Se on liikuttu, mikä on jaksettu

Se on liikuttu, mikä on jaksettu

Se on liikuttu, mikä on jaksettu. Olen mennyt aikalailla tunteen ja tilanteen mukaan.

Alkuvuodesta liikuin säännöllisesti ja ohjasin Vauhtisammakon juoksukoulun ryhmiä Helsingissä. Sitten tuli korona, juoksuryhmät jäivät tauolle ja työt siirtyivät kotiin. Tapahtui kaikenlaista koronan lisäksi, nukuin viikkoja huonosti ja lakkasin kirjoittamasta treenejä kalenteriini. Kun sitten vieläpä tämän vuoden juoksutavoitteeni eli Karhunkierros 83 siirtyi vuodella eteenpäin, treenimääristä ei ollut enää yhtään paineita. Liikuin vähemmän ja ennen kaikkea juoksin vähemmän kuin useaan vuoteen. Samalla olin onnellinen siitä, että tunsin oikeasti ymmärtäneeni kuormituksen ja palautumisen tasapainon ja olen osannut mielestäni suhteuttaa liikkumistani olotiloihini, jaksamiseen ja kunkin päivän energiatasoon. Olen kävellyt ja ulkoillut paljon, mikä sekin on ollut ihanaa ja mukavaa vastapainoa.

Ei stressiä lainkaan

Toinen iloinen asia tässä on se, että en ole stressannut asiasta lainkaan. Olen liikkunut sen, minkä olen jaksanut ja mikä on huvittanut. Toisina viikkoina tunteja on kertynyt vähemmän, kuten vaikkapa 3, ja toisina enemmän, kuten 7. Toisina viikkoina lepopäiviä on ollut vain yksi, toisina jopa neljä. Ja jos pääosin vuosia olen liikkunut 10–15 tuntia viikossa lukuunottamatta pätkiä jojotteluaikanani, jolloin kärsin ylikunnosta toistamiseen ja sain kroppani ihan sekaisin, niin nyt olen liikkunut hyvä jos puolia tuosta.

Olen myös innolla seurannut aktiivisia ihmisiä Instagramissa, mutta en ole kokenut itseäni huonommaksi enkä ole verrannut itseäni muihin saati entiseen itseeni. En ole pakolla tehnyt vain yhtä juttua, vaan olen liikkunut fiiliksen mukaan. Voisi kuvitella, että jo saavutetut tulokset saattaisivat alkaa hiipua, mutta itse asiassa itselläni on käynyt päinvastoin.

Laadukkaampaa liikkumista

Mutta minusta tuntuu, että liikkuminen on ollut laadukkaampaa. Kerran viikkoon olen juossut poluilla. Kerran viikkoon olen tehnyt kovemman vetotreenin juosten. Lisäksi olen polkenut parvekkeellamme spinning-pyörällä, jonka vuokrasin kahdeksi kuukaudeksi. Sillä olen tehnyt ennen kaikkea kevyitä peruskestävyystreenejä, joita treenilukkarissa saa olla reilumminkin. Olen harjoitellut kotona myös leuanvetoa ja käynyt personal trainerini Noora Kenttämaan kanssa treenaamassa ensin kerran viikkoon, sitten kahdesti kuussa. Olen tehnyt liikkuvuusharjoituksia ja venytellyt, koska niistä tulee vain niin hyvä olo! Edistystä on tullut, ja vieläpä ikään kuin vähemmällä vaivalla: salilla penkkipunneruspainoni ovat kasvaneet, sain tehtyä ensimmäisen leuan koskaan ja myös juoksuvauhdit ovat kasvaneet vetoharjoittelun ansiosta.

Juoksukoulut jatkuvat

Juoksukoulut jatkuvat / alkavat 1.6. ja odotan niitä jo innolla! Alan pikkuhiljaa palata tavallisempaan rytmiin liikkumisen suhteen eli fiilis on se, että treenimäärät hieman kasvavat. Ainakin mikäli unet nyt pysyvät yhtä hyvinä kuin ne pääosin ovat olleet pari viimeistä viikkoa. Uni on kaiken perusta, ja jos se on huonoa, palautuminenkin voi olla huonoa, eikä silloin jaksa, vaikka haluaisi.

Syksyllä on edessä Vaarojen Maratonin 65 kilometrin matka, mikäli syksyn juoksutapahtumat nyt toteutuvat. Sitä kohti kuljen ja samalla timanttista peruskestävyyttä luoden. Enkä mene Vaaroja kohti vain juosten, vaan myös pyöräillen ja voimatasoja kasvattaen.

Treeni-iloa!

Jenny

SYDÄN on tullut alle jäädäkseen, saa tykätä ja painaa!

Tule Instagramiin!

Tule Facebookiin!

Lue myös nämä: 

Väsymys – tunnistaminen – uusi alku

Kotitoimiston ergonomia kuntoon ja alekoodi Sallille

Pakko pysähtyä – mutta asenteella on merkitystä

Huomioi arjen kuormitus liikunnassa ja aktiivisuudessa

Arjen ei pitäisi olla selviytymistä



Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *