Avainsana: oleminen

Keep it simple – yksinkertaisempi arki

Keep it simple – yksinkertaisempi arki

Keep it simple – työn alla yksinkertaisempi arki. Kun sain tehtyä päätöksen nelipäiväisestä työviikosta ja sain myös luvan siihen, kaikki on tuntunut helpommalta. Muutenkin keväällä minua kuluttanut ja yöuneni sotkenut stressi on alkanut laueta, olen nauttinut niin päivätyöstäni kuin ohjaamisestakin ja nukkunut paremmin. Kolmen kuukauden 

Nousussa nyt: vain oleminen

Nousussa nyt: vain oleminen

Nousussa nyt: vain oleminen. Ainakin itselläni. Istua laiturilla. Kuunnella lintujen laulua. Katsoa, kun kaksi lokkia lentelee ja huutelee toisilleen. Kuulla, kuinka jokin molskahtaa meren pinnalla vähän kauempana. Nähdä tuulen liikkeen huojuvissa puiden latvoissa. Katsella merta. Kuulla kalastusveneen putputtavan eteenpäin ja nähdä purjeveneen lipuvan sitä vastaan. 

arjen kuormitus on huomioitava liikunnassa ja aktiivisuudessa

arjen kuormitus on huomioitava liikunnassa ja aktiivisuudessa

Arjen kuormitus on syytä huomioida myös liikunnassa ja muussa aktiivisuudessa. Eräänä päivänä etätöissä tuli katseltua lounaan syönnin lomassa Instagramista (tiedän, lounas pitäisi pitää rauhoitettuna alueena) suurin piirtein ikäisiäni tyyppejä, jotka urheilevat tavoitteellisesti ja myös ovat todella kovassa kunnossa. He tekevät kiinnostavia, innostavia ja pitkiäkin treenejä ja hetken mietin sitä, että olisipa mahtavaa, jos itselläkin olisi aikaa liikkua vielä vähän enemmän, mutta sitten palautin itseni maan pinnalle nopeasti. Nimittäin ymmärsin, että olin hetkellisesti haluamassa jonkun toisen elämää ja tavoitteita oman arkeni ja omien tavoitteideni haluamisen sijaan. Ja sellainen tiehän ei johda mihinkään positiiviseen saati kohti niitä omia toiveita ja tavoitteita. Meillä kaikilla on oma elämäntilanteemme, jonka puitteissa ja rajoissa harrastamme, oli kyse sitten huovuttamisesta tai vapaauinnista.

Tavoite pysyä terveenä, ehjänä ja pystyä liikkumaan

Vaikka olenkin nyt tänä vuonna suuntaamassa kolmelle maratonia pidemmälle matkalle (6 h huhtikuussa, 83 km toukokuussa ja 65 km lokakuussa), ei minulla ole muita tavoitteita kuin pysyä terveenä, pystyä urheilemaan ja päästä kisoissa ehjänä maaliin. Tiedän, että liikuntataustallani olisi ehkä mahdollisuuksia myös enempään kuin vain aikarajan puitteissa maaliin pääsemiseen, mutta tällä hetkellä itselläni ei ole motivaatiota, aikaa eikä oikein energiaakaan treenata yhtään tavoitteellisemmin kuin mitä nyt liikun.

Silti liikuntaa tulee viikossa kuitenkin usein sen 6–10 tuntia (tähän on laskettu mukaan ohjaukset, joiden määrä vaihtelee 2–5 viikkotunnin välillä), mikä päivätöiden ja perheen ohella on jo paljon. Toisaalta hyödynnän kuopukseni treenejä ja koska tyttäreni ovat jo 22, 18 ja 9, niin onhan aikaa itselle ihan eri tavalla kuin silloin, kun jaloissa pyörii pieniä taaperoita. Urheilun lisäksi kotona hengailu on itselleni tärkeää, joten jotta ehdin olla riittävästi kotona, karsin sitten muista menoista.

Joogasta on tullut tärkeä osa arkeani ja juuri sitä balanssin pitämistä kuormituksen ja tekemisen välillä.

