Treenaamiseeni on tullut viime aikoina paljon järkeä. Olen miettinyt, että voiko se johtua siitä, että ihmisen ymmärrys itsestään ja maailmasta kasvaa muutenkin iän myötä. En enää voisi rääkätä kehoani tai tehdä keholleni asioita, joiden tiedän olevan sille huonoksi tai liian yksipuolista. En esimerkiksi voisi ajatellakaan 

arjen kuormitus on huomioitava liikunnassa ja aktiivisuudessa

arjen kuormitus on huomioitava liikunnassa ja aktiivisuudessa

Arjen kuormitus on syytä huomioida myös liikunnassa ja muussa aktiivisuudessa. Eräänä päivänä etätöissä tuli katseltua lounaan syönnin lomassa Instagramista (tiedän, lounas pitäisi pitää rauhoitettuna alueena) suurin piirtein ikäisiäni tyyppejä, jotka urheilevat tavoitteellisesti ja myös ovat todella kovassa kunnossa. He tekevät kiinnostavia, innostavia ja pitkiäkin treenejä 

Onko kuormitus ja palautuminen tasapainossa? – monen arki on hulabaloota

Onko kuormitus ja palautuminen tasapainossa? – monen arki on hulabaloota

Kiinnitätkö sinä huomiota rasitukseen ja palautumiseen arjessasi? Onko kuormitus ja lepo tasapainossa? Enkä puhu vain urheilusta ja siitä palautumisesta, vaan koko tästä hulabaloosta, joka monien ympärillä pyörii taukoamatta ammatista tai perhetilanteesta huolimatta. Nykyihminen on todella kiireinen ja kuormittunut, eikä palautumiseen aina ehditä, jakseta tai pystytä kiinnittämään huomiota riittävästi. Elämä täällä on kuitenkin ainutlaatuinen eikä sen pitäisi tuntua jatkuvalta selviytymiseltä. Aika moni ihminen on kuitenkin jatkuvasti väsynyt, mikä on pelottavaa ja hurjaa, sillä arjen kuormitus tuskin vähenee, jos ei itse tee sille jotain. Aina käytännön asioita ei ole helppoa muuttaa, mutta asennetta voi silloinkin. Aina esimerkiksi huonot unet eivät johdu itsestä, mutta silti montaa asiaa voi elämässä viilata ja hienosäätää, jos vain haluaa.

Kuormitusta ja palautumista kannattaa tarkistella

Koko loppukesän ja syksyn olen tutkinut itselleni sopivan kuormituksen ja riittävän palautumisen balanssia. Jos puhutaan urheilusta, tilanne on hyvä. Liikun monipuolisesti (juoksen, joogaan, kävelen sekä teen lihaskuntotreeniä ja kehonhuoltoa), mutta viikossa on 1–2 (aktiivista) lepopäivää. Nukun paljon ja tällä hetkellä myös useimmiten tosi hyvin, ja menen nukkumaan 21 ja 21.30 välillä, oli sitten arki tai pyhä. Arvostan virkeää fiilistä niin paljon, että en juuri tee poikkeuksia enää tuossa aikaisessa nukkumaanmenossa. Kun pääsee virkeyden makuun, mikään ei mene enää sen edelle.

Myös työn ja vapaan tasapaino on tällä hetkellä hyvä. Nukkumisen, liikkumisen ja syömisen lisäksi teen paljon asioita, jotta siedän painetta töiden parissa: meditoin ja otan iisisti. Yritän saada päivään palautumishetkiä, kuten hiljentymistä ja kävelyä, ettei palautuminen jää vain öiden vastuulle.

Mont Blancista kesti palautua

Heinäkuun alussa tuli rykäistyä sauvakävellen ja juosten Mont Blancin ympäri, ja reissu meni todella hyvin. Väsymys ei iskenyt reissussa vuoristomajoissa huonosti nukutuista öistä ja kovasta fyysisestä rasituksesta huolimatta, vaan sen jälkeen. Meni lähes pari kuukautta, että tunsin itseni täysin palautuneeksi. Toki liikuin pitkin kesää, mutta esimerkiksi suunnitellun elokuisen 90 kilometrin ultrajuoksun skippasin.

Yhä liikun noin puolet vähemmän kun viime vuonna tähän aikaan, mutta se on täysin ok. Nyt tilanne on tämä ja sitten taas toinen. Tähän on tultu nimenomaan itseä ja omaa jaksamista kuunnellen, ei suorittaen.

Elämä täällä on ainutlaatuinen! Eikä sen pitäisi olla selviytymistä arjesta.

Lauantaina mennään fiiliksen mukaan

Viikot ovat työntäyteisiä ja kuormitus töiden puolesta kohtuullisen kovaa. On hirveästi asioita, joita pitää tehdä ja muistaa ja aikataulut ovat kireitä. Siksi juuri olen jo jonkin aikaa pitänyt lauantait päivinä, jolloin mahdollisuuksien mukaan ei ole suunnitelmia, ei aikatauluja, vaan annetaan fiiliksen viedä. Eikä se silti tarkoita sitä, että löhöisi vain soffalla, vaan kaikkea sellaista tekemistä, mikä nyt sinä päivänä sattuu huvittamaan. Viikonloppuna urheilen, mutta treenipäivä on vasta sunnuntaina. Lauantai on pyhitetty ihan muulle tekemiselle, perheelle, levolle ja myös herkuttelulle.

Jos jatkuvasti tuntee itsensä väsyneeksi ja arki on selviytymistä, ihan oikeasti kannattaa alkaa tarkistella omaa elämää ja sitä, voisiko tehdä jotain, edes ihan pienen pieniä muutoksia. Itsehän aloitin noiden muutosten tekemisen lähes kolme vuotta sitten ja jos en olisi niitä tehnyt, en varmasti jaksaisi nyt niin hyvin kuin nyt jaksan. Aloittaa voi pienestä ja pian huomaa, että niillä pienillä muutoksilla on väkevä vaikutus.

Ihanaa sunnuntaita!

Nyt jos koskaan hyvinvoinnista on huolehdittava

Nyt jos koskaan hyvinvoinnista on huolehdittava

Vaikka eilen olikin liki hellepäivä, se on syksy nyt. Nyt jos koskaan hyvinvoinnista huolehtiminen on tärkeää. Ja syksy tarkoittaa itselleni rutiineja kesän ”hurvittelujen” jälkeen. Kesällähän joustin paikoin niin nukkumaanmenosta, syömisistä ja ruokarytmistä sekä liikunnasta eikä lopputulos ollut aina mieleinen, mutta toisaalta pienimuotoinen pellossa eläminen varmasti 

Kun perusasiat ovat balanssissa, on helppoa liikkua ilon kautta

Kun perusasiat ovat balanssissa, on helppoa liikkua ilon kautta

Sain ihanan palautteen eräältä juoksukoululaiseltani: En oo tainnut nähdä sua koskaan niin, ettet hymyilisi. Eilenkin kun juoksit niin valkoiset hampaat näkyi jo kaukaa. Ihanaa olla just sun juoksukoulussa mukana, tykkään tosi paljon ja oon oppinut hirveesti jo nyt. Aika paljon on asioita juoksun suhteen mettässä.