Toinen maraton jännittää enemmän kuin ensimmäinen

Toinen maraton jännittää enemmän kuin ensimmäinen. Hm, ei kai mun kurkku ole kipeä? Teinillä on kesäflunssa. Huooooono ajoitus. Tuntuuko mun oikea etureisi jotenkin omituiselta? Ai niin, varpaankynnet pitää leikata. Hyvästi geelilakka, joka palvelit koko kesän. Pitää muistaa rullata foamrollerilla. Ja venyttää. Perhana sentään, olisi pitänyt vielä ehtiä sinne hierontaan! Ei hemmetti, olisi pitänyt juosta enemmän. Olisi pitänyt juosta pidemmin. Oonko mä ollenkaan valmis tähän?

No ainakin valmiimpi kuin ennen Tukholmaa. Kuvittelisi.

Kuukausi sitten juoksin Mallorcalla. Se oli ihanaa!

Kuten huomaat, maratonjännitys alkaa tiivistyä. Melkeinpä toivon, että saisin nyt lauantaina osallistua vasta ensimmäiseen kisaani, enkä toiseen! Kesäkuun alussa Tukholmassa ensimmäinen maratonini sujui niin hyvin siksikin, koska en lainkaan tiennyt, mitä odottaa. Ensikertalaisena tuntui mahtavalta ottaa matka vastaan sellaisena kuin se tuli.

Ennen Tukholman maratonia olin juossut pisimmillään vain 24 kilometriä. Sen ylitettyäni jokainen kilometri oli voitto ja kotiinpäin.

Nyt minulla on jonkinlainen aavistus siitä, mitä 42,2 kilometrin juokseminen tarkoittaa. Toivon, että se enimmäkseen on nautintoa. Toivon, etten kypsähdä juoksemiseen missään vaiheessa. Toivon, että selviän maaliin ehjänä ja ilman vammoja. Toivon, että alitan 5 tunnin rajan, mutta jos en, niin sekään ei haittaa.

Juoksukengät ovat vielä mysteeri. Tukholmassa juoksin vanhoilla ja kulahtaneilla Adidaksillani, jotka nakkasin kisan jälkeen hotellin roskikseen. Kesällä olen juossut vuorotellen kaksilla eri kengillä, joista suosikkini saisivat olla 1/3 osa numeroa isommat. Voi olla, että pyydän kannustusjoukkoja ottamaan toiset lenkkarini mukaansa, joten tarvittaessa voin vaihtaa. Sukistakaan en ole satavarma!

Muuten asu on harkittu tarkkaan. Shortsit, treenitoppi, hihaton toppi, otsanauha, joka pitää hiukset poissa silmiltä, Flipbelt-juoksuvyö, langattoman nappikuulokkeet. Alushousuissa luotan samoihin kuin Tukholmassa, ne ovat saumattomat.

Omaa evästä tuskin otan mukaan. Tukholmasta viisastuneena aion syödä banaanin ja rusinoita noin tunnin ennen kisaa. Tukholmassahan nälkä iski jo ekan kympin jälkeen. Onneksi tarjoilu pelasi. Muistan vieläkin sen tunteen, kun sain pienen näytepalan Snickers-jäätelöä. Siinä hetkessä se parin sentin pituinen jäätelöpala tuntui taivaan lahjalta!

Maanantaina kävin joogassa flow-tunnilla. Toissa päivänä poljin vielä työmatkani Jopolla, noin 7 kilsaa. Eilinen päivä huipentui 2,5 tunnin sisäpyöräilykoulutukseen, koska palaan takaisin ohjaamaan, yeah! Yritin ottaa iisisti, eikä nyt vielä ainakaan paina jaloissa. Onneksi on kaksi päivää aikaa huilata. Ja tehdä suuria päätöksiä. Soittolistakin on rakentamatta.

Aika moni kaveri on menossa Flow-festivaaleille. Oma Flow on tällä kertaa vähän erilainen. Mutta se on jo päätetty, meni lauantain lenkki hyvin tai huonosti, seuraavan täyspitkän juoksen kesäkuun alussa Tukholmassa!

Mutta miten voi ihmistä jännittää juokseminen. Jännittää ihan sikana! Nyt jos koskaan on hyvä hetki kommentoida ja kannustaa! Kiitos jo etukäteen!

Onko muita HCM:ään tulijoita?