(Työelämän) epävarmuutta oppii sietämään

Epävarmuutta oppii sietämään. Yksi suuri oivallukseni tähän liittyen on se, että pyrkii olemaan tässä hetkessä. Ei siellä tulevaisuudessa, jossa töistä ei vielä ole tietoakaan.

Miten helpottavaa on ollut huomata, että nyt oltuani jälleen kuusi kuukautta freelancerina olen pystynyt päästämään irti töihin liittyvästä hermoilusta ja murehtimisesta. Olen alkanut sietää epävarmuutta ja ottaa työelämäni vastaan sellaisena kuin se tulee. Koska miksi stressata asiasta, joka ei ole täysin vain minun käsissäni? Miksi stressata asiasta, joka voi muuttua minä tahansa hetkenä?

Mikään ei ole satavarmaa. Miksi siis stressata.

Mikään ei ole satavarmaa. Miksi siis stressata.

Runsaudesta kiitollinen

Viime viikkoina olen tavannut eri tilanteissa lukuisan määrän tuttuja, kollegoita, entisiä kollegoita, kavereita, juttujani kuvanneita valokuvaajia ja valokuvaajaystäviä, joiden kanssa on vaihdettu pikaiset kuulumiset. Samassa lauseessa, kun on kysytty, että mitäs kuuluu, on usein myös tiedusteltu, että mikä on työtilanne, siis puolin ja toisin. Olen huomannut, että porukka jakaantuu kahteen kastiin, joko töitä on liian vähän tai liikaa, juuri kellään tuskin ihan passelisti.

Itsehän olen kiitollinen siitä, että erityisesti viime viikot olen saanut elää runsaudessa. Toisaalta se runsaus johtuu siitäkin, että omat duunini eivät ole vain yhden kortin varassa. Käynhän kirjoittamisen lisäksi myös ohjaamassa jumppaa useita tunteja viikossa ja harvemmin myös luennoimassa. Lehtijuttujen lisäksi on tämä blogi, jota olen alkanut kehittää ja joka tulee menemään toivottavasti aiempaa eteenpäin monella eri tavalla tässä lähikuukausien aikana.

Ja muuten hei, sinulle, blogini lukijalle, on suunnitteilla parituntinen valmennus ihan Helsingin keskustassa ensi kuun alussa, siitä on tulossa lisää tietoa pian sekä blogin että kirjojeni fb-sivuille. Saa sanoa hep, jos kiinnostelee! Ja sitten ovat toki myös kirjani, joiden tekeminen tosin on vain hauska ja opettavainen harrastus.

Mutta ihan totta, jos vielä viime keväällä stressasin hulluna freelanceriksi ryhtymistä, nyt olen tilanteeseen tottunut ja mikä tärkeintä tyytyväinen. Toki fiilikseni johtuu varmaan siitäkin, että töitä on ollut runsaasti heinäkuuta lukuun ottamatta ja rahaa on kilahdellut tilille kohtuullisen säännölliseen tahtiin, vaikka mistään jättisummista ei todellakaan ole kyse. Silti mietin silloin tällöin, mitä teen isona, mutta nyt on näin ja tällä mennään toistaiseksi.

Lungina vain ja asia kerrallaan!

Ikuinen vakkaripalli – viime vuosisataa?

Vaikka itsekin elän niin, että tiedän tulevista duuneista vain parin kolmen neljän viikon sykleissä, ei työn tekeminen välttämättä olisi varmempaa silloinkaan, vaikka istuisin vakkaripallilla. Mikään työpaikka kun ei nykypäivänä ainakaan vaikuta enää kovin ikuiselta. Ihan tuttavapiiristä olen huomannut, että kenkää voi tulla sittenkin, vaikka olisi tehnyt enemmän kuin parhaansa ja omien duuniensa lisäksi myös työkaverin työt.

Varmuuttakin merkittävämmäksi asiaksi itselläni on noussut taas se, että ainakin saan tehdä sitä, mitä useimmiten rakastan. Mikään työ tai titteli ei voi olla pelkkää ruusunpunaa ja hattaraa kaiken aikaa, mutta jos päällisin puolin homma tuntuu hyvältä, sekin on jo iso juttu. Tiedän, että kaikki eivät herää tähänkään maanantaihin innosta kiljuen, että saa alkaa hommiin. Ja yhä edelleen kiitän itseäni siitä, että en ole jämähtänyt vain yhteen asiaan. Vaikka koko paletin kasassa pitäminen tuntuu joskus raskaalta, niin en sentään ole vain yhden kortin varassa.

Luulen, että minunkin tilanteeni on usein raskaampi kuukausipalkalla oleville läheisilleni kuin itselleni, koska he ovat tottuneet säännöllisiin tuloihin, joita itselläni ei taas ole. Olen oppinut sietämään epävarmuutta ja hyväksymään tilannetta sellaisena kuin se tulee eteeni. En halua käyttää energiaa huolehtimiseen ja stressaamiseen, vaan mieluummin oman työtilanteeni edistämiseen, itseni kehittämiseen ja koko setin eteenpäin viemiseen. Sillä eletään, mitä kukkarossa on ja se on toiminut tähän asti.

Ja mikä parasta, koskaan en voi tietää, mitä tulevana työpäivänä tapahtuu, Saatan milloin tahansa saada meilin tai puhelun, joka muuttaa taas sen hetkistä työtilannetta. Ja sehän tässä jännittävää vasta onkin! Tänäänkin voi tapahtua mitä tahansa.

Mahtavaa maanantaita! Olisi kiva kuulla sinun kokemuksiasi työnteosta. Liikaa vai sopivasti?

Kun alkaa ahdistaa, itse menen ulos hengittelemään. Toimii sekin.

Kun alkaa ahdistaa, itse menen ulos hengittelemään. Toimii sekin.