Avainsana: ruuhkavuodet

Erilainen syksy on täällä

Erilainen syksy on täällä

Syksy on täällä. Tyypillisesti se on ollut itselleni aina uuden aloittamisen aikaa, mutta tänä syksynä se tarkoittaa asioiden alasajoa, karsimisen jatkamista, pysähtymistä ja intuition kuuntelemista. Koko ajan tuntuu siltä, että vähemmän on oikeasti enemmän ja mitä sitä ihminen edes kovin paljon tarvitsee ympärilleen, kun saa 

Keep it simple – yksinkertaisempi arki

Keep it simple – yksinkertaisempi arki

Keep it simple – työn alla yksinkertaisempi arki. Kun sain tehtyä päätöksen nelipäiväisestä työviikosta ja sain myös luvan siihen, kaikki on tuntunut helpommalta. Muutenkin keväällä minua kuluttanut ja yöuneni sotkenut stressi on alkanut laueta, olen nauttinut niin päivätyöstäni kuin ohjaamisestakin ja nukkunut paremmin. Kolmen kuukauden 

Liika kuormitus = yöheräily

Liika kuormitus = yöheräily

Pitkästä aikaa aivan ihana ja superstressitön viikonloppu takana. Ja tuli täytettyä vuosiakin, nyt on hienot 43 ikävuotta mittarissa. On se vain ihmeellistä, että saa ikääntyä. Sekään ei ole itsestäänselvyys, ja jokainen eletty vuosi kaikkine kokemuksineen ja tunteineen on kyllä juhlan arvoinen, jokaisesta päivästä puhumattakaan. Ja jokaisesta hyvin nukutusta yöstä puhumattakaan! Yöheräily on nimittäin ihan kammottava asia.

Viime postauksessa kirjoitin, miten olen nukkunut jo pitkään huonosti. Vaikka olen nukahtanut hyvin, monina öinä on tullut valvottua – tunteja. Ehkä yöheräily on kuitenkin taas ohi, sen katkaisi leppoisa puuhastelu ja ulkoilu ilman läppäriä ja töitä. Nyt on takana jo kolme hyvää yötä, yksi ulkosaariston raikkaassa ilmassa erittäin viileässä talossa, kaksi omassa sängyssä kotona. Vaikka muutama hyvä yö ei vielä korjaa viikkojen huonoja unia, huomaan silti heti hyvin ja laadukkaasti nukuttujen öiden merkityksen esimerkiksi mielialaan. Fiilis on samantien huomattavasti iloisempi, stressin ja vastoinkäymisten sietokyky paljon parempi ja sitä osaa suhtautua asioihin pitkälti nyt on näin -asenteella. Jos huonosti nukutut yöt tuovat mukanaan myös alakuloa, itselläni jo yksi hyvin nukuttu yö poistaa ja ehkäisee sitä. Yöheräily sucks!

Niin se vain näköjään menee ja taas tuli ties kuinka monetta kertaa huomattua, että kun työperäistä kuormitusta on liikaa, heräily on arkeani. Siitäkin huolimatta, että tänä keväänä sivuhommat olivat tauolla kuukausia (ja liikuntakin on ollut huomattavasti vähäisempää kuin tavallisesti). Mutta kolikolla on aina kaksi puolta: sivuhommat ovat niitä hommia, jotka toki vievät energiaa, mutta myös antavat sitä, lopulta paljon enemmän kuin ottavat. Rakastan ohjaamista ja ihmisten liikuttamista, ja luennointi hyvinvoinnista ja ihmisten herättely sillä tavalla on aivan mahtavaa.

Lauantaina kävin ensin ohjaamassa Vauhtisammakon juoksukoulun voima- ja liikkuvuuskurssin. Vaikka satoi vettä, 75 minuuttia oli mahtava treeni ja meillä oli kivaa. Olin aika jäässä, kun minut poimittiin auton kyytiin, ja sain lapselta lämpimät sukat ja laitoin myös penkinlämmittimen täysille. Huolimatta kaikesta perillä odottavasta tavaran roudauksesta, kantamisesta, kaupassa käymisestä, veneen pakkaamisesta ja muusta säädöstä, huomasin jo automatkalla, miten kroppa ja mieli alkoivat rauhoittua. Tiesin, että nyt pääsen hetkeksi pois läppärin äärestä ja kaikesta kiireestä.

Koska mökillä on nyt tänä kesänä tapahtumassa sukupolvenvaihdos, liittyy mökkeilyymme aika paljon kaikenlaista järjestämistä. Saaressahan ovat aiemmin noin 50 vuoden ajan asuneet kesäisin puolisoni mösjöön vanhemmat, ja sitä ennen muuta sukua, mutta nyt hänen isänsä kuoltua otamme mökistä vetovastuuta. Olen saanut vierailla paikalla jo 12 kesän ajan ja nyt homma jatkuu, tosin eri tavalla.

En ole oikeastaan koskaan pitänyt itseäni mökki-ihmisenä, mutta nyt olen huomannut, että siellä siivoilu, järkkääminen, tavaroiden roudaus ees taas saaren ja mantereen välillä oli kaikesta huolimatta superrentouttavaa. Puhumattakaan laiturilla istuskelusta, useiden eri lintujen lauleskelun kuuntelusta, saunomisesta, pulahtamisesta kylmässä vedessä, pihan siistimisestä. Nautin jopa mökin imuroinnista.

Ehkä se on se, että voi rauhassa tehdä ja puuhastella omassa tahdissaan luonnon helmassa. Mitään ei ole pakko tehdä, mutta jos haluaa, saa tehdä mitä huvittaa. Se on aika kaukana tästä arkisesta oravanpyörästä, jota muuten tulee elettyä (ja jolle ehkä on tehtävä jotain jossain vaiheessa!)

Mukavaa viikkoa!

Jenny

Tule Instagramiin!

Tule Facebookiin!

Lue myös nämä: 

Kolme juoksutreeniä viikossa

Rakkaus tekemiseen on tärkeintä

Se on liikuttu, mikä on jaksettu

Väsymys – tunnistaminen – uusi alku

Kotitoimiston ergonomia kuntoon ja alekoodi Sallille

Pakko pysähtyä – mutta asenteella on merkitystä

Huomioi arjen kuormitus liikunnassa ja aktiivisuudessa

Arjen ei pitäisi olla selviytymistä

Elämästä palautumista ei voi jättää kesäloman varaan

Elämästä palautumista ei voi jättää kesäloman varaan

Itse olen alkanut laskea kierroksia ennen lomaa, johon on pari päivää vaille kaksi kuukautta. Ajattelen, ettei loman tarkoitus ole toipuminen työvuodesta, vaan irtiotto töistä ja energian saaminen ihan muista jutuista. Elämästä palautumista ei voi jättää kesäloman varaan. Kolmasluokkalainen on palannut kouluun, ja lomautettu keskimmäisenikin on 

asiat saavat uudenlaisen merkityksen

asiat saavat uudenlaisen merkityksen

Pian pari viikkoa poikkeusaikoja takana. Yhä useimmilla asiat saavat uudenlaisen merkityksen. Rutiinit alkavat muodostua ja ihminen tottuu kaikkeen. Etätyöt sujuvat, 9-vuotias on ahkera kotikoulussa. Välillä ulkoillaan, syödään ja sitten taas jatketaan. Itse olen aloittanut työpäivät kuuden kieppeillä, jotta ehdin myös neuvoa tarvittaessa, pitämään yhteisiä taukoja 

arjen kuormitus on huomioitava liikunnassa ja aktiivisuudessa

arjen kuormitus on huomioitava liikunnassa ja aktiivisuudessa

Arjen kuormitus on syytä huomioida myös liikunnassa ja muussa aktiivisuudessa. Eräänä päivänä etätöissä tuli katseltua lounaan syönnin lomassa Instagramista (tiedän, lounas pitäisi pitää rauhoitettuna alueena) suurin piirtein ikäisiäni tyyppejä, jotka urheilevat tavoitteellisesti ja myös ovat todella kovassa kunnossa. He tekevät kiinnostavia, innostavia ja pitkiäkin treenejä ja hetken mietin sitä, että olisipa mahtavaa, jos itselläkin olisi aikaa liikkua vielä vähän enemmän, mutta sitten palautin itseni maan pinnalle nopeasti. Nimittäin ymmärsin, että olin hetkellisesti haluamassa jonkun toisen elämää ja tavoitteita oman arkeni ja omien tavoitteideni haluamisen sijaan. Ja sellainen tiehän ei johda mihinkään positiiviseen saati kohti niitä omia toiveita ja tavoitteita. Meillä kaikilla on oma elämäntilanteemme, jonka puitteissa ja rajoissa harrastamme, oli kyse sitten huovuttamisesta tai vapaauinnista.

Tavoite pysyä terveenä, ehjänä ja pystyä liikkumaan

Vaikka olenkin nyt tänä vuonna suuntaamassa kolmelle maratonia pidemmälle matkalle (6 h huhtikuussa, 83 km toukokuussa ja 65 km lokakuussa), ei minulla ole muita tavoitteita kuin pysyä terveenä, pystyä urheilemaan ja päästä kisoissa ehjänä maaliin. Tiedän, että liikuntataustallani olisi ehkä mahdollisuuksia myös enempään kuin vain aikarajan puitteissa maaliin pääsemiseen, mutta tällä hetkellä itselläni ei ole motivaatiota, aikaa eikä oikein energiaakaan treenata yhtään tavoitteellisemmin kuin mitä nyt liikun.

Silti liikuntaa tulee viikossa kuitenkin usein sen 6–10 tuntia (tähän on laskettu mukaan ohjaukset, joiden määrä vaihtelee 2–5 viikkotunnin välillä), mikä päivätöiden ja perheen ohella on jo paljon. Toisaalta hyödynnän kuopukseni treenejä ja koska tyttäreni ovat jo 22, 18 ja 9, niin onhan aikaa itselle ihan eri tavalla kuin silloin, kun jaloissa pyörii pieniä taaperoita. Urheilun lisäksi kotona hengailu on itselleni tärkeää, joten jotta ehdin olla riittävästi kotona, karsin sitten muista menoista.

Joogasta on tullut tärkeä osa arkeani ja juuri sitä balanssin pitämistä kuormituksen ja tekemisen välillä.

Muistettava ja tekeminen kuormittavat

Vaikka päivätyöni ei rasita fyysisesti, aikataulut ovat välillä tiukkoja ja muistettavaa ja tekemistä on paljon, kuten niin monessa muussakin työssä. Ja koska työni on innostavaa, se imaisee helposti mukaansa. Henkinen kuormitus onkin hyvä huomioida, ja itse höllään aina liikkumisesta, jos runsas tekeminen alkaa näkyä vaikka heikkoina yöunina. Tuntuu, ettei moni huomaa huomioida työn ja muun elämän aiheuttamaa kuormitusta, vaan esimerkiksi treenaa silti todella kovaa. Vaikka itselläkin on taipumusta suorittamiseen, silti osaan myös kuunnella itseäni ja vähentää sitten muusta, jos en työnteosta. Toki esimerkiksi some ei tietenkään näytä koko totuutta, mutta kannustan kaikkia miettimään, onko palautuminen arjessa riittävää. Itsellä se ei ole aina ollut, ja toisinaan siihen olen voinut vaikuttaa, toisinaan en. Ylikuntoon joutumisen riski on kuitenkin suuri (olen itse ollut kahdesti ylikunnossa), jos koko arki kuormittaa 24/7 eikä tiukoissa elämänvaiheissa osata tai uskalleta höllätä.

Urheilijan treenimäärät eivät ole mahdollisia

Vaikka liikunnanohjaajana olen tottunut vuosien ajan liikkumaan 15, jopa 20 tuntia viikossa, tässä elämäntilanteessa sellainen liikuntamäärä ei ole mahdollinen. Kun ohjaamani viikkotunnit ovat paukkuneet noin korkealla, olen työskennellyt toimittajana freelancerina, jolloin aikataulutkin ovat olleet vapaammat.

Tällä hetkellä en kaipaa vastaavaa ja olen tyytyväinen näin, mutta silloin, kun ajatukset lähtevät harhailemaan, että pitäisi esimerkiksi liikkua vielä enemmän, jotta saavuttaisi ehkä jotain enemmän, on hyvä olla realisti. Haluanko edes saavuttaa jotain lisää, vai riittääkö se, että saan elää iloista ja energistä arkea niin terveenä kuin juuri nyt olen ja silti liikkua aika paljon? Mitä sen enemmän saavuttaminen antaa ja voisiko fiilistä saada jostain muualta, ihan vaikka vain olemisen opettelusta?

Itseä ei kannata vertailla edes vanhaan itseen, sillä elämäntilanteet voivat vaihdella jo yhden ihmisen kohdalla huikeasti lyhyissäkin ajanjaksoissa.

Ja ehdottomasti jatkan noiden ihmisten seurailua somessa ja heistä inspiroitumista, mutta sen oman elämäntilanteen ja omat tavoitteet huomioiden. On nimittäin paljon helpompaa ennaltaehkäistä liikaa kuormitusta ja loppuunpalamista kuin alkaa kammeta ylös uupumuksen suosta. Siitäkin on kokemusta 12 vuoden takaa, eikä se ollut mikään nopea juttu.

Leppoisaa alkanutta viikkoa,

Jenny 

Sydän on tullut alle jäädäkseen, saa tykätä!

Tule Instagramiin!

Tule Facebookiin!

Lue myös nämä:

Neljä kuukautta elämäni kolmanteen ultramatkaan

Arjen ei pitäisi olla selviytymistä

Arkiviikon parhaat

Arkiviikon parhaat

Eilen en voinut huokaista kuin että olipa mahtava viikko. Ja koska elämään kuuluvat kaikki tunteet, myös tämä mahtava viikko on sisältänyt monenlaisia tunteita aina harmituksesta epätoivoon ja ilosta hysteriaan. Maanantai En enää meinaa muistaa mitä maanantaina tapahtui, koska siihen tuntuu olevan niin pitkä aika! Kävin 

Arjen ei pitäisi olla selviytymistä

Arjen ei pitäisi olla selviytymistä

Arki rullaa ja loman jälkeinen elämä alkaa olla balanssissa. Sopivasti töitä, urheilua ja kotona hengailua. Iltaisin sänkyyn puoli ysin, ysin aikaan ja unta kaaliin puoli kympiltä. Kirjan lukemista ja kanin rapsuttelua. Kotihommia ja kauppareissuja. Juoksukoulujen ohjaamista. Ulkoilua perheen kanssa. Lapsen kuskaamista harrastuksiin. Imuroimista ja pyykinpesua. 

Aina on toivoa ja mahdollisuuksia – silloinkin, kun niitä ei pysty näkemään

Aina on toivoa ja mahdollisuuksia – silloinkin, kun niitä ei pysty näkemään

Aina on toivoa ja mahdollisuuksia – silloinkin, kun niitä ei pysty näkemään.

Enpä olisi vielä kolme vuotta sitten uskonut, että niin vain koittaa aika, kun loma ei juuri arjesta eroa, ainakin kun puhutaan rutiineista. Jos joskus nykyiset rutiinini esimerkiksi syömiseen ja nukkumiseen liittyen olisivat kuulostaneet tylsiltä ja keski-ikäisiltä, niin nyt täytyy tapahtua aikalailla ihmeitä, että niistä suostun poikkeamaan.

Ja syy siihen on puhtaasti oma halu voida parhaalla mahdollisella tavalla. Vointiimme vaikuttavat toki myös monet ulkopuoliset asiat ja sairastua voi kuka tahansa, mutta silti uskon, että myös omilla valinnoilla on merkitystä. Omat rutiinini saavat minut voimaan niin hyvin kuin nyt voin, enkä siksi halua luistaa niistä. Ja näin kolmen vuoden jälkeen ne rutiinit tulevat niin selkärangasta, että ne ovat itselleni täysin normaaleja.

Tosiaan, oman elämänmuutokseni aloittamisesta on aikaa pari päivää vaille kolme vuotta. Se tuntuu samalla siltä, että siitä on ikuisuus. Samalla se tuntuu siltä, että matka on vasta alussa. Tiedän, että muutokset eivät jää tähän, ja esimerkiksi kasvisruoan lisääminen arjessa on ollut perheessäni tapetilla niin pitkään, että olen alkanut jo toimia sen edistämiseksi.

Tuo kolmen vuoden takainen on ensimmäinen fyysinen elämänmuutokseni, joka oli paras päätös, minkä saatoin 6 vuoden jojottelun jälkeen tehdä. Jo paljon aiemmin tein päätöksiä henkiseen hyvinvointiin liittyen, joille tämä fyysinen muutos on ollut luonnollinen jatke. Ensin on hyvä saada asiat pääkopassa kuntoon: on hyvä oppia rakastamaan itseään, antaa anteeksi itselle ja muille, ymmärtää, että voi olla uhri – vihainen ja katkera – ja pilata sillä oman ja läheistensä elämää. Tai sitten voi oivaltaa sen, että vaikka tilanne tuntuisi kuinka toivottomalta, itse voi aina valita olla lopulta se oma pelastusrenkaansa – ja toki samalla antaa muiden ihmisten auttaa, jos mahdollista, koska aina itsellä ei ole täydelliseen selviytymiseen voimia.

Vuodenvaihteessa on taikaa ja toivoa

Vaikka minkä tahansa muutoksen arjessaan voi aloittaa milloin tahansa, mielestäni uudessa vuodessa ja erityisesti uudessa vuosikymmenessä on taikaa. Rakastan uusia alkuja, puhdasta kalenteria, uuden vuoden, kuukauden ja viikonkin alkamista. Silloin ei ole väliä enää sillä, mitä tapahtui kolme viikkoa tai viisi kuukautta sitten, vaan sillä on väliä, mitä tapahtuu tässä hetkessä ja tästä eteenpäin.

Ja vaikka vuodenvaihdetta ja uudenvuodenlupauksia mollataan, ne toimivat toisilla. Aloitinhan itsekin elämäntapojeni muuttamisen klassisesti kolme vuotta sitten tammikuun ensimmäisenä päivänä. Ja sillä tiellä olen yhä, vaikka tie on muuttunut ja saanut uusia vivahteita. Oman hyvinvointini priorisoiminen oli paras päätös, jonka siinäkin kohtaa saatoin tehdä. Ja miten paljon se on tuonutkaan hyviä asioita elämääni, uusia ihmisiä, uutta tekemistä, parempaa hyvinvointia, lisää energiaa ja jaksamista, enemmän iloa ja onnellisuutta.

Nykyään tuntuu  jo ihan absurdilta se, että lykkäsin aikanaan parempien elämäntapojen aloittamista, koska luulin, ettei minulla ole sellaiseen aikaa saati energiaa. Lykkäsin elämäntapojeni muuttamista siksi, että kuvittelin, että joudun luopumaan jostakin. Ja sen sijaan olen saanut niin paljon lisää.  Tuntuu myös siltä, että olen saanut lisää aikaa, ihan kirjaimellisestikin. Vaikka surun tai sairauden määrää ei tässä elämässä kukaan tiedä, voimme kuitenkin itse vaikuttaa ja tehdä ainakin vähän parempia valintoja.

Kun ihminen voi hyvin, siitä hyötyvät kaikki, joiden kanssa hän on tekemisissä.

Aina ei jaksa eikä ymmärrä

Mutta ymmärrän hyvin senkin, ettei jaksa tai edes huomaa, että jotain voisi tehdä toisin.

Ihminen vain on sellainen, että tottuu kaikkeen. Totumme ainaiseen väsymykseen, huonovointisuuteen, uhriutumiseen siihen, että arki tuntuu selviytymiseltä. Totumme raskaaseen oloon niin henkisesti kuin fyysisesti. Totumme siihen, että me emme onnistu, mutta muut onnistuvat. Olemme niin urautuneita uskomuksiimme ja tapoihimme, että emme missään määrin pysty näkemään elämäämme kulkemassa eri reittejä.

Mutta varsinkin, jos loman jälkeen olo on vielä väsyneempi kuin ennen lomaa, on hyvä pysähtyä katsomaan, voisiko sittenkin tehdä jotain toisin. Voisiko aloittaa katsomalla, mikä toimii ja mikä ei. Vaikka kirjoittaa arjen plussat ja miinukset paperille. Miettiä, mitä hyvinvointi itselle tarkoittaa ja millaista arkea haluaa elää. Onko elämä mielekästä ja merkityksellistä, ja varsinkin jos ei, mihin asioihin voi itse vaikuttaa ja onko asioita, joista itse voi päättää. Voisiko itse tehdä päätöksen paremmasta, entä voisiko joku auttaa siinä?

Itse voi valita. Aloittaa voi pienestä.

Olen itsekin elänyt elämässäni vaiheita, joissa en ole jaksanut, pystynyt enkä lopulta ole edes halunnut panostaa hyvinvointiini, mutta ne muutamat kerrat, kun olen itse päättänyt vaihtaa kulkemaani suuntaa ja päättänyt tehdä parempia valintoja itseni hyväksi, ne ovat jokaisella kerralla kantaneet hedelmää. Vaikka olen voinut niin huonosti, etten ole nähnyt vaihtoehtoja, lopulta silloinkin jostain on noussut pienenpieni kipinä, halu voida paremmin. Aina on toivoa ja mahdollisuuksia – silloinkin, kun niitä ei pysty näkemään.

Ja mitä ajattelen nyt? Ajattelen, että elämä on niin kallisarvoinen lahja, ettei siitä kannata tuhlata palastakaan. Toki siihen kallisarvoiseenkin lahjaan kuuluvat kaikki tunteet, mutta kun on enimmäkseen siellä plussan puolella, se on jotain niin mahtavaa, ettei halua edes palata vanhaan. Aina on toivoa, ja voi muuttaa asioita, oli kyse mistä tahansa.

Ihanaa sunnuntaita!

Jenny

Tule Instagramiin!

Tule Facebookiin!

Arki on nyt sitä, mistä haaveilin

Sama paino – eri kroppa 

Lepo on tehnyt tehtävänsä

Treenivuosi tammikuusta toukokuuhun

Lepo on tehnyt tehtävänsä – tekee mieli jo pakata joulu pois

Lepo on tehnyt tehtävänsä – tekee mieli jo pakata joulu pois

Lepo on tehnyt tehtävänsä – tekee mieli jo pakata joulu pois. On ollut aivan ihana vain olla perheen kanssa, chillata ja syödä pari päivää. Aatto aamupäivänä ulkoilin kaksin 9-vuotiaani kanssa, tänään liikkeellä oli 3/4 osaa Helsingissä asuvasta perheestä. Turussa asuvan esikoiseni kanssa on vaihdettu tiuhaan