Ajatukset – jotka stressaavat meitä

Ajatukset – jotka stressaavat meitä

Viime päivät olen miettinyt sitä, että jos vain pyrkisi hyväksymään asioita sellaisina kuin ne ovat, pyrkisi olemaan mahdollisimman läsnä tässä hetkessä, eikä jatkuvasti toivoisi, kuvittelisi ja haluaisi saati yrittäisi pakottaa asioiden menevän tietyllä tavalla, elämä olisi varmasti aika paljon lungimpaa.

Tuntuu, että vaikka olen harjoitellut tätä jo vuosia, on se välillä ihan järkyttävän vaikeaa.

Hyvää äitienpäivän jälkeistä elämää kaikille äideille, äidinmielisille ja kelle tahansa. Täällä etelässä satoi räntää koko aamun, eli voisi kuvitella, että juhannus lähestyy. Aloituslauseesta huolimatta tänään on helppo ollut vaalia Nyt on näin -asennetta. Siitä, mihin ei voi vaikuttaa, ei kannata stressata. Mikä on toki helpommin sanottu kuin tehty – Harjoitukset jatkuvat tässäkin osoitteessa luultavasti ikuisesti. Mutta tällaisia me ihmiset ollaan.

Oppisipa näkemään muutkin asiat niin kuin luonnon. Enhän toivo, että tuo kivi olisi yhtään erilainen.

Itse kävin jonkinlaisessa kuopassa kevään kuluessa. Nyt kadotetut yöunet ovat pikkuhiljaa palanneet takaisin ja mielialat ovat olleet huomattavasti paremmat. Ehkä opin tästä viimeisimmästä kerrasta jotain, ehkä en. Sen olen ainakin huomannut, että aikanaan vuosia valvoneena ja huonosti nukkuneena siedän yhä huonommin noita huonoja unijaksoja.

Väsyneenä on niin helppoa liusua alakulon puolelle, ja tuntea toivottomuutta. Väsyneenä pienikin vastoinkäyminen voi tuntua järkälemäiseltä, ja silloin ulkoisen antaa helposti vaikuttaa olotiloihin, vaikka tietää, ettei ulkoisen kannattaisi antaa vaikuttaa. Väsyneenä on vaikea nähdä koko kuvaa tai ajatella kirkkaasti.

Niinpä tässä muistutus itselleni, joka muuten on Byron Katien viisaita sanoja: Ajattelemme ajatuksen, joka on ristiriidassa todellisuuden kanssa, sitten koemme stressaavan tunteen, sitten toimimme tunteen pohjalta ja luomme lisää stressiä itsellemme.

Aamen! Jatkossa kysynkin itseltäni taas, onko ajatukseni totta. Tarkkailen myös, miten ajatukseen reagoin. Kiinnostavaa on huomata, toistaako aina samoja ajatus- ja käytösmalleja. Ensimmäinen askel muutokseen on tilanteen havaitseminen. Ja aika pitkältihän me pyöritämme päivästä toiseen samoja keloja pääkopassamme.

Kuten sanoin, harjoitukset jatkuvat. Välillä hyväksyminen on vaikeampaa, välillä helpompaa. Ehkä sekin vain pitää hyväksyä?!

Mahtavaa maanantaina!

Jenny

SYDÄN on tullut alle jäädäkseen, saa tykätä ja painaa!

Tule Instagramiin!

Tule Facebookiin!

Lue myös nämä: 

Väsymys – tunnistaminen – uusi alku

Kotitoimiston ergonomia kuntoon ja alekoodi Sallille

Pakko pysähtyä – mutta asenteella on merkitystä

Huomioi arjen kuormitus liikunnassa ja aktiivisuudessa

Arjen ei pitäisi olla selviytymistä



Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *