Viikon bloggaaja täällä terve!

Alkuviikosta sain hauskan meilin, että minut on valittu Lifien Viikon bloggaajaksi! Hommaan kuuluu se, että the valittu vastailee kysymyksiin itsestään. Kiva juttu, sillä tällaista postausta en vielä ole tehnytkään näiden pian seitsemän bloggausvuoteni aikana. Viikon bloggaaja täällä terve!

Mistä blogisi nimi tulee?  

Kun aloitin blogini kirjoittamisen, olin juuri saanut iltatähteni, joka täyttää joulukuussa seitsemän. Olin tuolloin kirjoittanut erääseen aikakauslehteen sisustusjutun, jossa esiteltiin kaksi värikästä kotia. Jutun nimi oli Vastaisku valkoiselle ja siitä sain idean, että blogini saa nimen Vastaisku ankeudelle, koska tarkoituksenani oli keskittyä hyvään elämään.

Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?

Tämä on jo kolmas blogini. Ensimmäistä kirjoitin parin vuoden ajan, kun olin aloittanut toimittajan työt. Pitkälti kirjoitin toimittajan hommista  ja toki liikunnanohjauksesta, jota tein tuolloin huomattavasti enemmän kuin nykyään. Sen jälkeen kirjoitin hetken toista blogia anonyymina, mutta se lässähti heti alkuunsa.

Kolmas kerta toden sanoi ja perustin tämän nykyisen blogini, koska ajattelin, että haluan kirjoittaa myös äitiysvapaani aikana. No, itse asiassa tein koko ajan myös jonkin verran toimittajan duuneja, mutta blogi kulki silti muun kirjoittamisen rinnalla. Aloin huomata, miten sain tolkkua elämääni kirjoittamalla asioista ja myös vaikeiden asioiden käsitteleminen ei ollutkaan niin vaikeaa, kun kirjoitin niistä puhumisen sijaan. Ja kun vielä aloin saada palautetta kirjoituksistani, huomasin, että onpa kivaa, jos oma kelailuni pystyy avaamaan myös muiden mielissä olevia solmuja ja antamaan vertaistukea arjessa.

Mikä on parasta bloggaamisessa?

Vaikea nimetä vain yhtä asiaa. Blogini kautta olen tutustunut todella moniin ihmisiin, joita en välttämättä muuten olisi kohdannut. On ollut ihana saada palautetta, että kirjoitukseni ovat auttaneet jotakuta. Ihmisten auttaminen on se asia, joka minua polttelee, vaikka en halua neuvoa, vaan mieluummin tarjoilla vaihtoehtoja ja kertoa omista kokemuksistani, joista joku sitten ehkä saa johtolankaa.

Pari päivää sitten sain viestin vieraalta ihmiseltä, joka oli käynyt ryhmäliikuntatunneillani jo 10 vuotta sitten. Hän kertoi seuranneensa myös uraani toimittajana ja kirjoittajana ja halusi kiittää minua kaikesta positiivisuudesta ja hyvästä, jota levitän ympärilleni. Kun viesti loppuu sanoihin olet todellinen aarre meille muille, niin en vain halua enkä edes voi lakata kirjoittamasta.

Parasta on myös se, että olen ehkä pystynyt näyttämään, että monenlaisista hankalista elämänvaiheista voi selviytyä ja lopulta koittavat ajat, kun niistä vaikeimmista asioistakin voi löytää jotain hyvää ja myönteistä. Omaan 40 ikävuoteen mahtuu elämänkriisi jos toinenkin ja vaikka asiat ovat olleet joskus hyvin huonosti, en jaksa olla ihmettelemättä, miten hyvin ne nykyään ovatkaan. Toki muistan nauttia hetkestä, sillä elämä on ihmeellistä ja epävarmaa, koskaan ei tiedä, mitä huomenna edestään löytää.

Mikä taas haastavinta?

Haastavinta on tällä hetkellä mahduttaa kaikki kiinnostava tekeminen arkeeni. Käyn päivätöissä ja yhä teen jonkun verran toimittajan hommiakin. Kotona en halua enkä voi olla koko ajan koneella, vaan läsnä. Joskus onnistun, joskus en. Salaisuuteni on se, että menen arki-iltaisin nukkumaan taaperoiden aikaan (useimmiten viimeistään 21.30) ja herään eläkeläisten aikaan (useimmiten klo 5-5.30) kirjoittamaan blogia. Silloin bloggausaika ei ole pois perheeltä.

Paljasta kolme suosikkiblogiasi! Mistä pidät niissä?

