On ollut vähän sellainen olo, että olen yrittänyt saada maailman valmiiksi ennen juhannusta tai vähintään ennen heinäkuisia lomia. Jos jotain tämä hektinen arki on opettanut viime vuosina, niin ainakin sitä, että juu, vaikka paikoin stressaan arjessa, en enää stressaa lomilla. Minua nauratti, kun luin muutaman vuoden takaista kirjoitustani siitä, miten välttää lomastressi ja keskittyä olennaiseen.
Kohta on kuusi kuukautta tietoista elämänmuutosta takana ja paino on pudonnut sen 9 kiloa. Silloin tällöin astahdan vaa’alle, mutta yhä edelleenkään en kyttää vaakaa ja kiloja orjallisesti. Paino ei ole tässä muutoksessa enää se tärkein asia, vaan energian lisääntyminen, innostuminen ja parempi jaksaminen kaiken kaikkiaan! Tämä olo, jonka olen saavuttanut kevään aikana, on todella motivoiva!
Elämä on taas viime viikkoina tarjoillut menneestä muistutuksia monessa muodossa. Olisi ollut helppo alkaa jossitella, murehtia, surkutella, syyllistää itseään ja muita, ahdistua kaikesta, ärsyyntyä ja kaivaa miksi minä -kortti esiin. Mutta kun antaa kaikkien tunteiden tulla – pääsee nopeammin takaisin raiteillesi. Koska haluan olla täysin rehellinen, niin ärsyyntymistä en voinut välttää, mutta itseni yllätti se, miten
Hyvinvoinnista huolen pitäminen näkyy myös töissä. Viimeisten viikkojen aikana minuun on iskenyt hirveä innostus. On todella ollut olo, että teen työkseni sitä, mitä rakastan. Pitkästä aikaa. Kesäkuu on jo puolivälissä, ja tällä hetkellä omissa duuneissani eletään kiireisintä aikaa vuodesta. Päivätyössä kustannustoimittajana minun pitää saada vielä ennen lomaani pitkin kevättä työstämiäni kirjoja painoon, ja heti loman
Tukholman maratonin juostuani olen tehnyt kolme liikuntaan liittyvää oivallusta. 1) vielä viime syksynä, kun olin lihavampi, oli lihaskuntoni huomattavasti parempi. Se ei johtunut toki painostani, vaan treeneistä. 2) Maratonin voi juosta kohtalaiseen aikaan ilman vammoja aika vähälläkin treenillä, tosin onhan juokseminen tuttu laji itselleni lapsuudesta. Itsehän juoksin nyt keväällä keskimäärin kerran viikossa, pisimmillään reilun 24 kilometriä
Kuukausi sitten kirjoitin painonpudotuksestani, joka on tänä keväänä tapahtunut hitaasti, mutta varmasti. Tällä hetkellä kiloja on kadonnut kahdeksan noin kuudessa kuukaudessa. Nauratti, kun sain postaukseen Facebookissa kommentteja, että ”minäpä laihduin 20 kiloa kolmessa kuukaudessa” tai ”no itse pudotin kyllä 15 kiloa kolmessa viikossa”. Hienoja saavutuksia varmasti, mutta oikeasti olen onnellinen siitä, että nämä kuusi vuotta jojoteltuani
Elämänmuutos on parasta, mitä itselleni saatoin antaa 40-vuotislahjaksi! Tadaa, eilen menin nukkumaan kolmekymppisenä ja heräsin tänään nelikymppisenä! Kiitos taas yhdestä aamusta, jona sain silmäni avata. Eilen oli selkeästi jännitystä ilmassa ja jo tovin ikävuosien karttumista makusteltuani olen päättänyt uskoa kaikkia teitä, jotka olette todenneet, että elämä alkaa nelikymppisenä! Sillä useampi lienee tarkoittanut sitä, että elämä nelikymppisenä on niin
Terveisiä Tukholmasta, ensimmäiseltä maratoniltani koskaan. Ensimmäinen maraton on kyllä mieletön kokemus! Maaliin saavuin ajassa 5:09:52 ehjänä ja toki väsyneenä, mutta ilman mitään vammoja tai vaivoja. Juoksukuume ja maratonkuume ovat nyt kovassa nousussa! Ensi kerralla teen aika monta asiaa eri tavalla kuin tällä ensimmäisellä kerralla. Niin sitä ihminen oppii, kantapään kautta. Päivä ennen maratonia Lensimme Tukholmaan
