Valoa ja rakkautta – mantra voi auttaa, kun ajatukset pyörivät kelaa

Viime viikkoina olen hokenut mielessäni mantraa valoa ja rakkautta. Aina, kun tuntuu, että maailma, jokin sen tapahtuma lähellä tai kaukana tai vaikka sitten jokin ihminen, on ollut liikaa, olen pistänyt mantran pyörimään. Olin ennen taitava ahdistumaan kovaa negatiivisista tapahtumista, niin pienistä kuin isoista, niin itselle kuin oikeastaan kelle tahansa tapahtuvista. Ahdistuminen ei kuitenkaan tilannetta auta, vaan enemmänkin lamaannuttaa ihmisen. Lamaantunut ihminen ei keksi ratkaisuja, vaan ratkaisujen sijaan mielessä pyörii sama kela, usein se jokin asia, jota ei edes haluaisi ajatella.

Kuva: Timo Turkka Photography

Viime aikoina oma arki on ollut hyvin tasapaksua, ja olenkin onnellisimmillani silloin, kun elämä on täynnä pieniä, tavallisia asioita, mitään isoa ei tarvita. Mutta mantraa olen toistellut ennen kaikkea ajatellessani tiettyjä ystäviä, joilla on ollut vaikeaa tai vaikka nettiuutisia lukiessani, jota voisin muuten taas ihan oman hyvinvointini nimissä rajoittaa. Se, ettei lue jokaisesta kauheudesta kaikkea saatavilla olevaa tietoa, ei tarkoita sitä, etteikö välittäisi. Huomasin, että jos sanoja ei ole, voi maailmalle, toiselle tai vaikka sitten itselleen toivoa ja lähettää valoa ja rakkautta. Tämä tuli mieleeni oikeastaan jo lokakuisessa meditaatioretriitissä. Kun tuntuu, että on vaikea sietää maailmaa, joka on samaan aikaan sekä hyvä että paha, tuollaisen yksinkertaisen sanaparin hokeminen ja empatia muita kohtaan voivat ainakin hieman parantaa oloa, niin omaa kuin toistenkin.

Auttaa kannattaa aina, kun on voimavaroja

Joulu lähestyy ja samalla taas ihmisten kurjuus ja ahdinko nousevat pinnalle ja puheenaiheeksi. Itse pyrin siihen, että voisin pienillä teoilla auttaa ihmisiä muutenkin kuin jouluna, mutta kävinpä jo Facebookissa kurkkimassa, kerätäänkö esimerkiksi lastenkodin lapsille joululahjoja. Kyllä vain, keräys on taas tulossa ja aion siihen osallistua, kuten useana viime vuonna. Ihminen pystyy tekemään paljon, vaikka sitten vähän kerrallaan. Mutta tehdä kannattaa totta kai omien voimiensa mukaan. Jos jo itse elää hankalaa elämänvaihetta ja on ihan paskana, silloin kannattaa keskittyä oman itsensä auttamiseen sen sijaan, että yrittää pelastaa puoli maailmaa.

Mutta mitä se sitten vaatii, että jaksaa auttaa muita tai että edes on kykyä asettua toisen saappaisiin, olla ystävällinen ja toivoa toisille hyvää? Uskon, että ennen kaikkea se vaatii sitä, että ihminen on ensin ottanut vastuuta omasta hyvinvoinnista ja voi itse hyvin. Terve ihminen, jonka elämä on tasapainossa, ei voi odottaa, että joku muu tulee ja tekee asiat omasta puolesta, vaan ihan itse on järjestettävä elämää sellaiseksi, että eläminen ja oleminen olisivat mahdollisimman helppoa, vaivatonta, mukavaa ja iloistakin. Tiedän ihan omasta kokemuksestakin sen, että aina siihen ei löydy voimavaroja, mutta heti kun löytyy, kannattaa alkaa toimia pienin askelin.

En jaksa lakata ihmettelemästä sitä, miten pienillä muutoksilla, kuten vähemmällä, mutta laadukkaammalla,  terveellisemmällä ja säännöllisemmin syödyllä ruoalla, enemmällä ulkoliikunnalla ja paremmalla nukkumisella on ollut näin suuri vaikutus jaksamiseeni, ajatuksiini, kehooni ja mieleeni. Teen yhä paljon töitä, mutta silti energiaa on vaikka muille jakaa.

Lopulta kai kaikki lähtee siitä, että toivoo ja lähettää sitä valoa ja rakkautta ensin itselleen. Että oppii vaikka sitten ensin pitämään itsestään, sitten rakastamaan ja tekee asioita niin, että itse voi niin hyvin kuin siinä hetkessä on mahdollista. Kun omat asiat ovat kunnossa, on paljon helpompi asettua myös kenen tahansa toisen asemaan ja tehdä parhaansa, että myös muilla on hyvä olla.

Tällaisia ajatuksia tänään,

mahtavaa maanantaita, yhtä viikon parhaista päivistä!

Jenny

Lue myös:

Juoksulenkille pukeutuminen sateella ja pakkasella

Paremman itsetunnon palasia valmennuksesta

Kiitollisuus voi olla rutiini