Muistettava ja tekeminen kuormittavat

Vaikka päivätyöni ei rasita fyysisesti, aikataulut ovat välillä tiukkoja ja muistettavaa ja tekemistä on paljon, kuten niin monessa muussakin työssä. Ja koska työni on innostavaa, se imaisee helposti mukaansa. Henkinen kuormitus onkin hyvä huomioida, ja itse höllään aina liikkumisesta, jos runsas tekeminen alkaa näkyä vaikka heikkoina yöunina. Tuntuu, ettei moni huomaa huomioida työn ja muun elämän aiheuttamaa kuormitusta, vaan esimerkiksi treenaa silti todella kovaa. Vaikka itselläkin on taipumusta suorittamiseen, silti osaan myös kuunnella itseäni ja vähentää sitten muusta, jos en työnteosta. Toki esimerkiksi some ei tietenkään näytä koko totuutta, mutta kannustan kaikkia miettimään, onko palautuminen arjessa riittävää. Itsellä se ei ole aina ollut, ja toisinaan siihen olen voinut vaikuttaa, toisinaan en. Ylikuntoon joutumisen riski on kuitenkin suuri (olen itse ollut kahdesti ylikunnossa), jos koko arki kuormittaa 24/7 eikä tiukoissa elämänvaiheissa osata tai uskalleta höllätä.

Urheilijan treenimäärät eivät ole mahdollisia

Vaikka liikunnanohjaajana olen tottunut vuosien ajan liikkumaan 15, jopa 20 tuntia viikossa, tässä elämäntilanteessa sellainen liikuntamäärä ei ole mahdollinen. Kun ohjaamani viikkotunnit ovat paukkuneet noin korkealla, olen työskennellyt toimittajana freelancerina, jolloin aikataulutkin ovat olleet vapaammat.

Tällä hetkellä en kaipaa vastaavaa ja olen tyytyväinen näin, mutta silloin, kun ajatukset lähtevät harhailemaan, että pitäisi esimerkiksi liikkua vielä enemmän, jotta saavuttaisi ehkä jotain enemmän, on hyvä olla realisti. Haluanko edes saavuttaa jotain lisää, vai riittääkö se, että saan elää iloista ja energistä arkea niin terveenä kuin juuri nyt olen ja silti liikkua aika paljon? Mitä sen enemmän saavuttaminen antaa ja voisiko fiilistä saada jostain muualta, ihan vaikka vain olemisen opettelusta?

Itseä ei kannata vertailla edes vanhaan itseen, sillä elämäntilanteet voivat vaihdella jo yhden ihmisen kohdalla huikeasti lyhyissäkin ajanjaksoissa.

Ja ehdottomasti jatkan noiden ihmisten seurailua somessa ja heistä inspiroitumista, mutta sen oman elämäntilanteen ja omat tavoitteet huomioiden. On nimittäin paljon helpompaa ennaltaehkäistä liikaa kuormitusta ja loppuunpalamista kuin alkaa kammeta ylös uupumuksen suosta. Siitäkin on kokemusta 12 vuoden takaa, eikä se ollut mikään nopea juttu.

Leppoisaa alkanutta viikkoa,

Jenny 

Sydän on tullut alle jäädäkseen, saa tykätä!

Tule Instagramiin!

Tule Facebookiin!

Lue myös nämä:

Neljä kuukautta elämäni kolmanteen ultramatkaan

Arjen ei pitäisi olla selviytymistä

Vaikeuksistakin voi muodostua ihmeellinen ja ihmeiden täyttämä menestystarina

Vaikeuksistakin voi muodostua ihmeellinen ja ihmeiden täyttämä menestystarina

Yhtäkkiä tuntuu siltä, että yhdeksän vuotta sitten aloittamani henkinen työ on tavoittanut ensimmäisen tärkeän ja merkityksellisen pisteensä ja vaikka matka jatkuu, minusta tuntuu, että olen saavuttanut jotain suurta. Tämä ei ole blogin loppu, vaan ehkä tämä on jonkin uuden, suuremman tai paremman syntymä! Vaikeuksistakin voi muodostua 

Jotta jaksaa tehdä paljon, pitää myös osata olla

Jotta jaksaa tehdä paljon, pitää myös osata olla

Jotta jaksaa tehdä paljon, pitää myös osata olla. Olen aina ollut persoonaltani sellainen tyyppi, että minulla on monta rautaa tulessa samaan aikaan. Sytyn, kun minulla on kiire, pieni stressi painaa päälle ja deadlinet lähestyvät. Jos tekemistä on liian vähän, en saa oikein mitään aikaiseksi. Mitä 

