Oma elämä ja perhe

Yli puoli vuotta tipattomalla – en voi muuta kuin suositella

Yli puoli vuotta tipattomalla – en voi muuta kuin suositella! Mitä sitten jos te joisittekin alkoholia vaikka tänään? Kysyi kaverimme minulta ja puolisoltani eräänä kesäisenä viikonloppuna. Ei, ei me juoda. Mehän ollaan tipattomalla. Ja vaikka me ollaan tästä vain itsellemme vastuussa, ei tulisi mieleenkään ottaa kulaustakaan ennen kuin sitten, kun on sovittu, että tipaton loppuu joulukuun puolivälissä. (Silloin on bileet, joissa ajattelin maistaa. Ehkä otan toisenkin, ehkä en!)

Keskiviikkona juoksin reilun 25 kilometrin lenkin. Kuvan fiilis on jotain, mitä ei saa alkoholilla!

Tarkastin netin laskurista: vuodenvaihteessa aloittamani tipaton on venähtänyt jo 209 päiväksi ilman alkoholia. Jos tipattoman ensimmäisten kuukausien aikana huomasin, että alkoholiahan oli tarjolla ihan joka paikassa, en enää niinkään kiinnitä alkoholiin erityistä huomiota. Siitä on tullut tavallista, että itse en juo, ja se on yhtä tavallista, että muut mahdollisesti juovat. Kun vielä maaliskuussa en ollut varma jatkosta tipattomani jälkeen, tällä hetkellä ajattelen, että minusta tuskin koskaan tulee absolutistia. En kuitenkaan myöskään usko, että tulen juomaan suuria määriä kerralla. Rakastan kehoani aivan liian paljon, enkä halua myrkyttää sitä suurilla alkoholimäärillä enkä ole vuosiin pitänyt humalatilasta enkä erityisesti humalatilan jälkeisestä päivästä. Mutta kyllä lasi tai muutama kuplivaa kuuluu elämääni aina silloin tällöin. Kuiva valkkari kalan kanssa, tuhti punaviini pihvin kera, siideri terassilla, kun aurinko paistaa ja on loma. Mutta samalla olen sitä mieltä, että oleminen ilman tippaakaan alkoholia on ollut oikein hyvä juttu. Jokaisen, joka käyttää alkoholia suhteellisen säännöllisesti, vaikka sitten pieniä määriä, kannattaisi olla välillä pidempiä aikoja ilman sitä. Vasta silloin huomaa, että kun luopuu alkoholista, luopuu vain alkoholista. Jos juo oluen tai viinilasin kerran pari vuodessa, tauolla ei välttämättä ole funktiota.

Kun jo viime vuonna puolisoni kanssa pyörittelin ajatusta alkoholittomasta vuodesta, ensin mietin, että ei, ei ensi vuosi käy, mähän täytän silloin 40, bileet! Mutta hyvin nopeasti sitten ajattelin, että tuollainen erityinen juhlavuosihan on juuri hyvä aika olla tipattomalla. Synttäripäivää kesäkuussa juhlinkin sitten juoksemalla ensimmäisen maratonin muutamaa päivää aiemmin. Juhlimiseen voi siis keksiä vaihtoehtoisia tapoja.

Pääosin muiden suhtautuminen juomattomuuteen on ollut ok. En ennen tipatontakaan juossut baareissa, joskus toki piipahdin juhlimassa. Niistä ystävistä, joiden kanssa saattaisin lähteä syömään tai ulos baariin, en ole kuulunut pihaustakaan. En kuitenkaan syytä heitä, sillä enpä ole itsekään ottanut yhteyttä, ehkä siksi, että olen ajatellut, että vapaanviettotapamme ovat vain nyt niin erilaisia. Tämän vuoden aikana olen lisännyt urheilua elämässäni ja enemmän on tullut nähtyä heitä, joiden kanssa voi sportata yhdessä.

Yhden kerran olen joutunut tilanteeseen, kun olen pyytänyt ruoan seuraksi alkoholitonta juomaa (paikassa, joka on tuttu viineistään ja oluistaan), sitä ehkä pidettiin jotenkin huvittavana. Mutta ehkä se oli vain oma tunteeni, ei totta ollenkaan. Mallorcalla ravintolassa tarjoilija oli tuomassa pöytään napsuja laskun maksun jälkeen. Kun sanoimme kohteliaasti ei kiitos, hän totesi, että nämä ovat ilmaiset. Se tuntui tosi huvittavalta ja pakko oli sanoa, että ei kiitos silti, ilmaiset tai ei, emme halua niitä, mutta kiitos ajatuksesta.

Pääosin palaute on ollut myönteistä ja kuten tipattoman alussakin kirjoitin, moni totesi, että vau, en pystyisi koskaan tuohon. Sitä olen miettinyt paljon. On eri asia pystyä tai olla haluamatta. Moni ei ehkä halua olla ilman alkoholia, kun fiilistelee kylmää proseccoa uima-altaalla, juoksulenkin jälkeistä jäistä huurteista parvekkeella tai lämmittävää punaviiniä, kun illat tummuvat, ulkona sataa kaatamalla ja puiden oksat piiskaavat parvekkeen ikkunalaseihin. Itsellä ei ollut kyse pystymisestä, vaan nimenomaan omasta halusta detoxata vuoden verran omaa kehoa ja myös mieltä. Enkä hetkeäkään epäillyt, ettenkö pystyisi. Jos en olisi pystynyt, se olisi kertonut ongelmasta. Uskon nimittäin siihen, että on todella paljon helpompaa olla juomatta, kun se on omaa valintaa, ei pakkoa.

Alkoholittomuudella on myös hyötynsä. Olen löytänyt erilaisia tapoja rentoutua rankan työviikon jälkeen, joista liikunta ja lukeminen ovat ihan ykkösiä. Paitsi että olen lukenut paljon kirjoja, olen tänä vuonna alkanut taas juosta ja urheilla enemmän, kun ryhmäliikunnanohjaaminenkin on ollutkin tauolla. Jos perjantaina ottaisi parikin lasia, ei lauantaiaamuna saisi itseään lenkille. Aamut ovat ihan parasta aikaa muutenkin. Liekö keski-ikäisyyden merkkejä, mutta jo muutamasta viinilasista alkoi tulla tunkkainen olo ja pienikin määrä alkoholia vaikutti yöuniini. Olen nukkunut pääosin hyvin eikä kauneinkaan samppanja korvaa sitä freesiä oloa, joka useimmiten on herätessä. Kevään aikana olen pudottanut painoa lähes 12 kiloa. Siitä en kyllä kiitä vain alkoholia, vaan enemmänkin ruokavalioon liittyvää elämäntapamuutosta. Vaikka alkoholi on myös kaloripommi, ovat syömiseni menneet uusiksi ja se näkyy myös olomuodossani. Painonpudotusta on taas seurannut energian lisääntyminen ja olen ollut myös onnellisempi tänä keväänä! Se saattaa johtua monesta asiasta, mutta myös endorfiinitasoista, joita alkoholin tissuttelu ei ole ollut tiputtelemassa.

Välillä sitä on ihan fiiliksissä, että tämä vuosi on ollut tosi hyvä ja mielessä käy se, että mitä jos lopettaisi kokonaan. Ettei enää koskaan ottaisi tippaakaan. Mutta samalla mietin, että eihän minun tarvitse kuitenkaan kieltäytyä kokonaan. Lasi silloin, toinen tällöin, jos huvittaa, ei siksi, että se olisi tapa rentoutua tai aloittaa viikonloppua. Saunoakin voi ilman saunabisseä! No sen näkee sitten, maistuuko vai eikö maistu enää ollenkaan.

On helppoa olla ilman alkoholia, kun ei ole pakko olla ilman alkoholia. Kun luopuu alkoholista, luopuu vain alkoholista. Suosittelen lämpimästi kaikille pikku detoxia, jo ennen kuin oma alkoholinkäyttö alkaa mietityttää.

Ihanaa lauantaita,

Jenny, myös Instagramissa

Lue myös:

Kun luopuu alkoholista, luopuu vain alkoholista

Mitä olen tehnyt toisin, elämänmuutos etenee menestyksekkäästi

10 kiloa hoikemmaksi puolessa vuodessa, näin minä syön

 

 

 

 

3 thoughts on “Yli puoli vuotta tipattomalla – en voi muuta kuin suositella

  1. En käytä alkoholia laisinkaan. Se ei ole koskaan ollut minun juttuni, eikä siitä todennäköisesti koskaan tulekaan.
    Hieman itsekseni aina huvitun näistä kertomuksista, kun joku rehvakkaasti ilmoittaa viettäneensä tipattoman tammikuun tai olleensa 100 päivää tipattomalla. Että wou…
    Mutta jokaisella paheensa ( ja hyveensä), en minä sitä. Ja kovin henkilökohtaisiahan nämä ”elämän suoritukset” ovat.

    1. Kiitos Böö kommentistasi! Näin sitä joku ilmoittaa rehvakkaasti olleensa 100 päivää ilman, toinen kokonaan ilman :) Ja hyvä niin, tännehän meitä mahtuu maailmaan erilaisia ihmisiä, erilaisia kokemuksia ja erilaisia elämiä. Tärkeintähän on, että jokainen on tyytyväinen siihen omaansa.
      Aurinkoista viikonloppua!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *