Liika kuormitus = yöheräily

Liika kuormitus = yöheräily

Pitkästä aikaa aivan ihana ja superstressitön viikonloppu takana. Ja tuli täytettyä vuosiakin, nyt on hienot 43 ikävuotta mittarissa. On se vain ihmeellistä, että saa ikääntyä. Sekään ei ole itsestäänselvyys, ja jokainen eletty vuosi kaikkine kokemuksineen ja tunteineen on kyllä juhlan arvoinen, jokaisesta päivästä puhumattakaan. Ja jokaisesta hyvin nukutusta yöstä puhumattakaan! Yöheräily on nimittäin ihan kammottava asia.

Viime postauksessa kirjoitin, miten olen nukkunut jo pitkään huonosti. Vaikka olen nukahtanut hyvin, monina öinä on tullut valvottua – tunteja. Ehkä yöheräily on kuitenkin taas ohi, sen katkaisi leppoisa puuhastelu ja ulkoilu ilman läppäriä ja töitä. Nyt on takana jo kolme hyvää yötä, yksi ulkosaariston raikkaassa ilmassa erittäin viileässä talossa, kaksi omassa sängyssä kotona. Vaikka muutama hyvä yö ei vielä korjaa viikkojen huonoja unia, huomaan silti heti hyvin ja laadukkaasti nukuttujen öiden merkityksen esimerkiksi mielialaan. Fiilis on samantien huomattavasti iloisempi, stressin ja vastoinkäymisten sietokyky paljon parempi ja sitä osaa suhtautua asioihin pitkälti nyt on näin -asenteella. Jos huonosti nukutut yöt tuovat mukanaan myös alakuloa, itselläni jo yksi hyvin nukuttu yö poistaa ja ehkäisee sitä. Yöheräily sucks!

Niin se vain näköjään menee ja taas tuli ties kuinka monetta kertaa huomattua, että kun työperäistä kuormitusta on liikaa, heräily on arkeani. Siitäkin huolimatta, että tänä keväänä sivuhommat olivat tauolla kuukausia (ja liikuntakin on ollut huomattavasti vähäisempää kuin tavallisesti). Mutta kolikolla on aina kaksi puolta: sivuhommat ovat niitä hommia, jotka toki vievät energiaa, mutta myös antavat sitä, lopulta paljon enemmän kuin ottavat. Rakastan ohjaamista ja ihmisten liikuttamista, ja luennointi hyvinvoinnista ja ihmisten herättely sillä tavalla on aivan mahtavaa.

Lauantaina kävin ensin ohjaamassa Vauhtisammakon juoksukoulun voima- ja liikkuvuuskurssin. Vaikka satoi vettä, 75 minuuttia oli mahtava treeni ja meillä oli kivaa. Olin aika jäässä, kun minut poimittiin auton kyytiin, ja sain lapselta lämpimät sukat ja laitoin myös penkinlämmittimen täysille. Huolimatta kaikesta perillä odottavasta tavaran roudauksesta, kantamisesta, kaupassa käymisestä, veneen pakkaamisesta ja muusta säädöstä, huomasin jo automatkalla, miten kroppa ja mieli alkoivat rauhoittua. Tiesin, että nyt pääsen hetkeksi pois läppärin äärestä ja kaikesta kiireestä.

Koska mökillä on nyt tänä kesänä tapahtumassa sukupolvenvaihdos, liittyy mökkeilyymme aika paljon kaikenlaista järjestämistä. Saaressahan ovat aiemmin noin 50 vuoden ajan asuneet kesäisin puolisoni mösjöön vanhemmat, ja sitä ennen muuta sukua, mutta nyt hänen isänsä kuoltua otamme mökistä vetovastuuta. Olen saanut vierailla paikalla jo 12 kesän ajan ja nyt homma jatkuu, tosin eri tavalla.

En ole oikeastaan koskaan pitänyt itseäni mökki-ihmisenä, mutta nyt olen huomannut, että siellä siivoilu, järkkääminen, tavaroiden roudaus ees taas saaren ja mantereen välillä oli kaikesta huolimatta superrentouttavaa. Puhumattakaan laiturilla istuskelusta, useiden eri lintujen lauleskelun kuuntelusta, saunomisesta, pulahtamisesta kylmässä vedessä, pihan siistimisestä. Nautin jopa mökin imuroinnista.

Ehkä se on se, että voi rauhassa tehdä ja puuhastella omassa tahdissaan luonnon helmassa. Mitään ei ole pakko tehdä, mutta jos haluaa, saa tehdä mitä huvittaa. Se on aika kaukana tästä arkisesta oravanpyörästä, jota muuten tulee elettyä (ja jolle ehkä on tehtävä jotain jossain vaiheessa!)

Mukavaa viikkoa!

Jenny

Tule Instagramiin!

Tule Facebookiin!

Lue myös nämä: 

Kolme juoksutreeniä viikossa

Rakkaus tekemiseen on tärkeintä

Se on liikuttu, mikä on jaksettu

Väsymys – tunnistaminen – uusi alku

Kotitoimiston ergonomia kuntoon ja alekoodi Sallille

Pakko pysähtyä – mutta asenteella on merkitystä

Huomioi arjen kuormitus liikunnassa ja aktiivisuudessa

Arjen ei pitäisi olla selviytymistä



Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *