Avainsana: liikunta

Se on liikuttu, mikä on jaksettu

Se on liikuttu, mikä on jaksettu

Se on liikuttu, mikä on jaksettu. Olen mennyt aikalailla tunteen ja tilanteen mukaan. Alkuvuodesta liikuin säännöllisesti ja ohjasin Vauhtisammakon juoksukoulun ryhmiä Helsingissä. Sitten tuli korona, juoksuryhmät jäivät tauolle ja työt siirtyivät kotiin. Tapahtui kaikenlaista koronan lisäksi, nukuin viikkoja huonosti ja lakkasin kirjoittamasta treenejä kalenteriini. Kun 

En voisi enää rääkätä kehoani

En voisi enää rääkätä kehoani

Treenaamiseeni on tullut viime aikoina paljon järkeä. Olen miettinyt, että voiko se johtua siitä, että ihmisen ymmärrys itsestään ja maailmasta kasvaa muutenkin iän myötä. En enää voisi rääkätä kehoani tai tehdä keholleni asioita, joiden tiedän olevan sille huonoksi tai liian yksipuolista. En esimerkiksi voisi ajatellakaan 

Esiinnyn Turun ja Helsingin kirjamessuilla – tule nykäisemään hihasta

Esiinnyn Turun ja Helsingin kirjamessuilla – tule nykäisemään hihasta

Tänä vuonna esiinnyn Turun ja Helsingin kirjamessuilla – tule nykäisemään hihasta, jos olet kyseisinä päivinä paikalla.

Vuosi sitten tähän aikaan paiskin hommia myös Uuteen nousuun – löydä energisempi elämä -kirjani kanssa. Kirjoitin kirjaa pitkin kesää ja myös elokuisia viikonloppuja. Kun muu perhe nautti auringosta, minä vetäydyin reilu satavuotiaan saaristolaistalon vintille ja mietin, että mitä helvettiä – tekstiä oli ensin noin kaksi kertaa liikaa! Mahtavan kustannustoimittajani Iiron avulla sain kuitenkin kirjan pakettiin, ja toki jännitti, kun se lähti painoon. Olen kirjan lukenut kannesta kanteen, mutta en ole esimerkiksi uskaltanut vieläkään kuunnella sitä äänikirjana, se tuntuu jotenkin niin henkilökohtaiselta.

Joskus vuoden lopussa tulivat lämpimäiset painosta ja kirja oli mahdollista kuunnella äänikirjana ja vuodenvaihteen jälkeen se löytyi myös kirjakaupoista. Kirja sai ihan mielettömän kivan vastaanoton, aluksi sain palautetta päivittäin ja yhä vielä viikottain. Erityisesti äänikirjaa on kuunneltu ihan hurja määrä! Saa nähdä, otetaanko itse fyysisestä kirjasta toista painosta. Se olisi toki mukavaa.

Uuteen nousuun – Löydä energisempi elämä. Olen kirjamessuilla esiintymässä.

Ensi sunnuntaina olen puhumassa kirjasta Turun Kirjamessuilla klo 13.50–14.20. Kanssani tuon iltapäivähetken jakaa Nana Heikkilä, jolta julkaistiin Treenaa Nanan kanssa -kirja kesän lopussa. Hassua tässä on se, että olin Nanan kirjan kustannustoimittaja. Lavalla olen kuitenkin hänen kirjailijakolleganaan.

Helsingin Kirjamessuilla minulla onkin ihan oma puolituntinen, ja kuulin, että minua haastattelee entinen työkaverini Pauliina, joka on ihan mahtava tyyppi. Uskon, että saamme aikaan varsin vauhdikkaan ja innostavan puolituntisen.

Jos siis olet ensi sunnuntaina 6.10. Turun Kirjamessuilla tai 24.10. torstaina klo 13.30–14 Helsingin Kirjamessuilla, tule kuuntelemaan ja nykäisemään hihasta! Kumpanakin päivänä olen myös Tammen osastolla signeeraamassa kirjoja.

Ei muuta kuin Uuteen nousuun! Mahtavaa alkanutta viikkoa!

Jenny

Tavoitteeni liikunnassa ovat muuttuneet – se tuntuu hyvältä juuri nyt

Tavoitteeni liikunnassa ovat muuttuneet – se tuntuu hyvältä juuri nyt

Kävin aiemmin viikolla treenaamassa personal trainer Noora Kenttämaan kanssa. Yhteiset treenimme  jatkuivat kesätauon jälkeen, ja on kyllä ollut mahtavaa. Ostin Nooralta talvella ohjauksia, kun aloin treenata pääsykokeisiin, joissa tarvitsin lisää voimaa fyysisen testin takia. Nyt pääsykoehommat ovat kuitenkin jäissä eikä mitään ultramatkojakaan ole tiedossa, koska 

Juoksun ja salin yhdistäminen

Juoksun ja salin yhdistäminen

Koska tällä hetkellä treenaan paitsi elämää, myös tulevaa tavoitetta varten, jossa kropassa on oltava enemmän voimaa sekä lisäksi esimerkiksi Kaarinan 12 tunnin rataultraa varten, on arki ollut aikamoista treenipalapelin kokoamista. Mutta arvaatteko mitä? Se ei haittaa ollenkaan. Ja sitä paitsi juoksun ja salin yhdistäminen alkaa jo sujua ja 

Kehonhuolto on palkinto treenistä – ei pakollinen paha

Kehonhuolto on palkinto treenistä – ei pakollinen paha

Kyselin Instagramissa tovi sitten, miksi kehonhuolto jää, ja sain kyllä kiinnostavia vastauksia. Olen koonnut tähän kootut selitykset ja ehdotan niihin jotain ratkaisua.

Itse ajattelen, että kehonhuolto on palkinto treeneistä, eikä pakollinen paha, jota on pakko tehdä, jotta voi treenata. Kun kehonhuollosta vain saa samanlaisen rutiinin kuin liikunnastakin, niin sitä ei enää edes tahdo jättää väliin. Ja hei, olin itsekin laiska kehonhuoltaja aina 35-vuotiaaksi saakka. Mutta sitten sain juoksijan polven, josta toipumisessa kesti 10 kuukautta. Silloin ymmärsin sen, että jos haluan esimerkiksi juosta, kehoa on huollettava. Ja huolto kannattaa aloittaa heti, ei vasta sitten, kun tulee jotain kremppoja.

Kuva: Timo Turkka

Miksi kehonhuolto jää?

Laiskuus

Tämä oli ehdottomasti suosituin vastaus. Niin helppo samastua, koska tämä oli ennen aktiivisemman kehonhuollon aloittamista myös oma tekosyyni sille, miksi kehonhuolto koostui lähinnä ohjaamieni ryhmäliikuntatuntien viiden minuutin venyttelystä. Ei vain tullut tehtyä, koska ei huvittanut enkä jaksanut, kiinnostus kehonhuoltoa kohtaan oli nolla. Pitkälle pötkinkin olemattomalla kehonhuollolla, mutta kummasti itseäni alkoi kiinnostaa kehonhuolto sitten, kun en voinut enää juosta puolta kilometriäkään. Juoksijan polvi -diagnoosin jälkeen aloin sitten käydä osteopaatilla ja hieronnassa, rullasin foamrollerilla joka ilta ja venyttelin myös päivittäin. Halu juosta oli niin kova, että olin valmis näkemään vaivaa kehonhuollon eteen. Tuolloin juoksutelakan aikana toki toivoin, että olisin pitänyt itsestäni jo aiemmin parempaa huolta. Kuitenkin itselleni riitti tuo kertaopetus, eli sittemmin kehonhuolto on läsnä monta kertaa viikossa.

Nykyään ajattelen, että kehoni on niin arvokas, että se ansaitsee kaikenlaista liikuntaa ja töitä tehneet lihakset ansaitsevat huoltoa ja esimerkiksi hierontaa. Ja vaikka juuri nyt ei olisi mitään vaivoja, on paljon helpompaa pitää vaivat poissa kuin sitten korjata niitä, kun vahinko on jo tapahtunut. Priorisoin liikunnan elämässäni hyvin korkealle ja kehonhuolto on osa sitä.

Rutiinit puuttuvat

Tykkään itse rutiineista ja toistan itseäni hyvin paljon arjessani syömisten, treenien ja nukkumisen suhteen. Kaikki eivät innostu rutiineista, mutta omaa arkeani ne helpottavat. Kehonhuoltoonkin voi luoda itselle uudet rutiinit ja uuden normaalin, jota sitten toistaa arjessaan. Itse esimerkiksi käyn salilla tällä hetkellä 3-4 kertaa viikossa ja lämmittelen aina liikkuvuutta lisäävillä liikkeillä. Yläkehoa availen kepillä ja alakehoa erilaisilla joustoilla, venytyksillä ja kierroilla.

Entä jos päättäkin aloittaa aamunsa uudella rutiinilla? Kun aamulla nousee sängystä, sen sijaan, että säntää heti kohti päivän hommia, kehoa voi herätellä rauhassa venyttelemällä muutaman minuutin, tekemällä aurinkotervehdyksiä tai vaikka alaspäin katsovaa koiraa. Kropan saa liikkeelle ja aineenvaihdunnan käynnistymään. Lämmin suositus!

Ei muista venytellä

Ei muista venytellä, mutta muistaa esimerkiksi mennä lenkille tai punttisalille? Kuulostaa yhtä hajamieliseltä kuin minä itse välillä! Tässä voi auttaa se, että ajattelee venyttelyn olevan osa treeniä eli ei erota sitä juoksulenkistä tai salitreenistä, vaan ajattelee sen olevan samaa kuin lämmittely, maastaveto, hauiskääntö ja mitä nyt salilla (tai juoksupolulla) tekeekään. Eli varaa sille ajan kyseisen treenin lomassa.

Ei ole oikeaa liikuntaa

Totta, kovan treenin on helpompi ajatella olevan oikeampaa liikuntaa kuin vaikka rauhallisen joogan tai keppijumpan. Ajattelin itsekin aikanaan niin, että mitä kovempi treeni, sitä tehokkaampi harjoitus, eikä muuta sitten tarvitakaan. Keho kuitenkin kaipaa ja tarvitsee uusia ärsykkeitä ihan myös kehityksen kannalta. Jos aina treenaa kovaa, jossain vaiheessa kehitystä ei enää tapahdu ja pahimmassa tapauksessa ylikunto voi kolkutella ovella (itse olen kärsinyt ylikunnosta kahdesti). Ja jatkuva kova treeni saa sitä paitsi välillä kropan niin jumiin, ettei se ota enää vastaan oikein mitään.

Kehonhuolto voi olla myös liikuntaa, mutta erilaista liikuntaa. Siitä tulee eri tavalla hyvä olo kuin jostain raastotreenistä. Sitä paitsi mitä parempi liikkuvuus on, sitä tehokkaampaa myös se raastotreeni voi olla. Kehon huoltaminen vaikuttaa suorituskykyyn ja liikeratoihin. Pystyy tekemään liikkeitä isommin ja toistoja puhtaammin, liikkeiden painomäärät kasvavat ja palautuminenkin on parempaa.

Ei ole rahaa

Kehonhuoltoon saa toki uppoamaan rahaa. Itse käyn nykyään kalevalaisessa jäsenkorjauksessa (90 e/n. 2 h) ja urheiluhieronnassa (53 e/1 h), mutta ajattelen niiden olevan joka pennin väärti. Aina kuitenkaan niihin ei voi sijoittaa, mutta silloinkin voi venytellä kotona, tehdä liikkuvuutta lisääviä liikkeitä, putkirullata tai rullata kehoa, kuten esimerkiksi juoksijana jalkapohjia, pienellä faskiapallolla. Putkirulla ja faskiapallo maksavat pari kymppiä kipale. Lisäksi hierojakoulujen hierontoja kannattaa hyödyntää! Oppilaiden tekemät hieronnat ovat hyvin edullisia.

Ei ole tietoa

Tämä on ehkä helpoin näistä kaikista. Netti ja some ovat pullollaan tietoa! Voi vaikka googlata sanalla kehonhuolto tai hakea samalla sanalla Instagramista, niin saa tuhansia liikevinkkejä niin kirjallisena kuin videopätkinäkin. Itsekin tykkään etsiä uusia liikkeitä yksi kerrallaan ja ottaa niitä käyttöön laajentaakseni omaa repertuaariani. Instagramissa suosikkejani ovat esimerkiksi Naprapatjonas ja Moveoo, joilla on ihan älyttömän hyviä, kehoa huoltavia liikevideoita. Heidät kannattaa tsekata!

Sekin on hyvä muistaa, ettei kehonhuoltoon tarvitse varata kerrallaan tuntia, vaan ihan vaikka 5-10 minuuttia kerrallaan on hyvä sekin, ellei loistava. Tästäkään aiheesta ei kannata tehdä itselleen mitään isoa mörköä, vaan kannattaa arvostaa itseään niin paljon, että haluaa huoltaa kroppaansa kovempien treenien ohella.

Mahtavaa päivää,

Jenny

INSTAGRAMISSA: jenny_vastaiskuankeudelle

FACEBOOKISSA: vastaiskuankeudellefi

LUE MYÖS, HYVÄN SAA LAITTAA KIERTÄMÄÄN: 

Koko kehon saliohjelma

Rinta, vatsa & ojentaja -saliohjelma

Kalevalainen jäsenkorjaus hoitaa juoksijan vaivoja ja konttorityöntekijän kireyksiä

Kohti leuanvetoa – aloitin roikkumalla

Yritän muuttua talvi-ihmiseksi

Kävely ja ulkoilu – uudet trendilajit

Millaiset mahdollisuudet nelikymppisellä on kehittyä juoksijana?

Millaiset mahdollisuudet nelikymppisellä on kehittyä juoksijana?

Viime aikoina olen miettinyt paljon sitä, millaiset mahdollisuudet itselläni on kehittyä juoksijana. Kaikenlaisia ajatuksia sitä tulee mieleen, kun ei voi ollenkaan juosta ja on telakalla! Ei siksi, että olisi pakko kehittyä tai loisin itselleni mitään megapaineita, vaan kerrankin elämässäni siksi, että itseni voittaminen, uusien kokemusten 

Kuusi treeniä viikossa – liikunta ei ole itsestäänselvyys

Kuusi treeniä viikossa – liikunta ei ole itsestäänselvyys

Kuusi treeniä viikossa – liikunta ei ole itsestäänselvyys. Treenejä saattaa tulla enemmänkin, mutta aloitan syksyn ja palaan normitreeneihini heti kun jalka sallii tarkasti itseäni kuunnellen. Vihdoin on arki alkanut meidänkin perheessä, kun kuopuksen koulu alkoi eilen. Arki tarkoittaa itselleni rutiineja, jotka eivät suinkaan ahdista, vaan 

Treenikuulumisia juoksutelakalta

Treenikuulumisia juoksutelakalta

Treenikuulumisia juoksutelakalta! Monella arki alkaa koittaa, vaikka kesä jatkuu ja treenit ehkä muuttuvat ja monipuolistuvat syksyn mittaan. Itse olin ajatellut juoksevani paljon tänä kesänä, mutta juoksu jäi kokonaan heinäkuun alussa loukkaantumisen takia. Onnekseni jalkapöydän murtuma oli hyväasentoinen, loistavassa kohdassa, jos nyt jalkapöydän pitää murtua ja kun se viikon päästä tapahtuneesta kuvattiin, se oli jo alkanut parantua hienosti. Nyt 4,5 viikon kuluttua murtumasta tilanne näyttää niin hyvältä, että pääsen näillä näkymin juoksemaan jo syyskuussa.

En halua aloittaa kuitenkaan juoksua yhtään liian aikaisin ja aiheuttaa itselleni hallaa juoksemalla. Mielelläni aloitan juoksemisen muutaman viikon ”liian” myöhään kuin muutaman viikon liian aikaisin, koska haluan, että jalka on parantunut kunnolla. Kun sitten voin vetää lenkkarit jalkaan, tarkoitus on alkaa totuttaa koipia juoksuun rauhallisesti 3-5 kilometrin lenkeillä ja pikku hiljaa siirtyä takaisin itselleni normaaleihin juoksutreeneihin. Itsellenihän on tavallista juosta 4-5 kertaa viikossa. Nyt voin kuitenkin ajatella, että juoksua ei tule olemaan ehkä ihan noin paljoa syksyllä. Jää siis nähtäväksi, ehdinkö juosta yhden tunnin lenkin, yhden pitkän lenkin, yhdet vedot ja yhden mäkitreenin viikossa, kuten aiemmin.

Heinäkuussa jumppasin paljon kehonpainolla ulkona. En voi vielä hyppiä, joten tein lihaskuntoliikkeitä.

Paluu ohjaajaksi ja salille

Syyskuussa alan taas ohjata sisäpyöräilyä, tosin vain yhden tunnin viikossa. Olen ajatellut yhdistää tuohon sisäpyöräilyyn treenin salilla. Nyt juoksutelakallahan olen päässyt pitkästä aikaa salitreenin makuun. Viimeksi olen käynyt treenaamassa salilla pt:n kanssa 1,5 vuotta sitten kerran viikossa joitakin kuukausia, mutta salitreeni ei silloin vain lähtenyt lentoon. Salikokemusta minulla on kuitenkin vuosia jo vuosienkin takaa ja työskennellessäni aikanaan kokopäiväisenä liikunnanohjaajana ja personal trainerina olen myös tehnyt muille varmasti satoja saliohjelmia.

Jännä on nähdä, miten kehoni alkaa vastaanottaa tuota salitreeniä. Ehkä se jotain muistaa aiemmasta? Innolla odotan, että näen ensimmäisiä kehittymisen merkkejä. Ei siksi, että on pakko, vaan siksi, että on hauskaa huomata, kun omat voimat lisääntyvät ja yhtäkkiä pystyykin työskentelemään isompien kuormien kanssa. Toistaiseksi alakehon treeni on ollut parinkympin tangolla tehtyjen leveiden kyykkyjen lisäksi vain kuminauhajumppaa. Olen tehnyt salilla lähinnä ylätaljaa, penkkipunnerrusta, irtopainoilla yläselkää, hartiaa ja hauiskääntöä, ojentajataljaa sekä TRX-nauhoilla selkää ja lattialla vatsalihaksia.

”Hätä” keinot keksii. Iso kivi toimii hyvänä lisäpunttina. Kuva on kesäkuulta, kun jalka oli vielä kunnossa. 

Crosstrainer-ihastus

Crosstrainer on tullut tutuksi nyt jalkavaivaisena, ja sillä pystyn tekemään ihan hyvin pidempääkin treeniä. Jos ennen kärsimättömänä jaksoin lämmitellä sillä maksimissaan 5 minuuttia, nyt menee tunnin treeni, koska tiedän, että se tekee hyvää ja ylläpitää peruskuntoa. Sitä paitsi on ihanaa hikoilla ja myös hengästyä kunnolla. Välillä olen tehnyt Crosstrainerilla minuutin spurtteja sen tasaisen jyystämisen lomaan. Toki sisätiloissa crossaaminen on paljon tylsempää kuin juoksu ulkona, mutta kun kuuntelee musaa niin vaikka tunti kuluu yllättävän nopeasti. Lisäksi olen ajatellut, että se nyt vain on jotain, mitä minun pitää tehdä ja saan olla kiitollinen siitä, että pystyn treenaamaan crossarilla, kun en voi kerran juosta tai hyppiä.

Tällä hetkellä pyrin treenaamaan joka toinen päivä, joka onnistuukin ihan hyvin, jos suunnitelmiin ei tule yllättäviä muutoksia. Syksymmällä tarkoitus on jatkaa kuudella treenillä viikossa niin, että lepopäiviä on ainakin yksi. Olenhan ohjannut aiemmin paljonkin ryhmäliikuntatunteja ja itselleni on ollut luontaista treenata useampi eri treeni päivässä. Tykkään yhä noista kahden treenin päivistä, joten voi olla, että lepopäiviä tulee olemaan kaksi ja sitten jonain päivänä teen tuplatreenit.

Haluaisin myös saada sen joogan, joka on ollut nyt kadoksissa jo jonkin aikaa, takaisin treeniohjelmaani. Aiemmasta kun tiedän, että se tekee itselleni hyvää ja on erinomaista juoksun rinnalle. Kotona myös rullailen ja venyttelen, koska sitä voi tehdä kätevästi olkkarissa muun perheen läsnäollessa. Kun koulutkin nyt alkavat (nuorimmaisellani tosin vasta ensi viikolla), illat jäävät taas kovin lyhyiksi, ja urheileminenkin vaatii erilaista aikatauluttamista.

Mutta kerro omista treenisuunnitelmistasi! Millaisia ajatuksia syksyä varten, entä liikuitko paljon lomalla? Onko uusia lajeja hakusessa?

Itsehän sovin eilen, että lähden ystäväni kanssa melomaan. Sitä en olekaan tehnyt 15 vuoteen! Myös Crossfit kiinnostaisi, mutta kai se on myönnettävä itselleen, että päivätöissä ollessa ei vain kaikkea kerkeä. Juoksuhaaveista sen verran, että seuraava isompi kisa lienee vasta huhtikuussa Kaarinan rataultra. Lisäksi haluan juosta taas kesäkuun alussa Tukholmassa maratonin ja elokuussa 2019 sitten 90 kilometriä Ultravasanilla.

Mahtavaa päivää ja iloisia treenejä!

Jenny

Instagramissa

Facebookissa

Lue myös!:

Entä jos onkin itseensä tyytyväinen?

Yhdestä en luovu ja se on uni

Liikunta influenssan jälkeen

Liikunta influenssan jälkeen

Jokunen vuosi sitten olin kuusi viikkoa flunssassa, koska kävin vähän väliä ohjaamassa jonkun ryhmäliikuntatunnin, koska en jaksanut hakea jälleen kerran lääkäriltä sairaustodistusta tai koska luulin olevani tarpeeksi terve. Jälkikäteen ajatellen koko tuo touhuni oli todella typerää, ja vaikka silloin kyse oli vain nuhasta ja kröhästä, olisi