Tämä päivä

Tämä päivä oli hyvä päivä. Nautin joka sekunnista, kun saan olla kuopukseni viehättävässä seurassa. Miten joku jaksaakaan olla niin energinen koko ajan ja juosta joka paikkaan! Miten hän osaakaan nauraa niin mukaansatempaavasti. Ja entä se muikea tekohymy sitten! Joku tietää olevansa vähän suloinen.

Mainion pikku ihmisen loistoseuran lisäksi nautin täysillä upeasta auringonpaisteesta. Kun vielä huomasin, että jäät sulavat hurjaa kyytiä ja meri on jo pitkälle auki, tunsin niin syvää kiitollisuutta ihan vain kaikesta, että luulin sydämeni suorastaan pakahtuvan. Oooo. Talletin fiiliksen sydämeeni, sillä:

Kyseistä elämää suurempaa hetkeä sopii muistella sitten, kun etsin puoli tuntia tiettyä vaatekappaletta ja se lopulta löytyy ryttyisenä ja likaisena teini-ikäiseni huoneen lattialta. Tai kun yritän soittaa työpuhelua ja esiteinini vetää samalla nokkahuiluraivarit sillä soitto ei suju. Tai viistoistakuinen makaa sylissäni kaarelle jännittyneenä ja yritän asettaa rautakankea muistuttavaa tyyppiä rattaisiin istumaan, sillä jo 45 minuuttia odottamani bussi suvaitsee vihdoin tulla pysäkillemme.

Juuri tuollaisina hetkinä pitää muistaa tämä päivä.

Meri on jo auki!

Hassuja pikku mökkejä ja niin lähellä keskustaa.

Lauttasaari on niin söpööö!

Oooooh ihana meri.