Pitäisi olla hauskaa – miksi välillä ahdistaa?

Pitäisi olla hauskaa – miksi välillä ahdistaa?

Ensimmäistä oikeaa lomaviikkoa viedään. Pitäisi olla hauskaa ja fiilikset huipussaan, mutta rehellisesti sanottuna aika ajoin ahdistaa. Jos en tietäisi, että syksyllä on helpompaa, kiitos alkavan nelipäiväisen päivätyöviikon ja järkevämmän juoksuohjausaikataulun, en tiedä, miltä minusta nyt tuntuisi. Nimittäin myös tuon tiedon kanssa, että minulla jää enemmän aikaa itselleni, olo on ollut kumman alakuloinen aika ajoin. Onneksi ei sentään kaiken aikaa. Mutta jos ei ole surua tai apeutta, miten voisi olla iloa ja onneakaan?

Hankalina päivinä olen katsellut somessa muiden iloisia kesäkuvia ja miettinyt, miksi itsestäni ei tunnu samalta, sillä nythän perusasiat ovat hyvin kuin vertaa vaikka 11 vuoden takaiseen elämäntilanteeseen, jolloin olin palanut loppuun hankalasta elämäntilanteesta johtuen, masentunut ja korviani myöten erilaisissa ongelmissa. Enää ei ole rahahuolia, on kesäpaikka, jossa viettää aikaa, kotona on kaikki hyvin, tyttäreni pärjäävät elämässään ja minun pitäisi olla onneni kukkuloilla. Silti jostain takavasemmalta hiipii aika ajoin se tuttu surumielisyys ja joinain päivinä ei oikein mikään innosta, vaikka ulkona paistaa aurinko. Onneksi tämä on kuitenkin kaukana niistä ajoista, kun sängyssä maaten ja kattoon tuijotellen meni viikonloppu jos toinenkin, enkä jaksanut edes ajatella nousemista sängystä saati nousta sieltä.

Se, ettei tunne ylitsevuotavaa iloa, vaikka ehkä pitäisi, tuntuu väärältä. Tuntuu kummalliselta tuntea apeutta ja ahdistusta, koska itsellä tai kellään läheisellä ei ole vakavaa sairautta, on kaksi jalkaa joilla juosta, jääkaapissa on muutakin kuin valo, on kesäloma ja ainakin nyt aurinko paistaa. Sitä haluaisi olla kiitollinen, kuten yleensä olen, mutta nyt ei vain aina huvita. Välillä kaikki ärsyttää ja haluaisi olla – yksin. Välillä on vaikea hyväksyä sitä, että on ihminen, joka tuntee vahvasti, niin hyvässä kuin pahassakin.

Mutta toisaalta kaikkeen löytyy syy. Kevät eikä viime talvi ollut helpoimpia, ja nukuin kuukausia huonosti. Uni ja sen puute vaikuttaa mielialoihini helposti ja jos valvoo ja heräilee 3,5 kuukauden ajan, ei voi odottaa, että vajaan kuukauden parempien unien jälkeen fiilikset ovat ihan huipussaan kaiken aikaa. Olen painanut paljon hommia ja ollut haastavissa tilanteissa pitkin kevättä.

Ajattelen, että tunteilla on aina joku viesti. Ja usein sen viestin takana on asioita, joita on jollain tavalla muutettava. Marie Forleo kannustaa pohtimaan erityisesti vaikeina hetkinä, että What’s the gift in this.

Vaikka kaikkina hetkinä en sitä näe, tiedän, että myöhemmin osaan olla kiitollinen ja onnellinen myös tästä jaksosta, jota nyt toisina päivinä käyn pääkopassani läpi. Kaikki tunteet kuuluvat elämään, eikä niitä ”huonoja” kannattaisi pelätä, vaan antaa tulla, vaikkei kuitenkaan niihin kannata takertua. On inhimillistä, että tuntee näin, mutta mielestäni on myös hyvä, ettei vain uppoa tunteeseen, vaan myös miettii, mistä tuntemukset voivat johtua.

Huh. Tämä helpotti jo! Kirjoittaminen on asia, joka on auttanut itseäni aina. Sekin vain pääsee joskus unohtumaan.

Uuteen nousuun ja kohti iloa <3

Jenny



6 thoughts on “Pitäisi olla hauskaa – miksi välillä ahdistaa?”

  • Kiitos tästä postauksesta Jenny! Oon lukenut blogiasi vuosikausia, sainpa joskus olla myös sun jumppatunnilla Unisportilla kauan sitten. Ite oon kolmekymppinen toista tutkintoa opiskeleva (vuosi enää), niin en oo oikein löytänyt vielä omaa paikkaa elämässä, parisuhdettakaan ei ole. Periaatteessa kaikki on ihan hyvin, mutta välillä kynnän aika syvällä. Välillä luulen että ois helpompaa jos vois asettua ja ois parisuhde. Mutta toisaalta luulen että mun pää on sellainen aaltoileva joka tapauksessa. Mutta huonoina päivinä yritän muistella sun ”opetusta” siitä, että kaikki menee ohi, niin hyvät kuin huonotkin tunteet.
    Lempeää viikkoa sulle <3

    • Kiitos Make kommentistasi! Ja niin hauskaa, että joku muistaa mut vielä Unisportin jumpista – niistä on kuitenkin tovi aikaa.
      Toi onkin hyvin sanottu tuo ”pää on aaltoileva” – luulen, että oma pääni on just samanlainen! 🙂 Mutta niin se vain menee ohi, ihan kaikki. Kaikki muuttuu. Yritän itsekin sen pitää mielessä noina heikompina hetkinä.
      Kivaa kesää 🙂

  • Hei, hyvä kirjoitus, osuva ja niin tuttua. Jotenkin helpottaa kun on muitakin joilla on samoja fiiliksiä. Tykkään muutenkin lukea kirjoituksiasi, koska ne ovat rehellisiä ja aitoja. Samaistun myös tuohon että elämässä on ollut paljon pask… joista on pitänyt selviytyä, mutta en vaihtaisi niitäkään kokemuksia enää pois.. Mukavaa loman jatkoa ja tsempit syksyn uusiin kuvioihin.

    • Kiitos Anne kommentista! Mua helpottaa kans itseäni suuresti, kun kuulen, että en ole yksin. Eikä sitä tietenkään ole yksin näiden ajatusten kanssa, mutta joskus tuntuu helposti siltä, että on.
      Ja niin ne vaikeudet meitä opettavat ja kasvattavat, vaikka tietysti niiden hetkellä ei aina osaa tai jaksa tai edes halua ajatella niin.
      Mukavaa kesää 🙂

  • Kiitos Jenny avoimesta ja rehellisestä pohdiskelustasi! Lohdullista kuulla, että en ole ainoa, joka välillä painiskelee samanlaisten ajatusten kanssa. Näin se vaan on, että elämään kuuluu koko tunteiden kirjo ja hyvä niin. Joskin välillä sitä on ihmeissään, mistä ne ”ei niin toivotut” tunnetilat tulevat. Olen samaa mieltä, että avoin pohdiskelu ja itsensä kuulostelu tuovat kyllä vastauksen ajallaan. Apeus ja alakulo voivat kätkeä sisäänsä kasvun siemenen. Jos tunnistamne sen, saamme mahdollisuuden kasvaa ihmisinä ja pääsemme aimo harppauksen elämässämme eteenpäin.

    Antoisaa kesän jatkoa sinulle 💛

    • Kiitos Sari kommentistasi! Mietin usein samaa, että mistä ne tunnetilat tulevat ja miksi ne tulevat, mutta kyllä aina helpottaa kuulla, ettei todellakaan ole yksin fiilistensä kanssa, vaikka joskus siltä tuntuu (ja samalla tavallaan tietää, ettei se ole totta, mutta ei halua uskoa kuin siihen yhteen ajatukseen). Hienosti kirjoitat tuosta kasvun siemenestä, uskon, että se on juurikin niin! Tiedämme, kun tulee se hetki, jolloin tiedämme 🙂
      Mukavaa kesää sinulle 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *