Loman jälkeen

Miten tässä kävikään taas näin klassisesti, että kun loma loppui, helle alkoi? Töihin paluu loman jälkeen alkoi kertarysäyksellä ja pieni juttu- ja jumppatehtaani jatkoi siitä, mihin ennen lomiaan jäi. Deadlinet pukkaavat heti tiukasti päälle, hyppiä ja pomppia saan liki joka päivä, mutta loma oli kuitenkin tämän minimaalisen työhönpaluustressin arvoinen. Kuitenkin valehtelisin, jos väittäisin, ettei minua harmittanut hieman. Sitten tajusin ja taas muistin, että kyse on asenteesta. Ja ajatuksista. Siitä, ettei jää harmittelemaan loman loppua, vaan nauttii jälkeenpäinkin jokaisesta vapaasta.

Vastaisku ankeudelle

Vastaisku ankeudelle

Vastaisku ankeudelle

Vastaisku ankeudelle

Ja kun useamman jutun deadlineista on selvitty, kalenteri onkin aivan tyhjää täynnä ohjauksia lukuun ottamatta! Tämä nyt on vain sitä freelancerin arkea, jota minun pitää yhä opetella sietämään ilman, että hermostumistaso nousee tappiinsa tai mielellään ei ollenkaan tai ilman, että herään yöllä murehtimaan toimeentuloani ja mahdollisten töiden runsautta tai sitten vähyyttä. Kas, luulisi, että ihminen joskus on sentään tyytyväinen! Ja toki olenkin, ihan jokaisesta saamastani työstä. Ja siitäkin, että tänä keväänä olin ehtinyt tehdä niin paljon hommia, että kevyestä kesähumputtelusta huolimatta rahat loppuivat vasta viimeisenä viikonloppuna. Ja että pystyin ylipäätään pitämään lomaa, iso jee, sillä sekään ei ollut itsestäänselvyys.

Vastaisku ankeudelle

Vastaisku ankeudelle

Vastaisku ankeudelle

Vastaisku ankeudelle

Käännä kanavaa, jos murehdituttaa

Vaikka tänään ja eilen hieman mieltä painoi, niin onneksi sain kanavan käännettyä paremmalle tolalle. Jos nimittäin uskottelee itselleen, että nyt sitten painetaan hommia ja seuraava kunnon loma on 11 kuukauden päästä, veikkaan, että arki on aika ankeaa. Olen aina ollut sitä mieltä, ettei elää voi vain perjantaina tai kesälomalla. Jostain syystä unohdin sen hetkeksi läppärin avatessani.

Kyllähän voin nauttia auringosta nytkin ja myös iltajumppien ohjaaminen tekee hyvää, kehoni on suorastaan janonnut liikettä. Tärkeintä lienee se, että saan tehdä sitä, mistä tykkään, eli liikkua ja kirjoittaa ja olen useimmiten arkeeni tyytyväinen. Kun vielä saan sen erään pikku kirjan taittoon pois jaloistani pyörimästä, niin mikäs tässä elellessä.

Mutta aika vain tuntui hurahtavan kovin nopeasti, erityisesti kun on mukavaa. Heinäkuuta tuli vietettyä niin saaristossa kuin muuallakin pienoisella Suomi-turneella. Kotona kukkien kastelun hoiti vanhin tytär, joka viettää kesänsä töissä. Koko kesän. Mitäs minä tässä valittelen sitten, häh.

Voimme valita paljon, jee

Onneksi voimme tehdä itse valintoja. Voimme nähdä hyvät asiat ja olla kiitollisia niistä. Voimme vaikuttaa fiiliksiimme ja itse myös säädellä tunnetilojamme. Kun ärsyttää ja harmittaa, senkin tunteen kanssa voi vain istua ja olla, hieman hengitellä. Antaa sen tulla ja mennä, ilman, että edes jää jumittamaan siinä.

Ihana loma oli, kiitos siitä. Toivotan ihania aikoja kaikille lomaansa jatkaville ja töihin palanneille. Arki on pitkälti sitä, millaiseksi sen itse teemme. Se tarkoittaa monenlaisia mahdollisuuksia, elämäntilanteista riippumatta. Jos se unohtuu, voi nipistää itseään ja muistuttaa siitä, kuten itse nyt tein.

Aurinkoa meille kaikille!

Vastaisku ankeudelle

Vastaisku ankeudelle

One comment

  1. […] loma, ottaako päähän? Ei hätää, omasta viime viikon kokemuksestani tiedän, että se tunne varmasti useimmilla helpottaa parissa päivässä. Tärkeää on se, miten […]

Comments are closed.