Nousussa nyt: vain oleminen

Nousussa nyt: vain oleminen

Nousussa nyt: vain oleminen. Ainakin itselläni.

Istua laiturilla. Kuunnella lintujen laulua. Katsoa, kun kaksi lokkia lentelee ja huutelee toisilleen. Kuulla, kuinka jokin molskahtaa meren pinnalla vähän kauempana. Nähdä tuulen liikkeen huojuvissa puiden latvoissa. Katsella merta. Kuulla kalastusveneen putputtavan eteenpäin ja nähdä purjeveneen lipuvan sitä vastaan. Istua auringonpaahteessa. Lisätä aurinkorasvaa, jottei vain pala. Juoda vettä. Kävellä avojaloin kiviselläkin pihalla. Lämmittää sauna. Heittää niin kovat löylyt, että joutuu kyyristymään ja peittämään kasvonsa. Pulahtaa reilu kymmenasteiseen veteen. Istua silmät kiinni ja vain olla. Unohtaa kellonaika. Nähdä perhosten leikkivän ilmassa. Herätä, ja mennä samantien ulos vetämään happea.

Enpä ole tämän ihmeellisen kevään aikana ymmärtänyt sitä, miten paljon kaipaan tekemättömyyttä. Eikä kyse ole vain kaipuusta, vaan suoranaisesta tarpeesta. Vain oleminen ei ole ehkä kovin mediaseksikästä tai inspiroivaa, mutta ilman olemista ei ole oikein mitään muutakaan.

Viikonloppuna vietin pitkästä aikaa paljon aikaa ilman, että kännykkä olisi ollut liimaantunut käteeni. Toki postasin kuvia Instagramiin itsekin ja kävin välillä lueskelemassa muiden juttuja, mutta rehellisesti sanottuna tuntui siltä, että tarvitsin tilaa olla ja hengittää. Olin ajatellut tehdä viikonloppuna töitä, mutta kaivoin läppärin laukusta vasta sunnuntai-iltana kotona. Niin inspiroiva kuin Instagram onkin, on se ihan hirveän täynnä tekemistä. Niin paljon kun useimmista töistäni pidänkin, tarvitsee ihminen myös siitä kivasta tekemisestä vapaata.

Kevät on ollut monella tavalla hektinen ja raskaskin, enkä itsekään voi arkeani jatkaa tismalleen samalla tavalla kuin ennen. Odotan, että lomalla kirkastuu, mitkä esimerkiksi monista töistäni ovat sellaisia, että uskallan irrottaa niistä osittain tai kokonaan otteeni, koska kaikkea voi tehdä, muttei samaan aikaan. Huolimatta siitä, että esimerkiksi sivutyöni olivat tauolla tänä keväänä 2,5 kuukautta tunnen, että nyt on aika rauhoittaa vauhtia entisestään. Tarvitaan lisää aikaa olemiselle, ei niinkään tekemiselle eikä edes kokemiselle. En halua, että elämä vilahtaa edestäni ja sitten, kun aika koittaa, harmittelen sitä, että tulipa tehtyä niin paljon töitä.

Toki suurin osa töistäni on sitä, mitä haluan muutenkin tehdä, kuten kirjoittaa, puhua, ohjata, auttaa. Mutta kuten sanoin, tarvitaan lisää aikaa olemiselle. Se, jos mikä on ihmiselämässä tärkeintä. Silloin voi sitä paitsi syntyä uskomattomia ideoita ja luovia ratkaisuja. Niitä ei voi syntyä, jos pää on ihan tukossa kaikesta kiireestä ja tekemisestä.

Rentouttavaa juhannusviikkoa!

Jenny

Tule Instagramiin!

Tule Facebookiin!

Lue myös nämä: 

Kolme juoksutreeniä viikossa

Rakkaus tekemiseen on tärkeintä

Se on liikuttu, mikä on jaksettu

Väsymys – tunnistaminen – uusi alku

Kotitoimiston ergonomia kuntoon ja alekoodi Sallille

Pakko pysähtyä – mutta asenteella on merkitystä

Huomioi arjen kuormitus liikunnassa ja aktiivisuudessa

Arjen ei pitäisi olla selviytymistä



Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *