Onko meidät opetettu siihen, että elämän kuuluu olla vaikeaa? Katsommeko me asioita pääosin negatiivisen kautta? Miksi arjen pitäisi olla raahautumista päivästä toiseen? Entä jos elämän ei tarvitsekaan olla haastavaa. Entä jos uskaltaa alkaa katsoa asioita siltä plussan puolelta ja valitsee arkeen uutta asennetta? Ylipainon pudottamista ja painonhallintaa kutsutaan usein kamppailuksi. Usein ajatellaan, että laihduttaja on
Nyt olen ehtinyt sulatella lauantaista kokemusta, joka monin paikoin tuntuu kyllä ihan elokuvalta. Maraton helteessä ja myrskyssä – Never stop running! Maaliin pääsin nettoajassa 5:06:37, vaikka lähdin tavoittelemaan neljän ja puolen tunnin aikaa. Tukholmasta aika siis parani muutamalla minuutilla, mutta silti hieman harmittaa. Tiedostan kyllä, että olosuhteet olivat vaikeat ja että ylipäänsä maaliin saapumisestani saan
Toinen maraton jännittää enemmän kuin ensimmäinen. Hm, ei kai mun kurkku ole kipeä? Teinillä on kesäflunssa. Huooooono ajoitus. Tuntuuko mun oikea etureisi jotenkin omituiselta? Ai niin, varpaankynnet pitää leikata. Hyvästi geelilakka, joka palvelit koko kesän. Pitää muistaa rullata foamrollerilla. Ja venyttää. Perhana sentään, olisi pitänyt vielä ehtiä sinne hierontaan! Ei hemmetti, olisi pitänyt juosta enemmän. Olisi pitänyt juosta pidemmin.
Repsahdus ruokarutiineista ja sokerihumala all day long. Siltä ainakin tuntui lomalla, mutta ehkä se oli osittain vain vilkasta mielikuvitustani. Nytpä se on arki taas alkanut pyöriä täydellä teholla. Tuli vähän sössittyä omien, enimmäkseen keväällä opeteltujen ruokarutiinien kanssa. Mutta ei se mitään, sellaista se on, elämä. Myös muutama muu asia lähti ihan lapasesta, kuten nukkuminen. Unirytmit
Uusimmassa Me Naiset -lehdessä on pikku juttu elämäntapamuutoksestani. Olin juttuun muuten oikein tyytyväinen, mutta sen alkuun oli lipsahtanut harmillinen virhe. Jutussa lukee, että viisi tuntia hikiliikuntaa päivässä ei laihduta, totesi personal trainer ja liikunnanohjaaja Jenny Belitz-Henriksson kuusi vuotta sitten. Nimenomaan olen juurikin laihduttanut viime kerralla (eli 2014 syksyllä) ohjaamalla paljon tunteja, jopa 4-5 tuntia päivässä.
Hei muikkeli! Mikä sun päässä oikein vinksahti, kun sen parin vuoden liikapainon keräämisen jälkeen olet onnistunut pudottamaan painoasi? Kysyi ystäväni viestissään suorasukaiseen tyyliinsä jokunen päivä sitten. Ystäväni on aika samassa tilanteessa kuin minä olin vielä vuosi sitten, kun olin päästänyt itseni repsahtamaan tässä arkirallissa. Liikapainoa on sen 15-20 kiloa ja epätoivoisia laihtumisyrityksiä takana kymmeniä, kuten
Heinäkuussa juoksin 104 kilometriä, mikä oli aika samat kilsat kuin kesäkuussa. Tosin aloin käyttää kilsoja laskevaa Sportstracker-appsia vasta Tukholman maratonin jälkeen kuun puolivälissä. Juoksen nykyään useimmiten ilman kelloa, koska huomasin, että jos juoksen kellon kanssa, kyttään jatkuvasti kilometrejä. Sykettä minun ei tarvitse enää tarkkailla, kuten tammikuussa, kun aloin juosta tauon jälkeen. Tunnistan hengityksestäni, millaista vauhtia
Yli puoli vuotta tipattomalla – en voi muuta kuin suositella! Mitä sitten jos te joisittekin alkoholia vaikka tänään? Kysyi kaverimme minulta ja puolisoltani eräänä kesäisenä viikonloppuna. Ei, ei me juoda. Mehän ollaan tipattomalla. Ja vaikka me ollaan tästä vain itsellemme vastuussa, ei tulisi mieleenkään ottaa kulaustakaan ennen kuin sitten, kun on sovittu, että tipaton loppuu joulukuun puolivälissä.
Uusia hulluja haaveita ja mukavuusalueelta astumisia! Kuten kämppä Eiranrannasta ja juoksu Helsingistä Porvooseen. Tähän voin sanoa vain yhden asian ja se on Why not! Syksy on itselleni uudistumisen aikaa, niin on aina ollut ja niin varmaan tulee aina olemaankin. Ja vaikka nyt on vasta ainakin lämpötilallisesti vasta keskikesä, olen jo haaveillut ties mistä. Puolisoni on
Ajanpuute on prioriteettien puutetta. Timothy Ferrisin kirjasta lukemani totuus kolahti ja teki melkein kipeää. Viime päivinä se iski, se tunne, että miten ehtiä tehdä vielä kaiken, mitä haluan tässä elämässä tehdä? Selkeästi meikäläinen on palannut lomalta hommiin taas, hahaha. Miten elää vapaalta tuntuvaa merkityksellistä elämää, vaikka onkin rutiineja, tapoja, tottumuksia ja asioita, joita on myös ”pakko”
Kaksi viikkoa lomalla ja pian on aika palata hommiin. Mutta on se jännä, miten ajatukset kirkastuvat, kun vain pysähtyy edes näin pieneksi hetkeksi. Minulle on tullut monta Nyt tai ei koskaan -ajatusta ja niinpä yllätin itsenikin viikko sitten varaamalla paikan joogalomalta Italiassa ensi toukokuussa! Garda, jossa entisessä elämässäni olen viettänyt kaksi kesälomaa autoillen, kutsuu meikäläistä
En koskaan ole ajatellut, että laihtuminen tekisi minut onnellisemmaksi, mutta nyt 11 kiloa hoikempana olen niin tyytyväinen itseeni ja elämääni, että voin sanoa olevani myös onnellisempi! Elämäni toiseen maratoniin on alle kuukausi! Kieltämättä olen miettinyt, että tuliko nyt hieman liioiteltua Tukholman maratonin jälkihuumassa! Mutta nyt olen juossut enemmän kuin ennen Tukholmaa. Mallorcalla kävin juoksemassa neljä
Vaikka kuinka diggailee työstään, niin loma on loma ja vapaat saavat ihmisen pohtimaan, oivaltamaan ja ajattelemaan asioita ihan eri tavalla kuin arjessa. Kun on sidottu aikatauluihin, tekee paljon ja myös toistaa samoja asioita, ei useinkaan malta, ehdi tai jaksa pysähtyä. Sitten, kun yhtäkkiä saakin pötköttää rantatuolissa tai mökkilaiturilla tunteja, ei ole kiire minnekään eikä ole pakko
Liikuntaan liittyvät ajatukset muuttuvat vuosien varrella. Omat aiemmat uskomukseni tuntuvat aika typeriltä nykyään. Vietin viikon auringon lämmössä ja juoksin tuona aikana neljänä kertana yhteensä 35 kilometriä. Ensimmäisen pikalenkin jälkeen löysin mukavan reitin, jossa oli asvalttia palmujen katveessa, epätasaista rantatietä, tasaista rantatietä, pieni pätkä pehmeää hiekkaa ja pätkä kovaa hiekkaa. Aivan mahtavaa oli juosta ihan uusilla
Yhteistyö/Magnesia Festival Joogatunnin jälkeistä oloa en saa juoksusta – silti juoksen enemmän kuin joogaan. Ihminen on sellainen, että tekee mielellään asioita, joissa on hyvä. Viikonloppuna varasin pitkästä aikaa joogatunnin suosikkipaikastani Ilmasta. Vaikka minulla oli ostamani joogakortti voimassa kesäkuun, en ollut ehtinyt joogatunnille viiteen viikkoon. Oikeasti olen sitä mieltä, että kiire on ollut ihan omin pikku
Minulta on pitkin kevättä kysytty mitä syön, ja tässä tämä postaus vihdoin tulee! Painoa on pudonnut viimeisen puolen vuoden aikana nyt 10 kiloa ja se tuntuu koko olemuksessa. Kesäkuussa olen liikkunut säännöllisemmin ja pyrin urheilemaan joka toinen päivä, mutta keväällä urheilin noin 1-3 kertaa viikossa. Muutos itsessäni on siis tapahtunut ennen kaikkea ruokavalion muuttamisella. Syön säännöllisesti, useimmiten neljä
Sen sijaan, että valitan, kiitän. Sen sijaan, että valittaisin säästä, kiitän valosta ja raikkaasta tuulesta, siitä, että kaatosateella löysin puun, jonka alla pysyä edes puolikuivana. Sen sijaan, että valitan työkiireistä, kiitän siitä, että työpanokseni on ollut kovin haluttu viimeisinä viikkoina. Eipä ole kuulkaa itsestäänselvyys sekään, että saa tehdä, sitä mitä haluaa. Joten kiitos. Sen sijaan,
Jotta jaksaa tehdä paljon, pitää myös osata olla. Olen aina ollut persoonaltani sellainen tyyppi, että minulla on monta rautaa tulessa samaan aikaan. Sytyn, kun minulla on kiire, pieni stressi painaa päälle ja deadlinet lähestyvät. Jos tekemistä on liian vähän, en saa oikein mitään aikaiseksi. Mitä vähemmän asioita on to do -listallani, sitä vaikeampi minun on
Kyllä, energia on paras asia painonpudotuksessa, ei se, että mahtuu vihdoin koon 40 sortseihin ilman pelkoa niiden ratkeamisesta. Tapasin eilen lounaalla ystävän, jonka kanssa juttelimme myös elämänmuutoksestani ja olemukseni muuttumisesta. Hän, kuten moni muukin on sanonut, että energian näkee ja aistii, vaikka se on ollut ennenkin olemassa. Että nyt se on vielä voimakkaampaa ja tunnen
Jokainen reeni ei ole hyvä reeni, vaikka niistä huonommista en aina itsekään kirjoita somessa. Mutta enpä halua tässäkään asiassa fuskata, vaan mieluummin olen rehellinen: Aina ei suju, ja sekin on ihan ookoo. Tämä tuli mieleeni eilen, kun levättyäni kolme päivää olin täynnä energiaa, mutta silti juoksin pitkästä aikaa sellaisen lenkin, josta oli liikunnan ilo kaukana.
Vaikka onni arjessa syntyy pienissä hetkissä, saako silti haluta materiaa? Viime päivinä olen kokenut taas niitä pakahduttavia, pieniä onnen hetkiä. Autossa istuessani, Porkkalan rantakallioilla vesisateessa seisoessani, juoksulenkillä 18 kilometrin kohdalla, työpäivän aikana, kun luen vastavalmistuneen kirjan kirjoittajan hehkutusta hänen Facebookistaan. Kun koko perhe syö aamupuuron yhdessä. Kun kuusivuotias selittää tohkeissaan jostain näkemästään. Kun istuu yksin
Mietin pari viikkoa sitten lenkillä omaa vanhemmuuttani. En voi uskoa, että olen ollut äiti pian 21 vuotta. En muista mistä kirjasta luin joskus pari vuotta sitten sen, että vaikka päivät voivat olla pitkiä, vuodet ovat lyhyitä. Olen uuden edessä vanhempana – pikkulapsivaihe on ohi, kolmannen kerran. Siltä todella tuntuu nyt, kun iltatähtenikin aloittaa tässä kuussa
Kehu vieras päivässä – tai parikin. Kävimme eilen kesäretkellä Fiskarsissa. Ravintola Kuparipajan tarjoilija kehui kuopiolaiselta Pramealta ostamiani, kotimaassa valmistettuja korvakoruja. Vähän myöhemmin kuljeskelimme ees taas ja vastaan tullut tyttö sanoi, että hienot tatskat! Molempia kiitin ja tuntui mukavalta. Tuli mieleen, että itsekin pitäisi harrastaa vielä enemmän kauniiden sanojen sanomista ja vieraiden ihmisten kehumista. Kerran spårassa en saanut silmiäni
On ollut vähän sellainen olo, että olen yrittänyt saada maailman valmiiksi ennen juhannusta tai vähintään ennen heinäkuisia lomia. Jos jotain tämä hektinen arki on opettanut viime vuosina, niin ainakin sitä, että juu, vaikka paikoin stressaan arjessa, en enää stressaa lomilla. Minua nauratti, kun luin muutaman vuoden takaista kirjoitustani siitä, miten välttää lomastressi ja keskittyä olennaiseen.
Kohta on kuusi kuukautta tietoista elämänmuutosta takana ja paino on pudonnut sen 9 kiloa. Silloin tällöin astahdan vaa’alle, mutta yhä edelleenkään en kyttää vaakaa ja kiloja orjallisesti. Paino ei ole tässä muutoksessa enää se tärkein asia, vaan energian lisääntyminen, innostuminen ja parempi jaksaminen kaiken kaikkiaan! Tämä olo, jonka olen saavuttanut kevään aikana, on todella motivoiva!