Recent Posts

uusi vuosikymmen – 3 tärkeintä tavoitetta jotta voin paremmin

uusi vuosikymmen – 3 tärkeintä tavoitetta jotta voin paremmin

Uusi vuosikymmen, uudet tavoitteet. En itse tykkää monen muun tavoin lupauksista, mutta tavoitteiden luomista rakastan. Olen kai sitä ihmistyyppiä, joka tavoitteita myös tarvitsee, jotta saa kivojakin asioita tehdyksi eikä hukkaa itseään vain esimerkiksi työntekoon. Toisaalta työnteko on minusta ihanaa ja olen vain sitä ihmistyyppiä, joka 

Aina on toivoa ja mahdollisuuksia – silloinkin, kun niitä ei pysty näkemään

Aina on toivoa ja mahdollisuuksia – silloinkin, kun niitä ei pysty näkemään

Aina on toivoa ja mahdollisuuksia – silloinkin, kun niitä ei pysty näkemään. Enpä olisi vielä kolme vuotta sitten uskonut, että niin vain koittaa aika, kun loma ei juuri arjesta eroa, ainakin kun puhutaan rutiineista. Jos joskus nykyiset rutiinini esimerkiksi syömiseen ja nukkumiseen liittyen olisivat kuulostaneet 

Lepo on tehnyt tehtävänsä – tekee mieli jo pakata joulu pois

Lepo on tehnyt tehtävänsä – tekee mieli jo pakata joulu pois

Lepo on tehnyt tehtävänsä – tekee mieli jo pakata joulu pois. On ollut aivan ihana vain olla perheen kanssa, chillata ja syödä pari päivää. Aatto aamupäivänä ulkoilin kaksin 9-vuotiaani kanssa, tänään liikkeellä oli 3/4 osaa Helsingissä asuvasta perheestä. Turussa asuvan esikoiseni kanssa on vaihdettu tiuhaan viestejä. Ilahdutti, että jopa kotona asuva 18-vuotias keskimmäiseni halusi viettää aattona aikaansa kanssamme. Lomalla (ja myös joskus sairastellessa) minusta tulee Netflixin suurkuluttaja. Olemme pelanneet ahkerasti lautapelejä ja kuunnelleet joulumusiikkia. Huomasin myös, että lepo tuli erittäin tarpeeseen. Muutaman päivän jälkeen onnistuin irrottautumaan työajatuksista, jotka vaivasivat vielä viikonloppuna.

Mutta, huomasin myös sen, että olen yhtä kärsimätön jouluihminen kuin ennenkin. Olen siis todellakin jouluihminen, mutta mielellään etupainotteisesti. Lisäksi kun juuri ennen joulua perheessä juhlitaan kahdet synttärit ja lähisuvussa yhteensä neljät, jouluna alkaa olla jo turnausväsymystä ilmassa. Kummasti se perusarki ruokarytmeineen ja perussyömisineen alkaa hyvin pian maistua ihanalta.

Joulu klousaa kuluneen – nyt kohti fressiä vuotta.

Pari päivää juhlintaa siis vielä sujuu joulun aikaan, mutta Tapaninpäivänä mieli alkaa jo mennä kohti uutta vuotta, tällä kertaa vieläpä uutta vuosikymmentä. Tekee mieli siivota joulu pois. Onneksi en ole yksin tuntemusteni kanssa, vaan puolisoni mösjöökin tokaisi jo tänään, että kevät tulla kolkuttaa, kohta on kesä, kohta siivotaan joulu pois. Haha, tässä ollaan kyllä niin samanlaisia. Niin siinä taitaa käydä tänäkin vuonna, että jo huomenna lähtee kuusi kellariin ja mummini koristeet pääsevät laatikoihin odottamaan ensi vuotta.

Tänään jo katsoin netistä sekä joogastudion huomisia tunteja että punttisalin huomisia aukioloaikoja. Ylihuomisaamuksi on suunnitteilla pitkä lenkki, kun kuopus viettää serkkujensa kanssa laatuaikaa. Jouluaaton aattona kävin ostamassa kirjakaupasta uuden kalenterin. Ensimmäiset kirjoitukset teen sinne huomenna, suunnittelen loppuvuoden treenit ja tammikuun sivutyöt – putipuhtaan kalenterin ensimmäisten merkintöjen tekeminen on ihan parhautta.

Vaikka välillä arjessa väsyttää ja ruuhkaa on enemmän kuin toivoisi, se lohduttaa, että kuitenkin se perustekeminen ja palautuminen ovat balanssissa, koska vain parin päivän tekemättömyyden jälkeen haluaa jo alkaa aktivoitua ja tulee olo, että mikä vain on mahdollista.

Leppoisia vuoden viimeisiä päiviä sinulle!

Jenny

Tule Instagramiin!

Tule Facebookiin!

Lue myös:

Arki on nyt sitä, mistä haaveilin

Sama paino – eri kroppa 

Hyvä työntekijä uskaltaa lomailla ja palautua

Hyvä työntekijä uskaltaa lomailla ja palautua

Hyvä työntekijä uskaltaa lomailla ja palautua. Noin minä ajattelen. Jos olisin yrittäjä, jolla on työntekijöitä, myös kannustaisin kaikkia siihen, että lomalla ollaan oikeasti lomalla ja tehdään erilaisia asioita kuin työvuorojen aikana. Ihminen helposti kuvittelee olevansa korvaamaton, mikä toki voi johtua siitäkin, että monessa työssä kukaan 

Treenivuosi tammikuusta kesäkuuhun – juoksua, punttia ja valmistautuminen Tour du Mont Blancille

Treenivuosi tammikuusta kesäkuuhun – juoksua, punttia ja valmistautuminen Tour du Mont Blancille

Treenivuosi 2019 oli mahtava – postauksessa tammi–kesäkuun treenit. Tämä vuosi alkaa olla lopuillaan, vaikka itsestäni ei tunnu yhtään siltä, että joulu lähestyisi. Toki meillä kuopus on asettanut minun mummini vanhat joulukoristeet esille, mutta tämä syksy meni niin nopeasti, että pääkoppani ei ole vielä tajunnut sitä, 

3 vuotta sitten tein elämänmuutoksen – ei paluuta entiseen

3 vuotta sitten tein elämänmuutoksen – ei paluuta entiseen

3 vuotta sitten tein elämänmuutoksen – ei paluuta entiseen. On kulunut yli kolme vuotta siitä, kun päätin lakata jojottelemasta, laihduttelemasta ja muuttaa elämäntapojani. Kuusi vuotta oli mennyt vaa’alla edestakas suhaten ja eilen kun selailin omaa Instagramiani hamaan alkuun saakka, esiinnyn siellä kyllä monessa eri koossa. Mutta sitähän se oli, vuoristorataa. Kun ohjasin paljon tunteja, laihduin, mutta kun vähensin ohjaamista tai pidin taukoja, lihoin. Eikä ihme, sillä enhän tuona aikana muuttanut mitään pysyvästi. Toki välillä yritin olla jollain dieetillä, mutta sellaisen lopputuloksen nyt ymmärtää jokainen. Koska en muuttanut elämäntavoissani mitään, lihoin aina lopulta takaisin, usein korkojen kera. Kyllähän ihminen laihtuu, jos liikkuu 15–20 tuntia viikossa, mutta koska runsas liikkuminen eli omalla kohdallani ryhmäliikunnan ohjaaminen ei aina onnistunut, huvittanut tai ollut mielekästä, jojoputki oli valmis. Ja muutenkin harva pystyy liikkumaan niin paljon, että voi sillä pitää painonsa kurissa. Minulle kävi kuten uransa lopettaneelle urheilijalle, joka toisinaan lihoo uransa jälkeen, onhan tästä esimerkkejä.

Tästä lähdettiin. Ja jojottelun aikana tähän aina palattiin.

Lopulta liikapainon määrä pyöri parissakymmenessä kilossa. Olin tuossa vaiheessa  kulkenut jo pitkän tien korjatakseni itsetuntoni (tämä se vasta pitkä tarina olisikin) ja tehdessäni itsetutkiskelua oikeastaan päivittäin, ja vaikka olinkin paksummassa kunnossa, pidin itsestäni, enkä ole viimeiseen viiteen vuoteen itseäni mollannut tai inhonnut. Haaveilin silti tuolloin kolme vuotta sitten energisemmästä olosta ja tuntui, että silloinen epäsäännöllinen ja ei kovin laadukas ruokavalioni ja muutkin elämäntavat väsyttivät ja saivat olon ankeaksi. Toki syön sokeria edelleen ja eilen illallakin söimme pizzaa ja jäätelöä, mutta koska määrät ovat maltilliset ja ainakin 80 prosenttia päivän syömisistä ovat laadukkaita ja terveellisiä, tuollainen on vain elämää eikä painoa heilauta suuntaan eikä toiseen.

Sysäys oli lopulta kyllästyminen olooni, ei vaa’an lukemaan. Jälkikäteen ymmärsin, että halu lopettaa paitsi jojottelu kuin myös ennen kaikkea laihduttaminen, olivat lopullisen muutoksen alku, eikä motivaatiota joitain harvoja kertoja lukuun ottamatta ollut vaikea ylläpitää. Toki muistan sen, että minäkin olin kärsimätön ja olisin aluksi halunnut nopeasti tuloksia ja nimenomaan vaa’alla. Mutta koska olo alkoi muuttua paremmaksi kaiken aikaa, vaikka vaaka ei vielä muutosta näyttänytkään, lakkasin stressaamasta painosta, mikä oli todella hyvä juttu. Ja kyllähän se paino sieltä sitten laski sen parikymmentä kiloa, ja on muuten pysynyt siinä samassa (68 kg) jo pari vuotta. Elämäntapani ovat niin erilaiset, että tiedän, että en koskaan enää palaa entiseen. Syön säännöllisesti, syön jotain proteiinia lähes joka aterialla (se pitää minut kylläisenä), urheilen, kävelen paljon ja olen arjessa aktiivinen ja nukun pääosin hyvin. Kun arjen peruspalikat ovat kunnossa, on painonhallinta helppoa eikä sitä tarvitse edes arjessa miettiä.

Tässä 2016. Ennen lopullisen elämänmuutoksen aloittamista.

Olin tuon kuuden jojovuoden aikana ajatellut, että minulla ei ole aikaa tehdä elämänmuutosta, joka antoi minulle olla luvan olla aloittamatta elämänmuutoksen tekemistä. Miten väärässä olinkaan! Arjessa moni asia muuttui helpommaksi, kun aloin miettiä juuri niitä päivittäisiä tekoja, joita voisin hyvinvointini eteen tehdä. Enkä näin jälkikäteen ymmärrä, mitä kuvittelin aikanaan saavuttavani muutaman viikon dieeteillä. Kyllä se niin on, että harvoille sopii itsensä rajoittaminen tai liian tiukan dieetin seuraaminen (toki esimerkiksi allergiat ovat asia erikseen). Jokainen tietää, etteivät nopeat ratkaisut tuo pysyviä muutoksia. Mutta silti ihminen on kärsimätön, mikä on inhimillistä. Kuitenkin elämänmuutos pitää ottaa osaksi sitä tavallista arkea, jotta sen saa osaksi sitä arkea. Ja lopulta huomaa, ettei enää tee elämänmuutosta, vaan on se elämänmuutos.

Voin kirkkain silmin nykyään sanoa, että omalla kohdallani on käynyt näin. Tein elämänmuutosta kärsivällisesti vuoden, jonka aikana elämäntavat muuttuivat rutiiniksi. Minusta tuli tekemäni muutos, ja se on yksi parhaita asioita, joita olen itselleni tehnyt.

Salilla alkulämppää viikko sitten.

Uuteen nousuun -kirjassanihan avaan tätä kaikkea enemmän. Sen voi lainata kirjastosta, kuunnella äänikirjana ainakin Storytellillä, Bookbeatilla ja Nextorylla. Kirjan saa hankittua myös Suomalaisesta kirjakaupasta, Akateemisesta kirjakaupasta tai Adlibriksesta.

Ihanaa itsenäisyyspäivää, voi hyvin!

Jenny

Tule Instagramiin!

Tule Facebookiin!

Lue myös:

Arki on nyt sitä, mistä haaveilin

Sama paino – eri kroppa 

Pienet muutokset – paremmat unet

Pienet muutokset – paremmat unet

Hyvät ja riittävät unet ovat parasta mitä itselleen voi antaa. Toki aina niihin ei voi itse vaikuttaa, sen tiedän hyvinkin. Mutta oikeasti kannattaa myös uskoa, että pienillä muutoksilla voi olla väkeviä vaikutuksia. Eli aina kannattaa yrittää pyrkiä parantamaan unia, jos sellaiseen vain löytyy voimia. Viimeiset 

Marraskuun kuulumisia – olen tehnyt paljon mutta myös en mitään

Marraskuun kuulumisia – olen tehnyt paljon mutta myös en mitään

Marraskuun kuulumisia – olen tehnyt paljon mutta myös en mitään. En muista, milloin olisin ollut näin pitkän aikaa bloggaamatta, mutta enpä muista, milloin olisi ollut näin hektistä. Osittain tämän syksyn hässäkkä on omin pikku kätösin aiheutettua, osittain olosuhteista johtuvaa. Mutta yhtä kaikki, tämä on ollut oikeasti 

Mahtava juoksukoulusyksy alkaa olla lopuillaan – tammikuun lopussa tavataan taas

Mahtava juoksukoulusyksy alkaa olla lopuillaan – tammikuun lopussa tavataan taas

Mahtava juoksukoulusyksy alkaa olla lopuillaan. Marraskuu on puolivälissä ja ohjaamani Vauhtisammakon juoksukoulun Helsingin juoksuryhmät vetäytyvät pian tauolle. Aloitimme jo syyskuussa Alkajien ja Start-ryhmän kanssa, ja lokakuussa alussa mukaan tulivat Kuntoilijat. Kuntoilijoiden kanssa jatkamme vielä kaksi kertaa joulukuussa, mutta kaksi muuta ryhmää loppuvat marraskuun viimeisellä viikolla.

Taas viime torstaina Startissa fiilistelimme sitä, että nyt on jo marraskuu, ja me ollaan silti täällä juoksemassa, hyvä me! Moni on ylittänyt itsensä jo pelkästään sillä, että juoksun harjoittelu on jatkunut näin pitkälle syksyyn eikä ole lopahtanut siihen, että on satanut vettä tai ollut pimeää ja koleaa eli syksy.

Juoksukoulusyksy alkamassa! Tässä me ollaan elokuussa.
Porukka on ollut mahtavasti mukana!

Juoksun ohjaaminen on mahtavaa

On ollut aivan ihana ohjata juoksua ja nimenomaan ohjata ulkona, kun päivät istuu sisällä toimistossa. Ryhmät ovat olleet tosi aktiivisia ja vaikka luonnollisesti kaikki eivät pääse jokaisella kerralla ja joillakin harrastus lopahtaa alkaakseen ehkä uudella kaudella uudestaan, suuri osa on ollut mukana lähes joka viikko.

Kun ihmiset ovat liikkuneet säännöllisesti ja käyneet aktiivisesti treeneissä, olen nähnyt heidän kehittymisensä syksyn mittaan. Se on ollut ihan mahtavaa ja tuonut minulle suurta onnistumisen iloa ohjaajana. Kuin myös se, kun moni on kehunut jaksavansa ihan perusarjessakin paremmin. Kyllä liikunnalla on ihmeellinen vaikutus ja juoksu on kuitenkin helppo laji harrastaa missä ja milloin vain, jos sitä estäviä vaivoja ei ole.

Olen nauttinut treenien suunnittelusta, vaikka välillä sää on luonut haasteita tekemisellemme. Mutta sellainenhan tämä Suomen syksy on. Vielä ovat ne pahimmat räntäkelit kokematta, mutta vesisateessa on juostu syksyn mittaan useasti. Moni onkin huomannut, että sää on vain pukeutumiskysymys eikä vesisadetta edes juostessa huomaa. Kun treenin jälkeen pääsee kotiin lämpimään suihkuun, kaikki on hyvin.

Yhdessä on kiva treenata! Juoksukoulusyksy on jatkunut läpi pimeyden.

Miksi kannattaa tulla juoksukouluun?

Miksi sitten kannattaa tulla juoksukouluun? Miksi maksaa juoksusta kun sitä voi tehdä yksin ja ilmaiseksi?

Olen itsekin ollut asiakkaana juoksukoulussa useamman kerran, ja olen aina huomannut osallistumisessa vain myönteisiä syitä. Tekniikkaharjoitukset, joita ei aina tule yksin tehtyä, parantavat omaa juoksuasentoa ja juoksu muuttuu taloudellisemmaksi. Silloin juoksu alkaa tuntuakin kevyemmältä ja parempi juoksuasento voi ehkäistä erilaisia vaivoja ja rasitusvammoja.

Treeneihin lähtiessä tietää, että paikalla on aina muitakin, eikä tarvitse treenata yksin. Joku muu eli ohjaaja suunnittelee harjoitukset järkevästi, jolloin erityisesti aloittelijan tai juoksutauolla olleen ei tule aloitettua liian kovaa ja liian innokkaasti, jolloin pian voi syntyä pulmia tai sitten motivaatio voi kadota, koska liian kovaa aloittaessa juoksu tuntuu usein kamalalta.  Treeneissä ei tarvitse miettiä mitään, tekee vain kuten ohjaaja sanoo. Teemme lähes joka treenissä jotain uutta ja aina erityyppisen treenin – kiinnostus pysyy yllä, kun juoksun monotonisuudesta huolimatta emme tee vain sitä yhtä ja samaa. Kun treenaa säännöllisesti, järkevästi, mutta monipuolisesti, oman kehityksen huomaa joidenkin kuukausien kuluessa. Ja sehän taas motivoi juoksemaan lisää.

Juoksukoulussa on syntynyt ystävyyssuhteita ja on sovittu lenkkitreffejä. Ohjaajana nautin myös siitä, kun juostessa ehtii puhumaan asiakkaiden kanssa, ihan eri tavalla kuin vaikka spinningiä tai jumppaa ohjatessa. Olen ihan tosi ylpeä jokaisesta tyypistä, joka viikko toisensa jälkeen ilmaantuu kanssani treenaamaan. He haluavat tehdä asioita hyvinvointinsa eteen, mitä on ihan mahtava saada seurata.

Vielä pari viikkoa jatketaan ja sitten tämä ohjaaja jää tauolle. Tiedossa on paljon juoksua lihaskuntotreeniä ja kehonhuoltoa unohtamatta. Ja toki aion suunnitella tulevaksi kevätkaudeksi mahtavat treenit aina tammikuussa kesäkuun alkuun saakka.

Oletko sä ollut mukana jossain juoksukoulussa?

Jenny

Tule Instagramiin!

Tule Facebookiin!

Lue myös:

Arki on nyt sitä, mistä haaveilin

Sama paino – eri kroppa 

Tekniikkaa ja lihaskuntoa ollaan tehty myös.

Näin yhdistän juoksun ja lihaskuntotreenin

Näin yhdistän juoksun ja lihaskuntotreenin

Miten yhdistän juoksun ja lihaskuntotreenin, moni on tätä kysellytkin. Pyrin tällä hetkellä käymään kaksi kertaa viikossa salilla (alle 60 min/kerta). Sen lisäksi minulla on juoksuohjauksia 3–4 tuntia viikossa 2–3 iltana. Nyt loka- ja marraskuussa olen käynyt sunnuntai-iltaisin pilateskurssilla ja sen lisäksi juoksen omia juoksuja fiiliksen ja