Yrittäjän arki yllätti – parempi startti kuin kuvittelin

Yrittäjän kokoaikaista arkea on takana pian neljä kuukautta – ja koronasta huolimatta kaikki on lähtenyt paremmin kuin hyvin käyntiin. Toki tulevaa kesää olen miettinyt silloin tällöin, ennakkoajatus siitä kun on se, että töitä on silloin vähemmän, mutta herranjestas, täytyyhän sitä ihmisen lomailla – yrittäjänkin.

Yrittäjän arkea takana neljä kuukautta

Mitä olen sitten saanut tässä ajassa aikaan? Tammikuussa en tehnyt juuri mitään, tein ja laskutin vain pari artikkelia Fit-lehteen, kuten tämän jutun juoksijan kehonhuollosta. Keskityin koronavuodesta ja sen kuormituksesta elpymiseen ja haahuilin kotona, odotin, että luovuus puhkeaa kukkaan (tähän hymiö).

Helmikuussa aloitin valmentajan ammattitutkinnon tekemisen Suomen Urheiluopistossa Vierumäellä, ja samalla aktivoiduin töiden tekemisessä ja yrittäjän arjessa. Opiskelu ja erityisesti lähipäivät ovat tuoneet arkeen ja valmennushommiin uutta intoa. Maaliskuussa olikin jo tasaisesti hommia: juoksutekniikkavalmennuksia, yksilöasiakkaiden juoksu- ja ulkotreenejä, ja menin pienimuotoisesti mukaan Vauhtisammakon juoksukoulun juoksun verkkovalmennukseen. Anni Liukan kanssa aloitimme Instagramissa livelenkkien eli Lenkkitreffien vetämisen, joka jatkuu pitkälle kesään. Koko talven olen kirjoittanut myös useita juttuja lähinnä OP Mediaan monista eri aiheista: hyvinvoinnista, säästämisestä, sijoittamisesta, yrittäjyydestä. OP Media on yksi lempikanavani ollut jo vuosia ja sinne olen tehnyt paljonkin juttuja viime vuosien aikana.

Huhtikuussa homma on jatkunut samoilla raiteilla. Olen myös saanut kiinnostavia ja innostavia yhteistyötarjouksia ja osaan tarttunutkin. Olen tehnyt asiakkaille juoksuohjelmia oheisharjoitteineen. Lisäksi minulla on juoksuvalmennettavia, joiden kanssa olen aloittanut hommat tammikuussa.

  • Yrittäjä rentoutuu metsäkävelyillä.

Säläinen kalenteri vaatii päivittäisiä to do -listoja

Eilen illalla katselin vappuviikon kalenteriani, ja kirjoitin tälle päivälle to do -listaa. Koko tämän viikon kalenteri on hyvin säläinen, ja samaan viikkoon mahtuu niin kirjoitustöitä, haastatteluja, yhteistöiden kuvausta, valmennustöitä, juoksuohjelmien tekoa kuin yksi luentokin, mutta sinne se energia virtaa, mihin keskityn. Kun hommia hoitaa peruna kerrallaan, asiat etenevät.

Toki vielä olen kaukana tuloista, jotka sain sekä hyväpalkkaisessa päivätyössä että sivutoimisena yrittäjänä, mutta silloin puuttui yksi asia: vapaus valita, mitä tekee ja milloin tekee. Ja silti laskutukseni on ollut tammikuusta lähtien nousujohteista, joten hyvä tulee. Se pitää tienata tuplasti, mitä itselleen haluaa liksaa, eikä itseasiassa ne suuret tulot, vaan pienet menot. Mutta silti: yrittäjän arki yllätti, tällä kertaa positiivisesti, vaikka varsinkin koronavuoden tarinat kai usein kertovat myös toista. Toki itselläni on siinä mielessä helpompaa, että olen moniosaaja, eivätkä kaikki munani ole samassa korissa. Mutta on sitä pitänyt silti kehittää uusia asioitakin, ja niitähän syntyy vasta silloin, kun lakkaa pelkäämästä ja stressaamasta.

Yhtäkkiä unohdin, miten stressataan

Ja itse asiassa nyt puuttuu toinenkin asia, joka oli viime vuonna ja vielä tämän vuoden alussakin useistakin syistä tiuhaan seuralaiseni, nimittäin huono stressi. Helmikuussa ja vielä maaliskuun alussa tulevaisuus hirvitti ja välillä ahdisti, luiskahtelin paniikin syvään suohon, mutta sitten kun yhtäkkiä ymmärsin keskittyä ratkaisuihin pulmien sijaan, kaikki muuttui. Luottamus alkoi nousta, epätoivo hiipua, ja nyt oloni on vahva ja toiveikas. Tiedän, että pärjään.

Vaikka tiedän nytkin vain noin viikon parin työt etukäteen, en osaa enää stressata lainkaan, en töiden riittävyydestä enkä toimeentulosta. Ja miten yhtäkkiä suunta muuttuikaan! Joskus toki hikikarpalo nousee otsalle, kun katson päivän kalenteria tekemisineen, mutta silloin ajattelen, että hei, teen tätä rakkaudella ja tämä on just sitä, mitä juuri nyt tässä elämänvaiheessa ja tässä hetkessä haluan tehdä. Ja sitten otan iisimmin toisena päivänä, kun on hiljaista eikä mitään sovittua ole. Ehkä myös se lisääntynyt vapaa-aika, joka on parantanut palautumistani ihan 6–0, on myös yksi menestymisen osatekijä. Teen paljon vähemmän töitä kuin pitkään aikaan, vaikka hommat jakautuvatkin moneen osa-alueeseen.

Lisäksi tämä rento luottamus arkeen lienee myös sen salaisuus, miksi pyyhkii näin hyvin kuin pyyhkii. Otan siitä ilon irti niin kauan kuin sitä jatkuu, enkä suostu enää pelkäämään tai stressaamaan. Nyt on näin, ja sitten taas voi olla toisin, mutta nyt nautin tästä hyvän dominoefektistä.

Mahtavaa vappuviikkoa!

Jenny