Luen paljon blogeja esimerkiksi kahvitauolla, bussissa matkalla töihin tai metrossa matkalla töistä kotiin. Minulla on monta vakkariblogia, joita seuraan ja viime aikoina olen hurahtanut juoksublogeihin. Tekisi mieli nimetä 10, mutta jos kolme pitää valita, niin sanon, että Anna Huhtilainen, Anna Saivosalmi ja Kilometritehtailija. He kaikki ovat naisia, joilla on jalat maassa, rento ote elämään ja positiivinen suhtautuminen arkeen sen monine vivahteineen. Liian kiillotettuja blogeja en jaksa kauaa lukea, tosin saatan välillä käydä skrollaamassa sellaisissa kauniita kuvia!

Paljasta kolme Instagram-suosikkiasi! Mistä pidät niissä?

Tämä on vaikea, sillä olen koukussa Instagramiin ja notkun siellä vähän väliä, erityisesti nyt, kun kerron päivistäni Instastooreissa usein videoina! Noiden kolmen yllä mainitun myös Instasta löytyvän bloggaajan lisäksi suosikkejani ovat Maratonpetra, Vintageinteriorxx eli Keltainen kahvipannu ja Drumforrest. Maratonpetraa olen fanittanut jo varmaan pari vuotta, hän on ikäiseni nainen, jolla on usein jotain fiksua sanottavaa ja kuvista vain huokuu hyvä olo, sporttisuus ja ilo. Keltaisen kahvipannun kuvista tulen aina hyvälle tuulelle! Kuvissa on väriä ja riemua! Uusin tuttavuuteni on Drumforrest, jonka kuivakoille kuvateksteille ja hassuille ilmeille en voi olla hihittelemättä.

Vinkkini aloittavalle bloggaajalle:

Älä katso liikaa, mitä muut tekevät, tee rohkeasti omaa juttuasi! Kirjoita asioista, joille sydämesi palaa ja joista sinulla on sanottavaa. Uskon täysillä siihen, että kun tekee sitä, mitä haluaa tehdä ja mistä diggaa, se kantaa ja vie eteenpäin.

Mitä arvostat muissa ihmisissä?

Rehellisyyttä, avoimuutta, myötätuntoa, iloa. Sitä, että jengi uskaltaa olla useimmiten oma itsensä. Uskon, että se tulee elämänkokemuksen ja iänkin myötä. Arvostan myös suuresti sitä, että ihminen uskaltaa ottaa vastuuta omasta elämästään ja hyvinvoinnistaan. Me olemme oman arkemme arkkitehteja ja vaikka kaikesta emme voi päättää, voimme moneen asiaan vaikuttaa.

Mikä on elämäsi paras päätös?

Parhaimpia päätöksiä on ollut juuri se vastuun ottaminen omasta hyvinvoinnista. Vaikka elämässä on ollut isojakin vastoinkäymisiä, joista osa on vaikuttanut arkeeni vuosia, lopulta olen aina päättänyt, että minä voin valita. Voin joko katkeroitua tai sitten voin valita toisin. Valitsin toisin. Jokainen aamu kun avaan silmäni, olen ensin kiitollinen siitä, että taas tuli aamu, kun sain avata silmäni. Joskus se fiilis ei tule itsestään, vaan sekin pitää silloin tällöin valita.

Asia, josta pidän itsessäni:

Pidän itseäni varsin hyvänä ja mukiinmenevänä tyyppinä. Surkuttaa se, että olen joskus inhonnut itseäni ja ollut epätyytyväinen esimerkiksi ulkonäkööni. Moni asia minussa on muuttunut viime vuosien aikana ja olen myös tietoisesti muuttanut tapojani olla, toimia ja ajatella. Ihminen voi muuttua, jos haluaa! Tykkään itsestäni tällaisena kuin olen ja olen sangen tyytyväinen nykyminääni, mutta se ei tarkoita, ettenkö voisi kehittyä, oppia ja olla parempi versio itsestäni.

Vapaa-ajallani…

Kirjoitan, urheilen, olen perheeni kanssa, siivoilen kotona, otan chillisti. Ystäviä näen ihan liian harvoin. Sosiaalisen elämän voimistaminen onkin ensi vuoden to do -listalla kärkipäässä.

Haluaisin oppia…

uuden kielen! Eestin kieli ja espanja kiinnostaisivat. Kunpa olisi enemmän aikaa!

10 vuoden kuluttua… 

Olen toivottavasti elämäni kunnossa ja täytän 50 eli olen silloinkin nainen parhaassa iässä.

Saa jättää terveisiä, olis huippua! Mahtavaa alkanutta viikkoa,

Jenny

Tule Instaan ja Facebookiin!