Avainsana: painonpudotus

Elämäntapamuutoksesta instalivessä Marjaana lehtisen kanssa

Elämäntapamuutoksesta instalivessä Marjaana lehtisen kanssa

Elämäntapamuutoksesta moni on kiinnostunut, huomasin taas. Pääsiäisen aikaan laitoin pari kuvaa itsestäni Instagramin Stooreihin 4 vuoden takaa. Silloin olin huomattavasti pulskemmassa kunnossa ja vyötäröä oli ties kuinka monta kymmentä senttiä enemmän. Koska uusia seuraajia ilmestyy aina aika ajoin eivätkä kaikki tiedä elämäntapamuutoshistoriaani, josta voi lukea 

3 vuotta sitten tein elämänmuutoksen – ei paluuta entiseen

3 vuotta sitten tein elämänmuutoksen – ei paluuta entiseen

3 vuotta sitten tein elämänmuutoksen – ei paluuta entiseen. On kulunut yli kolme vuotta siitä, kun päätin lakata jojottelemasta, laihduttelemasta ja muuttaa elämäntapojani. Kuusi vuotta oli mennyt vaa’alla edestakas suhaten ja eilen kun selailin omaa Instagramiani hamaan alkuun saakka, esiinnyn siellä kyllä monessa eri koossa. 

Esiinnyn Turun ja Helsingin kirjamessuilla – tule nykäisemään hihasta

Esiinnyn Turun ja Helsingin kirjamessuilla – tule nykäisemään hihasta

Tänä vuonna esiinnyn Turun ja Helsingin kirjamessuilla – tule nykäisemään hihasta, jos olet kyseisinä päivinä paikalla.

Vuosi sitten tähän aikaan paiskin hommia myös Uuteen nousuun – löydä energisempi elämä -kirjani kanssa. Kirjoitin kirjaa pitkin kesää ja myös elokuisia viikonloppuja. Kun muu perhe nautti auringosta, minä vetäydyin reilu satavuotiaan saaristolaistalon vintille ja mietin, että mitä helvettiä – tekstiä oli ensin noin kaksi kertaa liikaa! Mahtavan kustannustoimittajani Iiron avulla sain kuitenkin kirjan pakettiin, ja toki jännitti, kun se lähti painoon. Olen kirjan lukenut kannesta kanteen, mutta en ole esimerkiksi uskaltanut vieläkään kuunnella sitä äänikirjana, se tuntuu jotenkin niin henkilökohtaiselta.

Joskus vuoden lopussa tulivat lämpimäiset painosta ja kirja oli mahdollista kuunnella äänikirjana ja vuodenvaihteen jälkeen se löytyi myös kirjakaupoista. Kirja sai ihan mielettömän kivan vastaanoton, aluksi sain palautetta päivittäin ja yhä vielä viikottain. Erityisesti äänikirjaa on kuunneltu ihan hurja määrä! Saa nähdä, otetaanko itse fyysisestä kirjasta toista painosta. Se olisi toki mukavaa.

Uuteen nousuun – Löydä energisempi elämä. Olen kirjamessuilla esiintymässä.

Ensi sunnuntaina olen puhumassa kirjasta Turun Kirjamessuilla klo 13.50–14.20. Kanssani tuon iltapäivähetken jakaa Nana Heikkilä, jolta julkaistiin Treenaa Nanan kanssa -kirja kesän lopussa. Hassua tässä on se, että olin Nanan kirjan kustannustoimittaja. Lavalla olen kuitenkin hänen kirjailijakolleganaan.

Helsingin Kirjamessuilla minulla onkin ihan oma puolituntinen, ja kuulin, että minua haastattelee entinen työkaverini Pauliina, joka on ihan mahtava tyyppi. Uskon, että saamme aikaan varsin vauhdikkaan ja innostavan puolituntisen.

Jos siis olet ensi sunnuntaina 6.10. Turun Kirjamessuilla tai 24.10. torstaina klo 13.30–14 Helsingin Kirjamessuilla, tule kuuntelemaan ja nykäisemään hihasta! Kumpanakin päivänä olen myös Tammen osastolla signeeraamassa kirjoja.

Ei muuta kuin Uuteen nousuun! Mahtavaa alkanutta viikkoa!

Jenny

Onnistuminen voi vaatia useamman kerran – älä luovuta!

Onnistuminen voi vaatia useamman kerran – älä luovuta!

