Terveisiä joogaleiriltä Garda-järveltä

Terveisiä joogaleiriltä ja lomalta Italiasta! Suomea hellii lämpöaalto, joka ei ole ihan ulottunut tänne Garda-järvelle saakka, mutta ei haittaa, maisemat ovat silti kuvankauniit, ihmiset ystävällisiä, majoituspuitteet hulppeat, ruoka hyvää ja joogasessiot aamuin illoin mahtavat. Meitä on paikalla värikäs porukka erilaisia ja eri-ikäisiä naisia ja on ollut tosi mukavaa tutustua uusiin ihmisiin. Kirjoitan reissusta myöhemmin lisää, mutta tässä pikaiset kuulumiset.

Olen myös päässyt ottamaan muutaman juoksuaskeleen ja askelia on kertynyt päivittäin paljon muutenkin. Tänään tosin suurin osa niistä suoritettiin läheisen suurkaupunki Brescian vaateputiikeissa, koska ulkona satoi ja oli 14 astetta! Aurinkorasvoja itselläni on mukana täällä reissussa kolmea erilaista suojakerrointa, mutta toistaiseksi ne ovat korkkaamatta. Mutta nyt on näin ja sitten on toisin. Eikä sitä tiedä, vaikka huomenna saataisiinkin aurinkoa.

On ollut hienoa olla suuresti arvostamani joogaopettaja Katja Keräsen ohjauksessa. Vaikka olenkin ikuinen joogan aloittaja, en ole kertaakaan tuntenut olevani Katjan ohjauksessa väärässä paikassa. Ensimmäisellä joogatunnilla sunnuntai-iltana tosin koin itseni hieman kärsimättömäksi ja mietinkin, että mitähän tästä reissusta vielä syntyykään, sillä sitten viime vuoden elokuun en ollut joogannut kuin muutaman kerran. Aloin epäillä, kuten niin monet kerrat aiemminkin, ettei jooga ehkä ole minun juttuni sittenkään ja ehkä olisi pitänyt sijoittaa rahat vaikka juoksuleiriin tai perheen yhteiseen lomamatkaan. Onneksi nämä ajatukset katosivat jo seuraavana päivänä mielestä ja tunsin, että olen täällä ja täällä minun kuuluu juuri nyt ollakin.

Mutta rutiinit ovat tässäkin mielessä itselleni hyvästä: Jokainen joogatunti on tuntunut helpommalta niin henkisesti kuin fyysisestikin, ja olen nauttinut hyvästä opetuksesta, läsnäolon opettelusta ja fyysisestä tekemisestä. Pikkuhiljaa olemme tehneet vaikeampiakin juttuja ja tuntuu, että koko kroppa on ollut todellakin töissä. Tänään huomasinkin, että esimerkiksi selässä tuntuu kuin löytyneen uusia lihaksia, jotka olivat hyvällä tavalla kipeät ja luultavasti sellaisia, joita ei tule esimerkiksi juoksussa tai muussa liikunnassa käytettyä. Tämä onkin ollut hyvää muistutusta siitä, miten keho kaipaa uusia ärsykkeitä. Vaikka ne itselle vieraammat jutut saattavat tuntua ensin liian haastavilta eikä millään haluaisi tehdä mitään, missä on huono, niin paitsi että ne ovat tarpeellisia ne tuovat runsaasti myös onnistumisen iloa.

Mutta kuten Katja tänään aamulla sanoi, jooga ei ole aina ihanaa, vaan siinä mennään usein myös epämukavuusalueelle. Siitä tulikin mieleeni se, että samahan on juoksussa. Se ei todellakaan aina ole ihanaa, vaan hyvin usein se on myös kamalaa tai sitten ihanaa ja kamalaa samaan aikaan. Mutta se on ehkä juuri se, mikä juoksussa tai joogassa myös koukuttaa. Ja onhan se ihan mahtavaa huomata, kun kehittyy ja pystyy tekemään enemmän ja paremmin, vaikka se ei olisikaan ensisijaisesti tavoitteena.  Eikä elämässä mikään ole vain ihanaa, ruusunpunaa ja popparia ja vaikka kuinka pitää jostain asiasta, sekään ei ole mustavalkoista, vaan kaikessa on puolensa. Ja se tästä polustamme maailmassa tekeekin paitsi mahtavan, paikoin myös haastavan ja ennen kaikkea opettavaisen. Kaikki tunteet ja kaikki sävyt, se ikuinen oppiminen ja keskeneräisyys, tiedät ehkä mitä tarkoitan.

Elo täällä Suomen juhannuksessa jatkuu ja huomenna on tarkoitus paitsi joogata, mennä taas juoksemaan poluille ja maastoon. Täällä on maastojuoksuun ja mäkijuoksuun loistavat mahdollisuudet, joita voin vielä päivän pari käyttää hyväkseni. Veikkaan, että lauantaina tuntuukin sitten mukavalta juosta tasamaata Helsinki City Runissa, oletko tulossa?

Nauttikaahan helteistä,

Jenny

*Instagramissa*

P.s. Vielä ehdit osallistua Knorrin tuotepaketin arvontaan!