Yksi unelma toteutuu: joogaloma Italiassa

Kaksi viikkoa lomalla ja pian on aika palata hommiin. Mutta on se jännä, miten ajatukset kirkastuvat, kun vain pysähtyy edes näin pieneksi hetkeksi. Minulle on tullut monta Nyt tai ei koskaan -ajatusta ja niinpä yllätin itsenikin viikko sitten varaamalla paikan joogalomalta Italiassa ensi toukokuussa!

Lempimietiskelypaikkani.

Garda, jossa entisessä elämässäni olen viettänyt kaksi kesälomaa autoillen, kutsuu meikäläistä taipumaan toukokuussa. Joogaloma ulkomailla on ollut pitkäaikainen haaveeni ja ikiaikainen unelmani putkahti mieleeni taas toukokuussa, kun seurasin yhden inpiraationlähteeni eli Anna Saivosalmen joogalomaa Gardalla tutun opettajan, Katja Keräsen, huippuohjauksessa. Silloin jo mietin, että pitäisikö minunkin repäistä ensi vuonna, ja heinäkuussa ajatus oli sitten ihan selvä. Toki ensin minun piti vaientaa olkapäälläni istunut epäilevä ääni, joka kysyi, että onko sulla muka varaa tollaseen. Tukin sen suun sillä, että vastasin, että varausmaksun (300 e) jälkeen minulla on kuukausia aikaa säästää matkarahat kokoon. Seuraava yhtä typerä kysymys oli, että saatko muka töistä vapaata, johon vastasin nauraen, että mistäs sinä tiedät, missä silloin olen töissä. Määräaikaisiin soppareihin ja pätkätöihin tottuneena on ihan mahdotonta tietää, missä työskentelen vuoden päästä, ehkä olen perustanut oikean yrityksen ja johdan konttoria Mallorcalta käsin tai sitten olen toimittamassa kirjoja nykyisellä pallillani, kuka tietää. Kun vielä puolisoni näytti vihreää valoa, niin huomasinkin jo maksaneeni varausmaksun.

Tällainen näin suuri itseeni ja omaan hyvinvointiini panostaminen on itselleni ihan uutta, mutta eiköhän viimeistään näin nelikymppisenä ole sen aika. Edellisessä elämässäni kuin hoidin kaiken ja vasta nykyisessä parisuhteessani olen totutellut siihen, ettei minun tarvitse enää hoitaa kaikkea. En enää esimerkiksi juuri koskaan aja autoa, kun olemme puolisoni kanssa yhdessä liikenteessä. Nautin siitä, että saan istua pelkääjän paikalla ja minua kuljetetaan minne nyt olenkaan menossa! Olen toki ennenkin reissannut ilman perhettä, mutta ne ovat olleet aina työmatkoja, eivät mitään hyvinvointilomia, vaan aikataulutettuja aamuvarhaisesta yömyöhään. Olen joutunut opettelemaan tervettä itsekkyyttä, mutta se on todella kannattanut, sillä sen vaikutukset näkyvät myös muissa ihmisissä. Uskon siihen, että mitä enemmän panostan itseeni ja hyvinvointiini, sitä enemmän se näkyy myös suhteissani puolisoon, lapsiin, muuhun perheeseen, ystäviin, kollegoihin ja itse asiassa ihan jokaiseen, jonka kohtaan. Nyt painonpudotuksen ja paremmin nukkumisen myötä olen niin selvästi huomannut sen, miten hyvä lisää hyvää. Sitä on ikään kuin hyvän olon oravanpyörässä, ja jokainen hyvä teko itselle lisää hyvää fiilistä entisestään. Eikä se tarkoita, etteikö negatiivisia tunteita tai huonoja päiviä olisi, mutta niitä on todella harvassa. Kröhöm, eilen heräsin väärällä jalalla, mutta kun tunteen kanssa vain oli, se meni ohitse. Olin kyllä tavallista hiljaisempi ensin, mikä taas on ihmisille ympärilläni aina omituista, mutta kuten kuusivuotiaallenikin sanon, kaikilla ihmisillä on kaikenlaisia tunteita ja ne ovat sillä hetkellä ihan oikein. Joskus harmittaa, vaikkei varsinaista syytä välttämättä osaa edes sanoa, mutta kun siihenkään tunteeseen ei takerru liian pitkäksi aikaa, se menee ohi.

Eilen taivas oli vaaleanpunainen, toissailtana ihan oransseissa liekeissä.

Loma on siis tehnyt tehtävänsä, kun itselleni on nyt hyvin selvää se, mitä haluan tehdä, mikä itselleni on hyväksi, mistä minun kannattaa vähentää tai luopua kokonaan, mitä minun kannattaa elämässäni lisätä. Ja vaikka tällä hetkellä tuntuu siltä, että haluan vain istua laiturilla, juosta, joogata ja matkustaa, niin kaipa sitä taas tottuu töihin ja päivärytmiin. Mutta jotenkin tuntuu siltä, ettei aikaa ole tuhlattavaksi huonoihin juttuihin tai itselle epäsopiviin asioihin. Maailmassa on niin paljon niitä asioita, joita haluaa tehdä ja kokea, eikä aikaa kuitenkaan ole loputtomasti. Jos ei osaa erottaa, mitä ne olisivat niin minulla toimii tämä: istun alas, olen hiljaa, annan ajatusten tulla ja mennä, käännyn sisäänpäin ja kuuntelen itseäni. Onnistuu missä tahansa, mutta suosikkipaikkani on toki mökkilaituri meren äärellä.

Ihanaa sunnuntaita! Toivon, että sinunkin unelmasi saavat tulta alleen ja toteutuvat!

Jenny

Lisää Instagramissa, tervetuloa!