Treenifiilistelyä

Tai ehkä enemmänkin treeni-ikävöintiä.

Kolmeen päivään en ole päässyt treenaamaan, mutta olenkin ottanut hyötyliikunnasta kaiken irti ja kävellyt reippaasti ainakin parisen tuntia. Pysäkinvälejä huvin vuoksi, työhuoneelta keskustaan, keskustasta työhuoneelle, työhuoneelta Punavuoreen, Punavuoresta työhuoneelle. Huomenna aion salille ryhmäliikkumaan, ihan sama, mikä tunti on tarjolla, yksi sellainen, kiitos. Minulla on ikävä hikoilua!

Eilen kuvattiin Mika Pollarin kanssa Fitin sisaren Fit Laihdu -lehden jumppakuvia ja mallina minulla oli tällä kertaa ihastuttava personal trainer Milla. Millaan tutustuin viime syksynä Stadiumin juoksutiimissä, kun juoksimme kaatosateisen Helsinki Midnight Runin ja kukistimme tanskalaisen tiimin voittaen kaksi tonnia massia hyväntekeväisyyteen. Milla oli ihan pro jumppakuvissa ja kyllä vain minua suuresti motivoi olla ihmisten seurassa, jotka ovat hyvässä kondiksessa ja pitävät itsestään hyvää huolta. Tulee heti sellainen olo, että rautaa nostamaan tarttis päästä itsekin. Millan asu on muuten Lorna Janea, jonka olen aiemminkin maininnut. Aivan ihastuttavat kukkabyysat tuntuivat jakavan Facebookissa kovasti mielipiteitä. Minusta nuo eivät ole ollenkaan mummokalsarit, vaan ihana, energinen piristysruiske!

Elämäntaparemppani jatkuu, mutta paino ei vain putoa. Kohta joudun vähentämään kaloreita tiukemmalla kädellä. Ongelmani taitaa olla viikonloppujen syöpöttely, tyttäreni väitti minun napostelevan, mutta ooh, se napostelija taitaa olla joku sivupersoonani. Tilasin myös pitkästä aikaa Fitlineltä tuotteita ja tällä kertaa turvaudun Powercocktail optimaalisettiin. Jännityksellä odotan, mitä minussa alkaa tapahtua, sillä kuukauden paketilla on hintaa kuitenkin reilun satasen verran. Uskon terveelliseen ruokavalioon, mutta haluan kokeilla, tuoko tällainen lisäravinne jotain muutosta esimerkiksi jaksamiseen.

Alaselkä vaivaa yhä silloin tällöin ja tuntuu välillä kuin muljahtavan paikaltaan. Toivon kovasti, että saan sen kuntoon ennen juoksukelejä, jotka ovat ihan juuri. Ai miten helpoksi liikkuminen tuleekaan, kun voi vain vetää lenkkarit jalkaan ja painella ovesta ulos. Aaaaaah!! Sitä odottaessa. Berliinin maratoniin on juuri tällä hetkellä aikaa 30 viikkoa, 4 päivää ja 11 tuntia! Vitsi, siitä tulee luultavasti yksi tähän astisen elämäni merkittävimmistä reissuista.

Olen niin kiitollinen siitä, että olen selkää lukuunottamatta taas terve ja voin urheilla, hikoilla ja hengästyä.

Tässä teille vielä hieman fiiliskuvaa eiliseltä. Hieno juttu tulossa!

Hyvältä näyttää!

Hyvältä näyttää!