Vältä lomastressi ja keskity olennaiseen

Vältä lomastressi ja keskity olennaiseen

Kuulostaako tutulta: Loma edessä tai meneillään ja tekemistä on suunniteltu niin, että stressaat kaiken aikaa, mitä ehdit ja saat kokea? Hus pois, ankea lomastressi! Jos muuten noin on, niin kuulostaapa myös pahasti entiseltä itseltäni, kröhöm! Onneksi nyt on toisin. Jo useita kesiä olen onnistuneesti välttänyt lomastressiä kiittämällä itseäni kaikesta siitä, mitä ehdin lomalla tehdä, en takertumalla kaikkeen siihen, mikä jäi itseltäni tekemättä.

Maaginen aamuhetki viime viikonlopulta.
Maaginen aamuhetki viime viikonlopulta.

Yhdestä lomasta kun on selvitty, niin on toinen edessä! Viime vuonna kesälomailin yhteensä vain viikon verran, joten tänä kesänä otan vahinkoa takaisin. Tosin freelancerina lomani ovat pätkissä siellä täällä, mutta lomaa sekin. Blogi hiljenee hetkeksi, mutta allekirjoittaneen sielunelämää voi seurata vaikka Instagramissa.

Muutamaa jo lukkoon lyötyä asiaa lukuun ottamatta emme ole tehneet tiukkoja lomasuunnitelmia. Tänä vuonna en aio stressata sillä, mitä kaikkea ehdin lomalla tehdä. Tarkoitukseni on ennen kaikkea elpyä tiukasta työjaksosta, olla, rentoutua ja urheilla. Työpöytäni on normaalisti post it -lappusten peittämä ja kalenteri kellotettu lähes minuuttiaikataulussa, niin sellaista suorittamista en kaipaa ollenkaan. Tunnen itseni vapaaksi, kun saan olla ilman aikatauluja, nukkua lounaaseen jos huvittaa ja makoilla rannalla vaikka kymmenen tuntia.

Taikaa tässäkin!
Taikaa tässäkin!

Keskity siihen, mitä saat kokea

Minulla on ollut myös tapana stressata ja änkeä lomat liian täyteen tekemistä. Silloin lomailu on mennyt suorittamiseksi ja pää kolmantena jalkana juoksemiseksi. Se on sisältänyt paitsi liikaa aikataulutettua tekemistä, myös kireyttä ja ahdistusta. Ei hyvä, sillä nyt moni meistä kerää itseensä valoa ja voimaa, jotta taas jaksamme läpi seuraavan pimeän ja kylmän talven.

Ennen kuin toivotan sinulle hyvää lomaa, kirjoitan pätkän Sisäinen timantti -kirjastani:

Aloitko jo loman puolivälissä miettiä sitä, mitä et ehtinyt tänä kesänä tehdä? Sinun oli vaikea keskittyä hyvään, kun mietit kaikkea sitä, mitä et ehtinyt kokea. Tiedät kuitenkin sen, että sen sijaan, että keskityt siihen, mitä itselläsi ei ole, kannattaa olla kiitollinen siitä, mitä itselläsi on. Paljon kannattavampaa onkin keskittyä ja fiilistellä sitä, mitä ehdit tehdä lomalla kuin muunakin vapaa-aikana kuin että mitä et ehdi. 

Tänään illalla, kun painat pääsi tyynyyn, et mieti sitä, mitä et tänään tai tänä kesänä ehtinyt tehdä. Sen sijaan kiitollisena mieti sitä, mitä kaikkea tänään ja tänä kesänä sait aikaan ja mitä sait kokea. 

Huomenna on uusi päivä ja uudet mahdollisuudet. Ole kiltti itsellesi. 

Ota siis rennosti ja keskity niihin myönteisiin asioihin lomalla kuin arjessa yleensäkin. Se, mihin kiinnität katseesi ja ajatuksesi, vahvistuu.

Ihanaa kesäkuun loppua! Kuullaan taas.

Kesäilloissakin on sitä jotain.
Kesäilloissakin on sitä jotain.