Olin hiljattain tilanteessa, jossa yritin saavuttaa erään toivomani tavoitteen jo toisen kerran pidemmän aikavälin sisällä. Kuitenkin tälläkin kerralla matkani kohti maalia tyssäsi samaan asiaan kuin ensimmäisellä kerralla. Sen sijaan, että olisin ajatellut, että okei, nyt olen yrittänyt jo kahdesti, nyt kyllä luovutan, mielessäni oli vain 

Kahdessa vuodessa yli 10 kiloa rasvaa on kadonnut hikenä ilmaan – terveiset kehonkoostumusmittauksesta

Kahdessa vuodessa yli 10 kiloa rasvaa on kadonnut hikenä ilmaan – terveiset kehonkoostumusmittauksesta

Kävin alkuviikosta kehonkoostumusmittauksessa personal trainerini Noora Kenttämaan tykönä ensimmäistä kertaa sitten elämäntapamuutokseni. Viimeksi mittaus on tehty itselleni tammikuussa 2017. Silloin rasvaprosenttini oli 32 ja risat, rasvamassan määrä kehosta yli suositellun normaalialueen eli itselläni 26 kiloa painosta, joka oli tuolloin 84 kiloa. Lihasmassaa minulla oli tuolloin 

Etkö pelkää, että lihot taas?

Etkö pelkää, että lihot taas?

Etkö pelkää, että lihot takaisin? Mistä tiedät, että pysyt nykyisessä painossasi? Mistä sait motivaation aloittaa?

Tässäpä kolme usein kuulemaani kysymystä ihan keltä tahansa ihmiseltä. Kun on jojotellut kuusi vuotta, ihmisiä luonnollisesti kiinnostaa, mikä tällä kerralla on (muka) eri lailla kuin jojotteluaikana. Enkö pelkää, että lihon kilot korkojen kanssa takaisin, kuten kolmesti aiemmin?

En. En pelkää, koska tällä viimeisellä kerralla nimenomaan tein elämänmuutoksen. Ensin laihduttelin kolmesti noin 50-60 kiloa yhteensä. Sen jälkeen pudotin elämänmuutoksella 20 kiloa. Muutin elämäntapojani. En pikadieetannut, pudottanut painoa liialla liikkumisella enkä rajoittanut syömiäni ruoka-aineita. En myöskään laskenut kaloreita, en punninnut ruokia. Sen sijaan aloin syödä säännöllisemmin, ehkä jopa määrällisesti enemmän kuin ennen, mutta terveellisemmin ja paremmin. Ja ihan oikeasti, myös herkullisemmin. Painonhallinta ei ainakaan itselleni tarkoita sitä, että kituisin nälässä. Sellainen ei olisi itselleni edes mahdollista, koska minusta saattaa kuulemma tulla hangry (tietää perhe kertoa). Sitä paitsi nälkäisenä ei jaksa treenata.

Ei kiitos vanhoille tavoille

Kun muuttaa ruokatapojaan ja muitakin elämäntapojaan, ”tavoitteen” saavuttamisen jälkeen ei voi koskaan palata vanhoihin tapoihin. Itse asiassa voi ajatella, ettei mitään kovin spesifiä maalia edes ole olemassa. On vain elämä, jota elää ja tapoja, joita voi muuttaa tilanteidenkin mukaan. Ajan kanssa ne vanhat tavat alkavat tuntua absurdilta. Ai minäkö pystyin juomaan 1,5 litraa kokista ja syömään pussin sipsejä yhtenä iltana? Todellako otin kermajuustopekonipastaa kolmatta lautasellista? Ihminen tottuu kaikkeen. Niin edellä mainittuun kuin siihenkin, että kaikkea voi syödä, mutta pussin sijaan nautiskeleekin vain kourallisen sipsejä ja pullon sijaan yhden lasin kokista.

Ja kun niitä tapoja oikeasti muuttaa ajan kanssa ja tekee asioita niin, että uusista asioista tulee osa arkea, ne tavat (joita siis ensin opetteli) muuttuvat rutiiniksi. Silloin ei tarvitse todellakaan pelätä lihomista tai jojottelua, koska elämäntavat ovat niin erilaiset kuin ennen tapojen ja elämän muuttamista, silloin kun ylipainoa oli ja itsekin juuri jojottelin.

Pikadieettaja lihoo

Kun pikadieettaa tai yrittää pudottaa painoaan konsteilla, joita ei pysty arjessa pitkään noudattamaan, on lopputulos tutkimustenkin mukaan useimmiten se, että kilot palaavat bonusten kanssa. Itsekin ihmettelin kolme kertaa, että miten siinä taas niin kävi, että olin lähtöpisteessa, mutta kun asiaa funtsii, ymmärtää, että asialle ei ollut vaihtoehtoja. Paino totta kai putosi, kun söin rajoitetusti tai liikuin paljon. Kun tulos oli saavutettu, palasin vanhoihin elämäntapoihini, eli lähinnä syömään miten sattuu, mitä sattuu ja milloin sattuu. Liikunta oli ohjaustenkin myötä osa arkeani, mutta ruoalla on treeniä huomattavasti merkittävämpi vaikutus painonhallinnassa. Jälkikäteen huvittaa oma hämmennykseni siitä, kun painoni ei pysynytkään siellä, minne olin sen pikaisesti hilannut. Mutta miten se olisinkaan voinut pysyä uudessa, tavoittamassani painossa, koska palasin niihin vanhoihin tapoihin, jotka olivat ylipainon aiheuttaneetkin?  

Motivaatio tulee, kun lopettaa laihduttelun

Toinen asia, joka herättää kysymyksiä, on motivaation ylläpito. Itse olin päättänyt, että en koskaan enää halua laihdutella enkä jojotella, never again, siis ihan oikeasti. Vaihtoehdoksi jäi muuttaa elämäntapoja tai pysyä ennallaan ja olla siihen tyytyväinen. Kolmen väärin tavoin tehdyn painonpudotuksen jälkeen päätin, että kyllä, mutta teen nyt eri tavalla kuin ennen. Vaikka keholla kesti pari kuukautta ennen kuin se alkoi ottaa uusia tapoja vastaan, tiesin, että jotain varmasti alkaa tapahtua jossain vaiheessa. Ajoittain kärsimättömyys nousi pintaan, mutta päätin silti jatkaa. Tiesin, että jossain vaiheessa jotain tapahtuu.

Niin kävi.

Motivaatiota tuli siitäkin, että olo alkoi virkistyä ja energiaa oli yhtäkkiä lisää varmaankin paremman syömisen ansiosta. Alkoi tuntua niin hyvältä, että en kovin paljon haikaillut enää niitä huonoja tapoja. En yhä vieläkään kiellä itseltäni mitään, mutta herkutteluviikonlopun jälkeen eikä sellaisen aikana olo ole kovin hyvä. Sitä on luonut itselleen uuden normaalin, joka saa olon hyväksi. Silloin ei kaipaa enää vanhaa ja jos sellaiseen ryhtyy, huomaa, ettei se enää sovikaan itselle. Silloin on tapahtunut se, mikä tapojen muuttamisessa on tärkeintä. On päässyt kiinni rutiineihin.

Uudet ruokatavat ovat itselleni nyt yhtä rutiinia kuin aikainen nukkumaanmeno tai säännöllinen liikunta. Kun ihminen luo itselleen uuden normaalin, miksi palaisi vanhaan, koska se ei tunnu enää itsestä normaalilta?

Teen tältä viikolta ruokapäiväkirjaa ja treenipäiväkirjaa! Jää kuulolle, julkaisen sen ensi viikon alussa. Eilisiä sapuskoja avasinkin jo Instagramissa.

Ihanaa alkuviikkoa,

Jenny

Jojottelusta pysyvään painonpudotukseen

Jojottelusta pysyvään painonpudotukseen

Pitkästä aikaa asiaa painonhallinnasta (viimeksi kirjoitin asiasta huhtikuussa). Kun kerroin joskus talvella paikallislehden haastattelussa pudottaneeni liki 20 kiloa elopainostani, sain muun muassa kommentin, että palataanpa asiaan muutaman vuoden päästä ja katsotaan, oletko vielä sittenkin normaalipainoinen. Vielä haastattelusta ei ole kulunut ihan muutamaa vuotta, mutta eipä ole 

Kymppi pois pysyvästi – juttuni uudessa Me Naiset -lehdessä

Kymppi pois pysyvästi – juttuni uudessa Me Naiset -lehdessä

Uusimmassa Me Naiset -lehdessä on pikku juttu elämäntapamuutoksestani. Olin juttuun muuten oikein tyytyväinen, mutta sen alkuun oli lipsahtanut harmillinen virhe. Jutussa lukee, että viisi tuntia hikiliikuntaa päivässä ei laihduta, totesi personal trainer ja liikunnanohjaaja Jenny Belitz-Henriksson kuusi vuotta sitten. Nimenomaan olen juurikin laihduttanut viime kerralla 

Elämäntaparemonttini kiinnostava käänne

Elämäntaparemonttini kiinnostava käänne

Mitä tapahtuu, kun noin kymmeneen treenikertaan viikossa tottunut vähentää treenimäärän yhtäkkiä pariin viikottaiseen harjoitukseen, mutta oikeastaan mikään muu arjessa ei muutu? Voin kertoa omasta tammikuisesta kokemuksestani: keho alkaa kutistua, farkut löystyä ja vararengas pienetä. Ihmeellistä, mutta totta!

Tammikuun Kauneus ja Terveys -lehdessä kerroin omasta painonpudotuksestani, ylikunnosta ja siitä, kun raskaudesta jo aika tavoin palautumisen jälkeen lihoinkin nopeasti reilu 10 kiloa. Jutussa kerron myös oivalluksestani, joka minun oli käytävä läpi, että aloin päästä parempaan kuntoon. Kuopuksenihan nukkui huonosti ja heräili jatkuvasti ensimmäiset kaksi vuottaan. Kun en saanut nukkua, tuntui siltä, että kehoni aineenvaihdunta oli ihan sekaisin eikä treeneistä palautuminen onnistunut. Pakollisen ylikuntobreikin jälkeen olin vähän niin kuin luovutuspisteessä ja ruokin väsymystäni ja riittämättömyyden tunteitani suklaalla ja kokiksella. Lopputulos oli se, että painoin 77 kiloa kuopuksen ollessa 1,5-vuotias, vaikka vaaka oli näyttänyt puoli vuotta aiemmin 66 kiloa. Ennen nuorimmaistanihan olin myöhemmin asiaa tarkasteltuani jo hieman alipainoinen, sillä tuolloin vaaka oli näyttänyt 56 kiloa. Elämäntilanteeni oli ollut niin stressaava, että olin kuihtunut huomaamattani turhan hoikkiin mittoihin.

Kun aloitin uudessa työssä kaksi ja puoli viikkoa sitten, tiesin, että en ehkä jaksa liikkua niin paljon kuin mihin olen tottunut. En silti ollut asiasta huolissani, vaikka toki mietin, miten omalle painonpudotusprojektilleni käy. Koko syksynhän ohjasin ryhmäliikuntaa 8-15 tuntia viikossa, tosin joulun aikaan tahti alkoi jo hidastua. Tammikuussa olen liikkunut vain pari kertaa viikossa ja syönyt saman verran kuin muutenkin, tosin karkkilakossa olen ollut. Voisi kuvitella, että olisin alkanut lihoa, kun yhtäkkiä liikuntamäärät laskevat noin runsaasti, mutta hämmästyksekseni kävi toisin. Olen vetänyt tässä kuussa vain 4 tuntia, käynyt kerran lenkillä, kerran spinningissä ja kerran salilla, mutta silti olen hoikistunut ja farkut solahtavat jalkaani tuosta vain. Ruokamäärä on pysynyt kuitenkin samana, enkä ole muuttanut ruokailutottumuksiani mitenkään radikaalisti.

Juteltuani tästä havainnostani muutaman kollegan kanssa, hekin tuumasivat, että kehoni saattoi olla niin tottunut säännölliseen treenilukujärjestykseen, ettei mitään muutosta mihinkään suuntaan enää siksi tapahtunut. Jälkeenpäin ajatellen kroppani oli myös tuosta treenimäärästä jonkinlaisessa treenipöhössä, vähän turvonnut koko ajan. Tämä kertoo mielestäni siitä, että vasta kun tekee asiat täysin eri lailla, muutosta alkaa tapahtua. Liikkuminen on tärkeää ja itse olen kuitenkin läpi elämäni, osittain jo nuoruudessani liikkunut normaalikuntoilijaa enemmän, mutta näemmä se, että menee toisesta laidasta toiseen laitaan tekee hyvää keholle ja sysää muutokseen. Omat ohjaukseni olivat myös tehoiltaan aika kovia ja intervallityyppisiä, eli sitä peruskestävyyttä parantavaa tasavauhtisempaa eikä myöskään kehoa huoltavaa liikuntaa ollut kahta tuntia enempää. Aika pitkälti painoin täysillä koko ajan. Sekin voi olla syynä sille, että muutosta kehossani ei yhtäkkiä enää tapahtunutkaan, kun treenien intensiteetti oli paitsi liian kova, liian samanlainen.

Ohjaan siis nykyään vain kaksi omaa vakkarituntia kuussa. Tämä sopii minulle juuri nyt. Olen myös löytänyt uutta intoa salilla käymiseen ja juoksemiseen, vaikka vasta kerran olen molempia ehtinyt tehdä. Keskiviikkona oli lähes historiallinen hetki, sillä jumppasin kotona reippaan puolituntisen, ooh taputaputapu!

Tämä postaus on vain ihan muistutuksena siitä, myös itselleni, että elämässä, oli kyse sitten liikunnasta tai mistä tahansa, asiat kannattaa tehdä välillä aivan toisin kuin mihin on tottunut! Ja erityisesti jos vastaan taisteleminen ei auta, miten olisi, jos hellittää ja vain antautuu? Jos virtaa vastaan uiminen ei toimi, mitä jos kääntääkin kelkan ja menee virran mukana?

Iloista perjantaita!

Kukkuu! Nyt suunta on omasta mielestäni oikea.
Kukkuu! Nyt suunta on omasta mielestäni oikea.