Hyvä elämä

Unelmia pitää olla, mutta….

Päätin tässä eräänä päivänä, että jos joku sanoo minulle, että haluaa Ruotsin prinsessaksi, kävellä Suomesta Espanjaan tai haaveilee kymmenestä lapsesta, sanon hänelle, että onnea matkaan. En sano hänelle, että unelmia pitää olla, mutta…. Ja sitten lista elämän realiteeteista.

Olin tilanteessa, jossa itselleni sanottiin jälleen, että unelmia pitää olla, mutta.… ja ärsyynnyin siitä ihan valtavasti. Niin paljon, että kun tulin kotiin, pesin koko kylpyhuoneen ja hinkkasin sen lattiasta lähes kattoon kaakeleita myöten. Ja voin kertoa, että olen tuota pesu-urakkaa suunnitellut jo tovin!

Kunpa ihmiset ymmärtäisivät, etteivät toisen unelmat ole itseltä pois. Kunpa ihmiset muistaisivat, että meillä on erilaisia unelmia. Se, mikä yhtä kiinnostaa, se ei kiinnosta toista, eikä sen tarvitsekaan. Ja vaikka sen toisen unelma tuntuisi ihan pähkähullulta, miten olisi, jos vain antaisi toisen haaveilla eikä tiputtaisi häntä maan pinnalle sanomalla että unelmia pitää olla, mutta. Uskon, että ihmiset usein saattavat tarkoittaa sillä hyvää, mutta onhan tuo nyt aika karu palautus, kun toinen on innoissaan. Miksei voi vain antaa toisen unelmoida?

Annetaan toisten uskoa ja kuvitella. Se ei ole meiltä pois!

40 vuoden ikääni mennessä moni asia on mennyt paremmin kuin olen osannut edes kuvitella. Erittäin moni tähänastinen unelmani, haaveeni ja tavoitteeni on toteutunut. On myös niitä, jotka eivät ole toteutuneet, ja sekin on ihan ok. On myös unelmia, jotka ovat lakanneet olemasta unelmiani oman kasvun myötä.

Mutta kaikkien sattumusten ansiosta olen myös alkanut uskoa, että kaikki on mahdollista (niin hyvä kuin huono). Myös ihmeitä tapahtuu. Ja mieluummin elän niin, että mieluummin uskon kaikkeen kun en usko mihinkään. Sitä paitsi elämässäni on tapahtunut niin paljon asioita, en tiedä, olisivatko ne tapahtuneet, jos en olisi itse uskonut niihin. Kaikki ne ovat asioita, joihin liittyen olen unelmoinut joko niistä tai jostain paremmasta. Olen esimerkiksi:

  • Selvinnyt vaikeasta elämänvaiheesta ja kammennut itseni masennuksen ja burnoutin rajamailta.
  • Olen juossut maratonin. Ja toisenkin.
  • Olen itse omalla työnteollani maksanut toisen ihmisen teoista aiheutuneen jättimäisen velan, abouttiarallaa Porschen verran pätäkkää. Liki kymmenen vuotta meni siinä maksellessa, ja koko sen ajan jaksoin uskoa, että kohta helpottaa. Vuodenvaihteessa 2017 helpotti.
  • Olen saanut neljä kertaa kustannussopimuksen ja tehnyt neljä kirjaa.
  • Kodissani on tiskikone, pyykinpesukone ja kylppärissä lattialämmitys. Vielä pari vuotta ne olivat haave vain!
  • Olen terve ja voin juosta. 4 vuotta sitten en voinut juosta kilometriäkään polvivamman takia.
  • Luottamus ihmisiin ja elämään on palannut 100 prosenttisesti kaikkien vaikeuksien jälkeen. Perusfiilikseni on ilo.
  • Minulla on tällä hetkellä työpaikka, jollaisesta en olisi osannut haaveillakaan.

Vaikka kuka tahansa tulisi sanomaan minulle mitä tahansa, että haaveita on hyvä olla, mutta… niin en aio uskoa, en ehkä edes kuunnella. En aio antaa yhdenkään ankeuttajan kertoa minulle, mikä minun nykyinen tavoitteeni, unelmani ja haaveeni on minulle mahdollinen, mikä ei. Toki tiedostan sen, että välillä unelmani ovat korkealentoisia, mutta aina ne ovat myös mahdollisia.

Mikä tahansa on mahdollista! Ihmeitä tapahtuu. Ihanaa sunnuntaita sulle!

Jenny

P.s. Tervetuloa Instagramiin ja Facebookiin!

10 thoughts on “Unelmia pitää olla, mutta….

  1. Olipa TAAS inspiroiva juttu!!!
    Sä oot todella paljon saanu unelmiasi toteutettua. Ihailuni siitä.
    Mun pitäis osata haaveilla ja pitäis osata tavoitella unelmia. Olen sellainen oman elämäni realisti.
    Mutta mun elämä kyllä on mennyt aika hyvin silti. On mulla asiat varmaan paremmin kuin olen osannut haaveillakaan. Pitäisi enemmän muistaa arvostaa sitä.
    Kiitos muistutuksesta.

    Jäi kiinnostamaan tuo Porchen verran velkaa jonka maksanut. Autotietämykseni on nolla mutta oletan sen olevan suuri. Kerropas joskus kuinka sen teit? Oot sä aika sissi!!!!

    1. Kiitos P kommentistasi!

      Mukavaa, että oot taas käynyt lueskelemassa.
      Ei sitä aina tässä arjessa ehdi ja muista unelmoida, mutta on hyvä, että siellä jossain niitä on. Toki realismissakin on puolensa, varmaan joku kultainen keskitie tässäkin se toimiva.
      Oon ajatellut kirjoittaa noista rahajutuista jossain vaiheessa enemmän, mutta tein tosi paljon duunia silloin. Sen jaksoi, kun oli se kirkas päämäärä mielessä, että vielä koittaa päivä, kun homma on hoidettu. Pyrin muistamaan, että tämäkin hetki muuttuu ja menee ohi!
      Toivotan sulle ihanaa torstaita :)

  2. Unelmien soisi kuuluvan jokaisen elämään, olivat ne sitten kullakin mitä tahansa! On aika surullista, jos ei ole mitään, mitä toivoa, mistä haaveilla ja mitä kohti mennä. Luulempa, että näillä mutta -tyypeillä ei itsellään ole uskoa omiin unelmiinsa (jos niitä on edes ajatellut), tai on muuten tyytymätön elämäänsä ja sitten ehkä tiedostamattaankin lyttää myös toisen innostuksen tai haaveet. Musta tuntuu, että toisilla sellainen ”perus negatiivisuus on niin iskostunut, että sitä ei itse edes tajua. Tässä tapauksessa ihminen vaatii ehkä jonkun herättelemään. Jonkun joku esittää eriävän mielipiteen tai näkökulman. Toisaalta ei sekään välttämättä auta ymmärtämään… Kuitenkin kaikella ystävyydellä voi mutta -tyypille sanoa, että mä uskon mun unelmaan, toivottavasti sullakin on omasi, jota kohti mennä ☺

    1. Kiitos Elina kommentistasi!
      Oon taas samaa mieltä sun kanssa! Eivätkä ne unelmat sitä paitsi sulje läsnäoloa tässä hetkessä pois. Toki on hyvä olla realistikin ainakin välillä, mutta se ei tarkoita, että pitäisi olla pessimisti 
      Itse olen päättänyt uskoa unelmiini ja toteuttaa niitä aina mahdollisuuksien mukaan. En halua pantata niitä sitten kun –hetkeenkään.
      Ihanaa torstaita sulle!

  3. En voisi olla enempää samaa mieltä. Elämässä tulee aina vastaan sattumuksia, joihin emme pysty itse vaikuttamaan, mutta uskon myös siihen, että paljon on omasta suhtautumisesta kiinni. Vaikka unelmat eivät ikinä edes toteutuisi, haaveilusta saa kummasta voimaa synkkinä hetkinä. Hiukan samaa aihetta liippasi tää munkin kesällä tekemäni kelailu:

    http://walleni.us/ala-droppaa-mun-tunnelmaa/

    Uskalletaan siis unelmoida, hörhöillä ja innostua!

  4. Olen täysin samaa mieltä kanssasi. Toinen juttu joka ärsyttää on se miten jotkut tietäväisenä kertovat miltä musta tuntuu nyt viisikymppinenä, miten tässä iässä asiat ovat ja mitä sopii tehdä tai mitä ei. Tai mitä pystyy tekemään!
    Hyvä ihme, minä olen oman itseni paras asiantuntija, eikä kaikki saman ikäiset ole samasta puusta, missään iässä. En voi käsittää kun ihmetellään että miten nyt enää ”tuon ikäisenä” ryhdyn innolla uusiin asioihin, suunnittelen juttuja joita haluan tehdä jne. Tuntuu että jotkut odottavat jo eläkkeelle pääsyä (vai hautaan???) heti kun 30 täyttävät. Semmoinen negatiivisuus ja jämähdys on varmaan elämänasenne, en mää muuta keksi.
    Pyydän ainoastaan, ettei kukaan tiedä minua paremmin miten haluan elää – ja tähän sisältyy myös tuo mistä kirjoitat: mitkä ovat unelmani.
    @katiavironviolet

    1. Kiitos Kati kommentistasi!
      Sanon että huhhuh, jos viiskymppisen pitäisi jotenkin jo miettiä, että miten ”tuossa iässä” voi enää tehdä mitään! Ihminenhän nykytiedon mukaan elää noin satavuotiaaksi, että huomauttelijoille voi sanoa, että puolet elämästä on vielä edessä.
      Oon niin samaa mieltä, jokainen on elämänsä paras asiantuntija, oli ikä sitten mikä tahansa. Pysytään me sellaisina!
      Kivaa torstaita :)

  5. Ihana postaus! Musta on tosi tärkeää, että ihminen saa toteuttaa itsensä (ei itseään, vaan nimenomaan kokonaan, ainakin ne ydinjutut) elämänsä aikana. Tulla sellaiseksi, miksi kokee haluavansa tulla. Ettei sitten elämän ehtoopuolella ole sit sellainen olo, että mä jäinkin vaan kotiloksi, ne siivet ei koskaan auenneet. Sulla ne siivet on jo selvästi aika vahvastikin auki. Onnea siis lentomatkallesi! 🙂❤ Mä täällä vasta pikkuhiljaa alan tajuaan, et kyl ne siivet siellä jossain on. – Vaikka elämä on viimeiset vuodet ollut suht rankkaa ja usko niihin on ollut aika minimissään. Mut kyl se siitä. Unelmat ei oo silti missään välissä häipyneet. Ehkä haaleammat on olleet välillä, mut nyt näen ne taas kirkkaammin. Ihanaa sunnuntaita! ❤

    1. Kiitos Sanna kommentistasi!
      Ihanasti kirjoitit. Ja ihana kuulla, jos välittyy kuva, että siivet ovat auki. Usein itsestäkin tuntuu siltä, vaikka toki tässä elämässä eteen tulee monenlaista.
      Ja ihan parasta, että oot tehnyt oivalluksen, että sulla on siivet. On ne!! Ja toi oivallushan on se eka askel.
      Mulla on ihan sama unelmien kanssa, eivät ne ole kadonneet, mutta muuttaneet muotoaan ja joskus olleet vähän hukassakin.
      Mahtavaa torstaita! <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *