Avainsana: tunteet

Pitäisi olla hauskaa – miksi välillä ahdistaa?

Pitäisi olla hauskaa – miksi välillä ahdistaa?

Ensimmäistä oikeaa lomaviikkoa viedään. Pitäisi olla hauskaa ja fiilikset huipussaan, mutta rehellisesti sanottuna aika ajoin ahdistaa. Jos en tietäisi, että syksyllä on helpompaa, kiitos alkavan nelipäiväisen päivätyöviikon ja järkevämmän juoksuohjausaikataulun, en tiedä, miltä minusta nyt tuntuisi. Nimittäin myös tuon tiedon kanssa, että minulla jää enemmän 

Ajatukset – jotka stressaavat meitä

Ajatukset – jotka stressaavat meitä

Viime päivät olen miettinyt sitä, että jos vain pyrkisi hyväksymään asioita sellaisina kuin ne ovat, pyrkisi olemaan mahdollisimman läsnä tässä hetkessä, eikä jatkuvasti toivoisi, kuvittelisi ja haluaisi saati yrittäisi pakottaa asioiden menevän tietyllä tavalla, elämä olisi varmasti aika paljon lungimpaa. Tuntuu, että vaikka olen harjoitellut 

Väsymys-tunnistaminen-karsiminen- uusi alku

Väsymys-tunnistaminen-karsiminen- uusi alku

Uusi alku. Siltä toukokuu aina itsestäni tuntuu. Homma menee näemmä näin: ensin tulee väsymys. Sitten tilanteen ja tunteiden tunnistaminen. Asioiden karsiminen. Lopuksi ihana, uusi alku.

Näin ne vuodet toistavat itseään, ja nelikymppisenä luulisi jo tuntevan itsensä aika läpikotaisin. Näin ei kuitenkaan näköjään ole, se tuli taas huomattua. Mutta onneksi kuitenkin koko ajan itsetuntemus lisääntyy ja sitä alkaa huomata, että ahaa, nyt tuntuu tältä, ihan kuin viime vuonna ja toissa vuonna. Mitä minun pitäisi tehdä toisin, jotta tuntisin toisin?

Maalis–huhtikuussa aloin nimittäin tunnustella itseäni ja tuntemuksiani, ja huomasin, että päivät tuntuivat kumman alakuloisilta. Olin nukkunut viikkotolkulla huonosti, minun oli ollut poikkeuksellisen vaikeaa nukahtaa tai sitten heräsin yöllä valvomaan tunneiksi. Toki vastoinkäymisiäkin oli ollut ilmassa, korona jylläsi, mösjöön isä oli yllättäen menehtynyt, olin tehnyt kuukausia paljon töitä, ehkä jopa vähän liikaa, vaikka kaikki ylimääräinen työ, kuten juoksukoulut ja luennot olivat tauolla eikä tätä blogiakaan tarvinnut enää päivitellä kenenkään toisen omistamalla portaalilla 18 kertaa kuussa, kuten aiemmin.

Sama tilanne kerran vuodessa

Puhuin kotona fiiliksistäni ja viestittelin ystäväni kanssa tuntemuksistani, ja yhtäkkiä tajusin sen, että ajaudun tällaiseen samanlaiseen tilaan noin kerran vuodessa. Ensin paukutan hulluna menemään joka suuntaan, siitä pääosin nauttien, ja vasta kun tekeminen alkaa helpottaa, tunnistan väsymyksen, mielenkiinnon vähenemisen eri asioihin, tietynlaisen alakulon ja ilottomuuden.

Olen polttanut itseni loppuun yli 10 vuotta sitten. Siitä kokemuksesta olen nykyään yhä kiitollinen, sillä se on auttanut minua olemaan astumatta uudestaan rajan yli näiden vuosien aikana.

Tällainen olen, enkä tiedä, haluanko edes muuttua

Ystäväni totesi, että hän ajautuu samoihin fiiliksiin silloin, kun on juurikin painanut menemään liian kovaa. Mösjöö taas totesi, että tämähän on ihan sinua ja samaan lauseeseen lisäsi, että kuitenkin pääosin olet onnellisimmillasi noin, kun teet paljon kaikenlaista. Aloin pohtia, että todellako olen tällainen, ja enkö osaa muuttua? Ja mikä tärkeintä, haluanko edes muuttua? Totesin siihen itselleni, että en halua muuttua, mutta haluan oppia, ja nimenomaan lisää ja itsestäni. Uusi alku siinäkin mielessä.

Eräänä aamuna sitten kirjoitin listan keittiön pöydän äärellä. Lista koski asioita, joita haluan tehdä ja tehdä vielä lisää, ja jotka antavat itselleni energiaa. Lista koski yhtälailla myös asioita, joita haluan vähentää, ja jotka tuntuivat mielestäni raskailta. Ensimmäiselle listalle pääsivät mm. puuhastelu perheen kanssa, juokseminen metsässä, järjestys kotona, ja luonto. Toiselle listalle pääsivät mm. somen liikakäyttö, käytännön epäjärjestys (vaatekaappi ja kirjahylly!), liika tavaramäärä ja liian tiukat aikataulut. Tavoitteena uusi alku, jossa enemmän mukavuutta, vähemmän epämukavuutta.

Ja kas, keskittymällä siihen, mikä antaa minulle energiaa ja vähentämällä sitä, mikä vie energiaa, on tilanne tasapainottunut. Viime torstaina ennen vappua tunsin, miten ilo ja sisäinen rauha ovat taas vallanneet minut viikkojen sivuraiteilla olon jälkeen. Olen nukkunut jo pari viikkoa hyvin ja herännyt virkeänä. Olen kiinnittänyt huomioni enemmän hyvään ja kuunnellut intuitiotani tarkasti.

Elämän yksinkertaistaminen alkoi tuntua ainoalta vaihtoehdolta

Vaikka elämä koronan takia oli muuttunutkin paljon yksinkertaisemmaksi, tuli myös olo, että haluan karsia kaikkia arjen rönsyjä ja yksinkertaistaa elämääni. Ja sen tekemistä olen nyt aloitellut. Ensimmäisenä poistin Facebookin kännykästäni. Päätin, että yksi seurattava sovellus saa jäädä, ja se oli Instagram. Facebookissa minulla on pääosin tuttuja ihmisiä, mutta silti sinne on vaikea kirjoittaa mitään henkilökohtaista. Sen sijaan blogi ja IG ovat kanava, joissa haluan käsitellä kaikenlaisia asioita ja toki myös innostaa ihmisiä elämään parasta mahdollista arkea ja tekemään itselleen hyviä asioita.

Toukokuu tuntuu taas uudelta alulta

Kun aloin miettiä, mitä edes päivästä toiseen mietin, toukokuu alkoi tuntua taas uudelta alulta, kuten viime vuonna. Viime vuonna takana tosin oli raskas talvi, jona etsin paikkaani lähes pakkomielteisesti. Silloin latasin kaiken toivoni mahdolliseen opiskeluun, mutta en päässyt toivomaani opiskelupaikkaan. Tänä vuonna langat ovat olleet enemmän tietoisesti käsissäni, enkä ole tavoitellut noin isoja radikaaleja muutoksia. On ollut helpompi olla näin kuin on. Esimerkiksi viihdyn töissäni nykyään hyvin, kun vuosi sitten tilanne oli toinen edellisissä hommissani. Toki jos en olisi koskaan kokeillut kustannustoimittajan töitä, olisin jäänyt isoa oppia ja yhtä mielenkiintoista kokemusta köyhemmäksi.

Mutta: Kun alkaa muuttaa elämäänsä vaikka sitten karsimalla niitä liikoja rönsyjä, alkaa tulla tilaa nähdä, mikä onkaan tässä hetkessä tarpeellista ja mikä mahdollisesti ei. Ihminen muuttuu kaiken aikaa ja mitä vanhemmaksi tulee, sitä nopeammaksi muutoksen tekeminen ja itselle merkityksellisten asioiden ymmärtäminen tulee itselläni. Ei halua enää jahkata montaa vuotta, vaan on rohkeutta tehdä päätöksiä ja muuttaa elämäänsä nopeallakin syklillä. Huolimatta siitä, että yhtä hyvin kuin ne muutokset voivat olla onnistuneita, voi tehdä myös virheellisiä valintoja ja epäonnistua. Mutta kuten niin usein olen sanonut, itseäni ovat opettaneet eniten epäonnistumiset, eivät ne hetket, kun olen saavuttanut jotain, mitä olen tavoitellutkin. Tärkeintä on huomata se, mikä vie ja mikä antaa, vaikka moni asia tekee kumpaakin. Ehkä kaiken salaisuus on se kultainen keskitie, joka kuulostaa tylsältä, mutta empiirisen tiedon mukaan saa ainakin itseni voimaan usein parhaalla mahdollisella tavalla. Sopivasti, ei liikaa. Ei liian vähän, vaan sopivasti.

Mahtavaa sunnuntaita ja parasta toukokuuta juuri sinulle. Voi hyvin!

Jenny

SYDÄN on tullut alle jäädäkseen, saa tykätä ja painaa!

Tule Instagramiin!

Tule Facebookiin!

Lue myös nämä: 

Pakko pysähtyä – mutta asenteella on merkitystä

Huomioi arjen kuormitus liikunnassa ja aktiivisuudessa

Arjen ei pitäisi olla selviytymistä

vaikeinta on epätietoisuus

vaikeinta on epätietoisuus

Itselleni vaikeinta tässä korona-asiassa on ollut ja on yhä edelleen epätietoisuus. Ärsyttää, kun huomaakin olevansa kärsimätön ja haluavansa saada ratkaisun HETI. Haluavansa saada varmuuden asioista HETI. Haluavansa saada tiedon kaikesta HETI. Harjoittelu jatkukoon Ja ajatelkaas, sitä sentään on treenannut hetkessä elämistä, kärsivällisyyttä ja epävarmuuden sietämistä 

Apukeinoja ankeuteen

Apukeinoja ankeuteen

Ankeuteen on keinonsa siihenkin. Viime päivinä olen tehnyt taas havaintoja: Hetkelliseen ahdistukseen, ankeuteen ja epätoivoon auttaa liikunta. Ja metsä. Kirjoittaminen ja asioista puhuminen. Se, että tuntee, mitä todella tuntee, eikä yritä tukahduttaa, sitä mitä todella tuntee. Kaikki tunteet kuuluvat arkeen, ja sitä aurinkoisintakin välillä vatuttaa. 

Hyvää ja huonoa – arki on siis balanssissa

Hyvää ja huonoa – arki on siis balanssissa

Arki – tätä se juuri on. Viimeiset pari viikkoa ovat olleet aika hektisiä, on tapahtunut paljon hyvää ja paljon huonoa. Elämä on siis tavallaan balanssissa, kun ajattelee tätä arjen monimuotoisuutta. Enhän ole enää vuosiin odottanut vain hyviä asioita tapahtuvaksi. Kirkkaasti ymmärrän sen, että arkeen kuuluvat kaikenlaiset tapahtumat ja monenlaiset tunteet. Omat vaikeudet ovat kasvattaneet työkalupakkia käsitellä erilaisia tapahtumia ja tunteita. Ymmärrän niin paljon enemmän kuin vaikka 10 vuotta sitten. Elämä ja arki kasvattavat, ja ajattelen, että se on hyvä niin.

Arki on näyttänyt puoliaan

Viimeisen parin viikon aikana olen saanut osallistua Ruotsissa mahtavaan juoksuvalmentajakoulutukseen, jossa tapasin ihan huikeita tyyppejä, syvensin taitojani ja opin uuttakin. Koronavirus jatkaa mylläämistään maailmalla ja on jo pienessä ajassa aikaan saanut paljon haittaa ja pelkoa. Oma kalenterikin näyttää tyhjenevän, kun tapahtumia, joissa minun on pitänyt olla töissä esimerkiksi luennoimassa, ja juoksukisoja perutaan. Olen saanut tehdä henkilökohtaisia juoksutekniikkaohjauksia ja onpa vain mahtavaa nähdä, kuinka ihminen lyhyessä ajassa oppii uutta ja tekee oivalluksia. Olemme menettäneet läheisen tärkeän ihmisen, jonka poismenoa ei oikein vielä käsitäkään. Paitsi, että olen ollut surullinen itse, olen yrittänyt auttaa rakkaitani heidän surussaan. Ainoa, mikä asiassa lohduttaa on se, että hän lähti saappaat jalassa. Olen saanut juosta juoksukouluryhmieni kanssa ja nautin ihan täysillä niiden ohjaamisesta. Päivätöissä on ollut kiirettä, mutta sielläkin olen kokenut onnistumisen tunteita. Olen nukkunut hyvin taas viikon verran nukuttuani pätkän huonosti. Kuten tämä kappale kertoo, elämässä tapahtuu hyvää ja huonoa. Maailmankaikkeus muistuttaa aika ajoin, että mitä vain voi tapahtua milloin vain.

No miten sietää tätä elämän epävarmuutta?

Keskity arjessa enemmän hyvään

Aina voi iloita pienistä suurista asioista. Olla onnellinen niistä hyvistä asioista, jotka ovat. Hädän hetkellä voi yrittää ymmärtää, että mikään ei kestä ikuisesti. Kaikki muuttuu jossain vaiheessa.

Mitään ei kannata pitää itsestäänselvyytenä. Asioiden, ihmisten ja tapahtumien arvon voi nähdä tässä ja heti. Niitä huonojakaan tapahtumia tai tunteita ei kannata haudata sisäänsä syvälle. Kannattaa opetella käsittelemään asioita jos ei yksin, niin joku apunaan. Se, että keskittyy enemmän hyvään kuin huonoon, ei tarkoita sitä, että kieltäisi asioita tai lakaisisi niitä maton alle.

Joka päivä on hyvä muistaa, että elämä on lahja sekin. Elämän ei tarvitse olla selviytymistä eikä meidän ole tarkoitus rämpiä sen läpi. Elämä saa olla hyvää, vaikka myös niitä huonoja, surullisia ja ikäviä asioita tapahtuu. Aina emme voi kaikkeen vaikuttaa, mutta usein voimme vaikuttaa asenteisiimme. Tapahtuu asioita, jotka vievät voimia, mutta tapahtuu myös asioita, jotka tuovat voimia. Sellaista tämä elämä on.

Nautitaan pienistä asioista. Itse olen oppinut, ettei mikään asia ole niin pieni tai mitätön, etteikö siitä voisi olla kiitollinen.

Voikaa hyvin, pysytään niin terveinä kuin mahdollista!

Jenny

SYDÄN on tullut alle jäädäkseen, saa tykätä!

Tule Instagramiin!

Tule Facebookiin!

Lue myös nämä: 

Juoksukouluja Helsingissä

Polkujuoksua Puerto Ricossa

Huomioi arjen kuormitus liikunnassa ja aktiivisuudessa

Neljä kuukautta elämäni kolmanteen ultramatkaan

Arjen ei pitäisi olla selviytymistä

Toisina aamuina herää ja ymmärtää, että elämä on lahja

Toisina aamuina herää ja ymmärtää, että elämä on lahja

Toisina aamuina sitä vain herää (ihan kirjaimellisestikin) ja tajuaa, miten onnekas on, että saa olla olemassa, että elämä on lahja. Tänään oli sellainen aamu, kun heräsin ennen puolta kuutta ja kuulin, kun mösjöö jo keitteli kahvia, jonka olin ladannut edellisiltana valmiiksi. Ei haitannut hieman kevyesti 

Ilkeys ja kiukku ovat viestejä – niitä kannattaa kuunnella

Ilkeys ja kiukku ovat viestejä – niitä kannattaa kuunnella

Ilkeys ja kiukku ovat viestejä – niitä kannattaa kuunnella. Ja tämän tiedän myös omasta kokemuksesta! Tiedän senkin, että kun kuuntelee sisintään, osaa alkaa muuttaa asioita. Yksi suurimpia yli 10 vuotta jatkuneen (henkiseen) hyvinvointiini panostamisen, itsetutkiskelun, tunteisiini tutustumisen ja meditaation hyötyjä on ollut se, että en juuri 

Elämä ON häivähdys ikuisuudessa

Elämä ON häivähdys ikuisuudessa

Elokuu tuli ja meni ja tuntuu, että kesästä on ikuisuus. Ei kuitenkaan sillä huonolla tavalla, että tuntuisi, ettei lomalla ole koskaan ollutkaan, vaan aika vain tuntuu rientävän vauhdilla, kun päivissä on paljon tekemistä. Syyskuu tarkoittaa itselleni syksyä, vaikka ilma olisi kuinka kesäinen. Olen kesän lapsi, mutta nautin myös syksystä.

Syyskuu tarkoittaa itselleni myös oikeisiin asioihin keskittymistä. On aika pysähtyä miettimään, mitä minä haluan, sen sijaan, että annan somen sokaistuttaa ja saada itseni miettimään, että pitäisikö minunkin tehdä noita asioita, joita muutkin tekevät. En myöskään anna kiireen sokaistuttaa itseäni vain suorittamaan. On tärkeää tykätä siitä, mitä tekee.

Mitä minä haluan onkin ollut suuri kysymys viimeisinä vuosina, tosin se on liittynyt lähinnä työelämään. Mösjöön mielestä elän jatkuvassa neljänkympin kriisissä, mutta itse haluaisin vain elää kaikkien niiden vaikeiden vuosien jälkeen parasta mahdollista elämää ja olla tyytyväinen ja onnellinen. Haluan seistä sanojeni ja tekojeni takana, kokea merkityksellisyyden tunteita ja tuntea tekeväni oikeita ja tärkeitä asioita. Elämä ei ole jatkuvaa onnellisuuden tykitystä, mutta silloinkin, kun on pieniä tai isoja vaikeuksia, voi kokea olevansa tyytyväinen kokonaisuuteen ja ymmärtää, että kaikki hetket ja tunteet kuuluvat elämään.

Tämä hetki. Välillä vaikea, useimmiten onneksi hyvä.

Ja miten ihanaa on saada välillä tuntea se, että tässä on kaikki, mitään lisää ei tarvita, ei tarvitse itse olla yhtään enemmän, minä itse ja arki, me riitämme. Onneksi niitä hetkiä tulee ja menee ihan milloin tahansa, ilman että ne liittyisivät mihinkään siinä hetkessä tapahtuvaan asiaan. Uskon, että se kertoo sellaisesta perustyytyväisyydestä ja arjen ja itsensä arvostamisesta. Vaikka haluaisi mitä muutoksia elämäänsä, on hyvä arvostaa sitä, mitä itsellä on juuri nyt. Tyytyväisyys on se pohja, mille myös pysyvät muutokset rakennetaan. Jos lähtee muuttamaan asioita negatiivisuuden kautta, en usko, että lopputulos voi olla koskaan kovin myönteinen.

En voi kuitenkaan olla ajattelematta sitä, että vaikka saisin elää 90-vuotiaaksi, elämä on lopulta lyhyt häivähdys ikuisuudessa. Vaikka elämä on pääosin mukavaa ja nautin useimmista hetkistä, oma huoleni viime aikoina on ollut se, ehdinkö tehdä ja kokea ja elää kaiken sen, mitä haluaisin. Ei ole hetkiä hukattavaksi vääriin asioihin ja motiiveihin. Ei kannata keskittyä liikaa muiden tekemisiin ja sanomisiin vaan kannattaa keskittyä elämään sitä omaa elämää. En ole myöskään voinut olla surkuttelematta paikoin taas sitä, kuinka monta vuotta hukkasin voimalla huonosti ja keskittymällä vääriin asioihin. Vaikka sekin on osaltaan tehnyt itsestäni minut, olisin sen ajan voinut käyttää paremmin. Mutta kaikki se, mitä meillä oikeasti on, on tämä hetki. Ei auta surkuttelu eikä eläminen sitten kun -maailmassa.

Koska on vain tämä hetki.

Ihanaa sunnuntaita,

Jenny

INSTAGRAMISSA

FACEBOOKISSA

P.s. Sydän tuohon alas on tullut jäädäkseen. Saa painaa, kiitos <3

Tunne saa tulla, mutta siihen ei tarvitse reagoida

Joskus ei tarvita kuin se yksi ihminen, joka välittää

Miten pitää huolta siitä, että virtaa riittää seuraavaan lomaan saakka?

Kateus ja tyytymättömyys – kesän vitsaukset

Tunne saa tulla, mutta siihen ei tarvitse aina reagoida

Tunne saa tulla, mutta siihen ei tarvitse aina reagoida

Viime aikoina olen miettinyt sitä, miten pitkän henkisen tien olen kulkenut viimeisen reilun 10 vuoden aikana ja miten paljon se on muuttanut omaa toimintaani ja esimerkiksi reagointia ikävissä tilanteissa tai toisten ihmisten käytöksen edessä, jonka koen epäreiluksi. Tunne saa tulla, mutta siihen ei tarvitse aina