Esikoiseni lähetti minulle viestin ja kertoi asioista, jotka olivat edistyneet ja että olo oli aikuinen. Ensin meinasin vastata, että vau, hyvä sä ja älä vain tee, kuten mä olen tehnyt (yleisesti), mutta sitten tyydyin vastaamaan, että vau, hyvä sä! Kolmen lapsen äitinä sitä tietenkin on välillä huolissaan ja miettii lasten tulevaisuuttakin peilaten niitä omaan elämäänsä. Välillä
Kevät on ollut tosi kiireinen, ja vaikka sisimmässäni tiedän, että selviän aina kaikesta, vaikka sitten isosta tai pienemmästä työrysästä, minulla on tietyn ihmisen eli puolisoni kanssa tietty toimintatapa. Eli saatan lähettää hänelle paniikkiviestejä, että ääk, niin ja niin paljon tekemistä ennen juhannusta, pitää saada painoon niin ja niin monta titteliä ja kirjoittaa se, tää ja toi juttu,
Fiiliksiä lauantaiselta puolimaratonilta, jonne minut ystävällisesti kutsuttiin juoksemaan, tulee tässä! Maaliin saavuin ajassa 2 h 23 min 50 sek. Ensimmäinen Helsinki City Run -puolimaraton on takana. Olin jo hyvissä ajoin päättänyt, etten lähde tavoittelemaan mitään uusia ennätyksiä, vaan otan juoksun rauhallisena lenkkinä. Talvella olin ilmoittautunut kahden tunnin lähtöryhmään, mutta vikana mahdollisena päivänä siirsin tavoitteen 2 tuntiin 20
Pian viisi kuukautta terveellisempää elämää takana ja moni vanha tottumus ja tapa on mennyt kokonaan uusiksi, kuten esimerkiksi syöminen ja välipalat. Elämäntapamuutoksessa merkkaa eniten ruoka, ei liikunta. Kaupallisessa yhteistyössä Atrian kanssa testailin juuri kauppoihin saapuneita, 16 tai 19 grammaa proteiinia sisältäviä Eat & Go -salaatteja, jotka sopivat niin lounaaksi kuin terveellisemmäksi välipalavaihtoehdoksi. Ensimmäistä kertaa sitten kuopuksen syntymän painoni
En jää kaipaamaan ikävuosia 30-39, jotka ovat sisältäneet melko paljon sitä nurjaa puolta ja huonoja pelikortteja. Elämäni huonoimmat vuodet olivat kolmekymppisenä – tervetuloa siis 40. Silti olen panikoinut koko kevään sitä, että kesäkuun seitsemäs paukahtaa mittariin neljäkymmentä. Olen murehtinut sitä, että vietän nyt viimeisiä hetkiä kolmekymppisenä. Seuraako kukaan enää nelikymppistä bloggaajaa, kun tuolla on tarjolla 20 vuotta nuorempiakin,
Jos näette epätoivoisen hahmon ruokakaupassa, joka kantaa tyhjää koria, saattaa puhua itsekseen ja pyörii omituisesti ympyrää ja harhailee ees taas, ei huolta, se on vain meikäläinen. Ja siksi minulla onkin sinulle yksi kysymys ja se kuuluu, että mitä teillä/sun luona syödään? Joudun nyt utelemaan, sillä ruokaohjepankki pääkopassani on kerta kaikkisen tyhjä. Viime viikkoina on ajatuksia
Kaupallinen yhteistyö / Sokos Hotels Kun keski-ikää lähentelevä bloggaaja matkustaa Tampereelle, hänellä on kolme toivetta: syödä, nukkua ja katsella maisemia. Kannattaako Tampereelle lähteä vain yhdeksi yöksi? Kyllä kannattaa. Rakastan nukkua hotellissa. Vaikka parhaiten nukun kotona omassa sängyssä. Hotelliaamupala on yksi ihanimpia asioita maailmassa, minkä tiedän. Kotona kippaan rahkapurkin kulhoon ja sekaan vähän hedelmiä. Olen koko ikäni
Se puuttuu, mitä et tuo tilanteeseen. Luin vappuna älyttömän hyvän lauseen Gabrielle Bernsteinin kirjasta Ihmeitä nyt – 108 pikakonstia sisäiseen rauhaan (Viisas Elämä 2017): ainoa asia, mikä voi mistään tilanteesta puuttua, on se, mitä sinä et tuo siihen. Vau! Hurja väittämä, mutta ymmärrän, mitä sillä haetaan. Oletan sen tarkoittavan sitä, että itse voi toimia, eikä aina
Tiedätkö miten typerä olo tulee, kun punnitsee tomaatteja, valittelee mielessään käsivaivaa ja huomaa, että kanssapunnitsijalla ei ole toista kättä ollenkaan! Ah elämän oppiläksyjä. Huumori alkaa loppua sään suhteen! Mutta koska edes pyrin olemaan valittamatta, olen vain tyytynyt vähän päivittelemään tuota marras-joulukuista keliä. Tosin pari kertaa olen päästänyt suustani että voi perkele, mikä ilma, mutta silloin olen
Taas mietin ystävyyssuhteita. Olisipa enemmän aikaa ja jaksamista ihmisille, mutta joskus myös rohkeutta päästää irti. Emme voi kukaan miellyttää kaikkia, joskus elämäntilanteet yhdistävät ja joskus ne erottavat. Elvyttääkö kesken jäänyt ystävyys vai ei? Siinä vasta pulma. Onneksi sentään en ole poltellut siltoja enää vuosiin, mutta yhteydenpito on vain jäänyt joidenkin kanssa. Pohdinta alkoi siitä, kun eräänä
Juoksukuulumisia pitkästä aikaa! Tukholman maraton sekä HCR lähestyvät ja juoksua on vähemmän plakkarissa kuin mitä ajattelin juoksevani tuolloin tammikuussa, kun tein päätöksen noihin tapahtumiin osallistumisesta. Niin moni asia, kuten työt, haittavat harrastamista! Iltaisin lähden mieluummin kuusivuotiaan kanssa pyöräilemään kuin juoksemaan yksin, mutta ajattelin tällä viikolla kokeilla, voisiko kuusivuotias pyöräillä ja minä juosta. Voi olla, että jään
Kun työpäivän jälkeen lähtee vielä blogikeikalle ja tapaa kohteessa muun muassa vetreän 96-vuotiaan, jolla on energiaa tuplasti enemmän kuin itsellä, ei voi kuin kunnioittaa, arvostaa ja vähän ihmetelläkin! Kaupallisessa yhteistyössä Suomalaisen Työn Liiton kanssa minulla oli ilo päästä tutustumaan Kaunialan Sairaalaan, jossa sotaveteraaniemme lisäksi hoidetaan nykyään myös muita ihmisiä, pääasiassa vanhuksia. Ja hoitotyötä tehdään ilolla
Uudet hiukset – uusi elämä. Olen ennenkin aloittanut elämäni uudelleen järjestämisen leikkauttamalla hiukseni ja pistämällä vaatekaapin uusiksi. Jälkimmäinen antaa vielä odotuttaa itseään, mutta sekin on tulossa, tunnen sen. Vaikka päätös uudesta hiusmallista syntyi 30 minuuttia ennen varaamaani kampaaja-aikaa, jo jokin aika sitten päätin, että alan olla täysin rehellinen itselleni ja selvittää, mikä on se, mitä
Miten helppoa on olla juuri nyt onnellinen. Ehkä se on tämä kesä. Tämä valo. Lämpö, joka vielä vähän on oikukas, tulee ja menee miten haluaa. Aurinko. Vihreys. Kukat, jotka ovat nousseet piiloistaan muutamissa päivissä. Puun lehdet, jotka muuttavat maiseman ihan toisenlaiseksi. On helppo unohtaa, millaiselta rämpimiseltä taakse jäänyt talvi välillä tuntui. Ei sitä enää muistakaan, miten
Viikonloppuna tuli piipahdettua normiympäristön ulkopuolella. Lauantain vietin haravan varressa ulkosaaristossa. Sunnuntaina ihailimme toisaalla kesään heräilevää maaseutua, joka oli parhaimmillaan ja näytti meille joutsenia, pääskysiä ja sinne tänne lepattelevia perhosia. Kyllä vain teki hyvää edes käväistä muualla. Uusi ympäristö, uudet ajatukset. Ja sitä paitsi, me saamme kyllä olla ylpeitä maastamme. Ei ole maaseutua tai saaristoa kauniimpaa. Mutta kyllä vain kenelle
Onko kellään muulla oloa, että päivät ja viikot kuluvat nopeasti? Töissäkin iltapäivisin usein kuulee joko omasta tai jonkun kollegan suusta sanat, että huhhuh, onpa tämä päivä taas sujahtanut sukkelaan. Välillä tuntuu, että viikossa on maanantai, perjantai sekä sunnuntai ja kaikki muu siltä väliltä vain viuhahtaa silmien edessä kuin filminauha. Olen miettinyt paljon, mikä voisi olla
Viime aikoina olen taas tavoittanut sitä onnentunnetta, joka ei johdu mistään. Onnellisuuden tunnetta, joka vain on. Sitä tunnetta, joka iskee missä tahansa. Ruokakaupan kassajonossa, töistä kotiin pyöräillessä, tiskipöytää siivotessa ja eteisessä kengännauhoja sitoessa hiekkakasan vieressä, jonka joku on kantanut sisään kengissään. Sitä fiilistä, kun tuntee onnea ja syvää rauhaa, ilman että mitään spessua tapahtuu. Tunnetta,