Nelipäiväinen työviikko tuntuu lottovoitolta

Nelipäiväinen työviikko tuntuu lottovoitolta, vaikka on totta loman jälkeen syksyllä. Työmotivaationi kasvoi saman tien ja sisälleni laskeutui tyytyväinen rauha.

Olen pitkin kevättä miettinyt, kuinka tehdä muutoksia omassa arjessa, jotta arki olisi mahdollisimman tyydyttävää, iloista, kuormittaisi ja tarjoaisi haasteita sopivasti, mutta ei liikaa, ja että saisin samalla tehdä kaikkia niitä asioita, joita oikeasti haluan tehdä ja joille sydämeni palaa. Kesäkuussa ajatus muutosten tarpeellisuudesta syksyllä vielä vahvistui, kun ”omaa” aikaa on ollut aika vähän. Olen kirinyt kiinni koronan takia kesken jääneitä ja peruuntuneita juoksukouluja, samaan syssyyn sattui suma yksilöohjauksia ja syksyn luentojen suunnitteluja. Päivätöissäkin riitti tekemistä, ja vaikka juoksun ohjaaminen ja ihmisten kanssa oleminen on ollut tervetullutta yksinäisen koronakevään jälkeen, tiesin, että jostain oli luovuttava. Kaikkea voi tehdä, mutta ei samaan aikaan.

Päätös tapahtui oikeastaan alkuviikosta, kun olin puolisoni mösjöön kanssa lounaalla. Siinä samalla syödessäni punnitsin vaihtoehtoja: lopettaisinko juoksuryhmien ohjaamisen, vai ehkä sittenkin henkilökohtaiset ohjaukset? Jos nyt vihdoin oikeasti lopettaisin blogin kirjoittamisen ja jättäisin Instagramin, joita kumpaakin olen rakentanut vuosikausia? Entä luennointi? Jos sen jättäisi tauolle? Onko mitään, mistä HALUAN luopua?

Samaan hengenvetoon totesin, että kirjoittaminen, somejutut, ohjaaminen ja luennointi ovat juuri niitä asioita, jotka toki vievät energiaa, mutta antavat sitä myös roppakaupalla. Toki saan kirjoittaa päivätöissäkin jonkin verran, mutta ei se ole sama asia. Blogi on jo pian 10 vuotta ollut itselleni kanava käsitellä ajatuksiani, ja pyöritellä elämänhistoriaani ja nykyhetkeä, iloja ja suruja. Päivätöistäkään en halua tällä hetkellä luopua, sillä päivätyö tarjoaa sopivasti haastetta ja pitkästä aikaa minulla on työyhteisö, joka tuntuu hitsautuneen todellakin yhteen. Tykkään kollegoistani ja arvostan esimiestäni, joka on yksi parhaista kaikkien näiden vuosien aikana olleista. Lisäksi freelancervuosien jälkeen oloa helpottaa se, että tietää, että tiettynä päivänä tilille kilahtaa tuttu summa. Kaikkien 10 köyhäilyvuoden jälkeen, kun maksoin toisen ihmisen aiheuttamaa rahallista katastrofia, ainaiseen rahapulaan ja kukkaronnyörien kiristämiseen palaaminen ei kiinnosta.

Siinä lounaspöydässä istuessani se sitten kirkastui. Sanoin mösjöölle, että huomenna kun menen toimistolle, ennen tapaamista esimieheni kanssa kysäisen, jos voisin tehdä syksyllä nelipäiväistä viikkoa. Silloin keskittyisin 4 päivää päivätöihini ja yksi kokonainen työpäivä jäisi aikaa luotsata omia hommiani eteenpäin, tehdä yksilöohjauksia, luentoja, kehitellä uutta ja kehittyä vanhassa. Ja ennen kaikkea myös markkinoida koko laajaa osaamistani, koska nyt se on jäänyt aivan kokonaan. Kaikki sivutyöt ovat tulleet itselleni lähinnä puskaradion kautta tai niin, että olen jostain asiasta somessani maininnut, ja olen saanut pyynnön tulla myös ohjaamaan/luennoimaan tai mitä sitten ikinä. Toki nelipäivänen viikko tarkoittaa pienempää palkkaa, mutta tämä ajatus tuntui heti kaikista parhaimmalta.

Aikaa jää nyt enemmän juoksulle: sen ohjaamiseen, sen ohjaamisessa kehittymiseen ja omiin juoksuihin. Kuva: Ismo Eskelinen

Ja niin siinä sitten kävi, että seuraavana päivänä esimieheni kanssa keskustellessani hän oli hyvin ymmärtäväinen ja antoi minulle mahdollisuuden lyhyempään työaikaan syksyllä. Sovimme, että teen elokuusta joulukuulle nelipäiväistä viikkoa. Lopulta tämä on aika pieni muutos, mutta sillä on itselleni todella iso merkitys. Tuntui, että asiat loksahtelivat kohdalleen ja samalla työmotivaatiokin nousi kohisten. Minun ei tarvinnut kokonaan luopua mistään, ja aikaa ja energiaa jää myös tämän oman bisnekseni kehittämiseen. Nyt olen ollut niin tukossa, etten ole jaksanut ideoida uutta tai edes kertoa, että olen olemassa ja osaan kaikkea tätä.

Tuntuu niin hyvältä! Ja vielä kesälomakin edessä, ai että. Uskon, että tämä on tähän hetkeen paras ratkaisu itselleni. Minä vain tunnen sen eikä tämä tunne voi olla väärässä. Toki tämä voi olla isomman muutoksen alku, mutta se jää nähtäväksi. Nyt mennään näin heti kesäloman jälkeisestä ajasta vuoden loppuun saakka. Aivan parasta.

Onko muita, jotka ovat kokeilleet lyhennettyä työaikaa? Kiinnostaisi kuulla kokemuksia.

Mukavaa juhannuksen jälkeistä aikaa,

Jenny

Tule Instagramiin!

Tule Facebookiin!

Lue myös nämä: 

Kolme juoksutreeniä viikossa

Rakkaus tekemiseen on tärkeintä

Se on liikuttu, mikä on jaksettu

Väsymys – tunnistaminen – uusi alku

Kotitoimiston ergonomia kuntoon ja alekoodi Sallille

Pakko pysähtyä – mutta asenteella on merkitystä

Huomioi arjen kuormitus liikunnassa ja aktiivisuudessa

Arjen ei pitäisi olla selviytymistä