Erilainen syksy on täällä

Syksy on täällä. Tyypillisesti se on ollut itselleni aina uuden aloittamisen aikaa, mutta tänä syksynä se tarkoittaa asioiden alasajoa, karsimisen jatkamista, pysähtymistä ja intuition kuuntelemista. Koko ajan tuntuu siltä, että vähemmän on oikeasti enemmän ja mitä sitä ihminen edes kovin paljon tarvitsee ympärilleen, kun saa olla niin terve kuin on ja on ne oikeat tärkeät ihmiset ympärillä?

Yhä useammin hakeudun itse jonnekin, missä ei ole juuri muita. Saari onkin siihen oivallinen paikka, harvakseltaan näkee jonkun veneen ajan ohi, mutta saattaa mennä koko päivä, ettei näe edes venettä. Siellä pimeä on oikeasti pimeää ja hiljaisuus oikeasti hiljaista. Harvoin sitä kaupungissa edes ymmärtää, mikä meteli ja valojen sekamelska meitä ympäröi käytännössä kaiken aikaa. Vasta kun menee jonnekin, jossa kumpaakaan ei ole, ymmärtää, että tällaistahan tämän kuuluu ollakin.

Ei tätä kaupungissa tajuakaan, kuinka pimeä on pimeää.

Saareen reissaamme vielä niin kauan, kun sinne meno on turvallista ja mahdollista. Ajatella, että siellä on ennen asuttu kesät talvet omassa rauhassa. Vielä 1980-luvun alussa sinne jaettiin myös postia, mikä tuntuu lähes käsittämättömältä asialta.

Kaiken aikaa kirkastuu se, millä on oikeasti merkitystä. Hirveän kauan se on kestänyt ja pitkän matkan olen kulkenut, mutta nyt on näin. Eihän sitä voi olla kuin kiitollinen kaikesta tapahtuneesta ja kaikesta siitä, mitä kaiken aikaa tapahtuu.

Mahtavaa alkanutta viikkoa – maailmankaikkeus, täällä ollaan!

Jenny