Avainsana: loma

Loman jälkeen en alkanut paahtaa tukka putkella

Loman jälkeen en alkanut paahtaa tukka putkella

Kesäloman, jona ei tapahtunut oikeastaan juuri mitään, vaikutus tuntuu yhä. Uskon, että suurin syy löytyy siitä, että sen sijaan, että olisin heti loman jälkeen alkanut paahtaa tukka putkella kuten varmasti aina ennen joka loman jälkeen, olen jatkanut arkeni minimalisointia. Vaikka eräs ystäväni-tuttavani sanoikin juuri, että 

Jaksamisen parantamiseen ei ole poppakonsteja

Jaksamisen parantamiseen ei ole poppakonsteja

Huomenta! Täällä taas linjoilla syysaikataulun mukaisesti eli heräsin ennen kuutta. Sitä olen miettinyt, ettei jaksamisen parantamiseen ole poppakonsteja. Jatkossakin on syytä vaikuttaa stressin ja ylikuormituksen syihin, eikä käyttää laastaria ensiapuna. Kesäloma on lomailtu muutamaa ekstrapäivä lukuun ottamatta, jotka jätin syksymmälle aikataulusyistä. Kun lauantaina palasimme saaresta 

Loma, jona ei tapahtunut yhtään mitään

Loma, jona ei tapahtunut yhtään mitään

Ensimmäisen lomaviikon ahdistuksen jälkeen elämä alkoi voittaa. Ja arvaatteko mikä on sen voittamisen salaisuus? Loma, jona ei tapahtunut yhtään mitään. Eli siis se, että olemme olleet samassa paikassa koko loman. Olen käynyt Helsingissä heinäkuussa kaksi kertaa, enkä ole kaivannut kotiin.

Ei ole ollut stressiä aikatauluista, kilometreistä tai siitä, ehtiikö nähdä kaiken sen, mitä haluaa nähdä. Ohjelmassa on ollut vähän pihan siistimistä, radion kuuntelua, puuhommia, tiskaushommia, istumista laiturilla, suppailua, vähän joogailua ja meditoimista, hengailua sukulaisten kanssa ja välillä lenkkeilyä ja vähän kehonpainojumppaa. Ei ole ollut pakko tehdä mitään. Touhua toki riittää, koska arkisten askareiden tekeminen vie aikaa. Esimerkiksi tiskaaminen: Ensin on haettava tiskivesi kaivosta, lämmitettävä se, tiskattava, haettava huuhteluvesi. Juomavedenhakumatka veneellä vie 25 minuuttia suuntaansa. Kauppaankaan ei tule lähdettyä ennen kuin on ihan pakko.

En muista, milloin loma olisi ollut oikeasti tällaista lepäilyn ja arkisen puuhastelun suloista sekamelskaa. Useimmiten lomalle on tullut kasattua kovasti tekemistä ja varsinkin, jos on lähtenyt ulkomaille reissuun on pitänyt tehokkaasti nähdä ja kokea erilaisia asioita. Sekin on hyvä, mutta tänä vuonna en olisi edes jaksanut sellaista.

Processed with VSCO with av4 preset

Ensimmäiset 1,5 viikkoa olin ihan kanttuvei. Seuraavalla viikolla aloin huomata jo elpymistä ja nyt kolmannen lomaviikon alun kunniaksi heräsin aamulla täynnä energiaa ja olin jo siivonnut saunan ennen kuin nuohooja saapui paikalle puoli kymmeneltä. Tuntuu ihanalta olla voimissaan. Jo viime viikolla aloin huomata sen, miten huono yhteys itselläni on ollut itseeni koko kevään. En ollut ollut yhteydessä häneen, joka katsoo maailmaa silmieni kautta. Ja jos ei ole läsnä itselleen, ei voi olla sitä muillekaan. Nyt tilanne on alkanut korjaantua. Tunnen itseni itsekseni. Enkä todella halua enää palata aiempaan oravanpyörään, jonka vauhti tuntuu vain kiihtyvän ajan kanssa, vaikka vielä on iso kysymysmerkki, miten voin siltä livahtaa, edes osittain. En halua hukata itseäni tekemiseen ja suorittamiseen. Elämä on liian kallis tuhlattavaksi epäolennaiseen.

Viimeistä lomaviikkoa viedään, mutta olen lakannut järkeilemästä asioita. Nyt on aika hiljentyä kuuntelemaan omaa intuitiota. Kyllä ne vastaukset nousevat sieltä aikaan, elleivät jo ole olemassa. Itselläni asiat kun ovat useimmiten menneet niin, että vastaus on kyllä ollut tiedossa, mutta kestää aina aikansa, ennen kuin suostun kuuntelemaan sitä. Pelko on jännä juttu. Toivottavasti se irrottaa otteensa minusta tälläkin kertaa.

Tällaiseen törmäsin päivänä eräänä Instagramissa ja poimin sen talteen:

Your new life is going to cost you your old one.

Niin se menee, mutta usein se, mikä tulee, on parempaa kuin se, mikä on ollut. Mitä sitten koskaan onkaan.

Mukavaa heinäkuun viimeistä viikkoa!

Jenny

Tule Instagramiin!

Nousussa nyt: vain oleminen

Nousussa nyt: vain oleminen

Nousussa nyt: vain oleminen. Ainakin itselläni. Istua laiturilla. Kuunnella lintujen laulua. Katsoa, kun kaksi lokkia lentelee ja huutelee toisilleen. Kuulla, kuinka jokin molskahtaa meren pinnalla vähän kauempana. Nähdä tuulen liikkeen huojuvissa puiden latvoissa. Katsella merta. Kuulla kalastusveneen putputtavan eteenpäin ja nähdä purjeveneen lipuvan sitä vastaan. 

Aina oppii jotain – myös lomalla

Aina oppii jotain – myös lomalla

Terveiset Gran Canarialta Puerto Ricosta! Aina oppii jotain – myös lomalla. Oli ihan superviisasta meiltä ottaa talviloma lähes heti joulun perään. Vaikka itselläni oli jouluna 9 päivää vapaata, en vain oikein päässyt töistä irti enkä kokenut, että olisin rentoutunut kovinkaan hyvin. Toki siihen vaikutti varmaan 

Hyvä työntekijä uskaltaa lomailla ja palautua

Hyvä työntekijä uskaltaa lomailla ja palautua

Hyvä työntekijä uskaltaa lomailla ja palautua. Noin minä ajattelen. Jos olisin yrittäjä, jolla on työntekijöitä, myös kannustaisin kaikkia siihen, että lomalla ollaan oikeasti lomalla ja tehdään erilaisia asioita kuin työvuorojen aikana.

Ihminen helposti kuvittelee olevansa korvaamaton, mikä toki voi johtua siitäkin, että monessa työssä kukaan ei tee omia hommia, jos vaikka sattuu sairastumaan tai juurikin olemaan lomalla. Se aiheuttaa taas sitä, että monessa työssä ennen lomia, joulua tai vaikka juhannusta, tuntuu siltä, että maailma pitää saada valmiiksi ennen kyseisiä päiviä. Oikeassa elämässähän se ei kuitenkaan ole mahdollista. Itselläni esimerkiksi tavallista selvästi pidemmät, 12–13-tuntiset työpäivät koneen äärellä kostautuvat sillä, että niiden jälkeen on päivän pari aivan puhki eikä tunnu saavan oikein mitään aikaiseksi. Eikä ihme, sillä väsyneenä on vaikea olla tehokas tai aikaansaava, idearikkaudesta ja kekseliäisyydestä puhumattakaan.

Ihminen tarvitsee tekemättömyyttä.

Saatavilla 24/7

Moni meistä on myös lomaillessaan jatkuvasti tavoitettavissa. Todella moni myös lukee sähköpostiaan ja vastailee työasioihin, vaikka on lomalla. Jos siitä ei kuormitu, niin ehkä se on ok, mutta itse ajattelen nykyään, että niin työstä kuin työstä tarvitsee ihan oikeasti vapaata ja erilaista tekemistä.

Toki tiedän sen, että on töitä, joista on vaikeaa tai mahdotonta olla vapaalla. Freelancerkausina itsekin olin usein ”aina töissä”. Olen kuitenkin huomannut sen, että kun oikeasti irrottaa itsensä työstä niin henkisesti kuin fyysisestikin, palautumista tapahtuu ja on paljon luovempi. Pääkoppaan saattaa tulla fressejä ideoita ja yhtäkkiä keksii ratkaisun asiaan, jota on pohtinut pitkän aikaa. Kiire ja kuormitus sen sijaan näkyvät – itselläni esimerkiksi tässä blogissa. En ole keksinyt mitään järkevää kirjoitettavaa kovin usein saati jaksanut ideoida.

Itse olen tänä jouluna sellaisessa onnellisessa tilanteessa, että lomailen yhteensä 9 päivää. Odotan jo innolla, mitä joutilaisuus ja ennen kaikkea aikatauluttomuus saa itsessäni aikaan. On mahtavaa viettää yli viikko niin, ettei puhelin ole täynnä muistutuksia. Toisaalta tykkään siitä, että tekemistä on ja aina vain tunnen toimivani tehokkaimmin pienen paineen alaisena. Voi siis olla, että kyllästyn lomailuun jo jokusen päivän jälkeen, mutta silti aion lomailla rauhassa.

Ehkä olisikin syytä harjoitella tylsyyden sietämistä ja tekemättömyyttä. Uskon, että se näkyy myös tekemisessä, kun sitten joulun jälkeen palaa töihin.

Ihanaa lauantaita,

Jenny

Tule Instagramiin!

Tule Facebookiin!

Lue myös:

Arki on nyt sitä, mistä haaveilin

Sama paino – eri kroppa 

 

Kun lomamoodi jäi päälle

Kun lomamoodi jäi päälle

Loma oli niin rentouttava, että minun on ollut vaikea orientoitua taas työn ulkopuolella tapahtuvaan arkeen. Lomamoodi jäi päälle, ja se on näkynyt treenissä, somen käytössä ja oikeastaan kaikessa tekemisessäni. Jos ennen minun on ollut vaikea olla tekemättä mitään, nyt olen halunnut olla tekemättä mitään. Some 

Kesä tuntuu palkinnolta – se tehdään, mikä ehditään ja jaksetaan

Kesä tuntuu palkinnolta – se tehdään, mikä ehditään ja jaksetaan

Luonto antaa parastaan ja kesä on jo ovella sateesta huolimatta. Tuntuu, että pitkän ja pimeän talven jälkeen on ihan sama, sataako vai eikö sada, tärkeintä on saada valoa! Eikä mikään ole oikeasti tuota vaaleanvihreänä loistavaa luontoa kauniimpaa juuri nyt. Toki toivon, että lämpö hellisi meitä 

Joutilaisuus palkitsee, kun vain uskaltaa olla jouten

Joutilaisuus palkitsee, kun vain uskaltaa olla jouten

Joutilaisuus palkitsee, kun vain uskaltaa olla jouten. Mutta kun on kaikki ne tekemättömät työt. Jääkaappi, joka pitäisi pestä. Auto, joka pitäisi viedä vuosihuoltoon. Kirjahylly, joka pitäisi järjestellä. Punkkirokotus, joka pitäisi ottaa. Lapsi, joka pitäisi viedä suuhygienistille. Vaatekaapit, jotka pitäisi siivota ja järjestää. Villamatto, joka pitäisi viedä ulos ja tampata. Kirja, joka pitäisi kirjoittaa valmiiksi. Polkupyörä, jonka renkaat pitäisi pumpata. Parveke, joka pitäisi laittaa kesäkuntoon ennen juhannusta. Lattialistat, joista pitäisi pyyhkiä pölyt. Ystävät, joihin pitäisi ja joihin haluaisi ehtiä pitää yhteyttä, ennen kuin he katoavat elämästä. (Tosiasiassa jokaisella tapahtuu niin paljon, että tilanne on ihan molemminpuolinen.) Lehti, joka pitäisi ehtiä lukea ennen kuin jutut vanhentuvat. Tavara, josta pitäisi päästä eroon, jotta elämä vain olisi helpompaa (tämä lienee omassa elämässäni jatkuva ikuisuusprosessi, aina sitä jostain kertyy, vaikkei ”mitään” koskaan ostaisikaan).

Tässä hetkessä kaikki on jo hyvin. Ei tarvitse lisää eikä muuta.

Nuo yllä mainitsemani asiatkin olisin voinut tehdä vaikka kuluneena viikonloppuna. Sen sijaan pakkasin repun ja osan perhettä autoon ja suuntasimme kohti saaristoa. Vietin aikaa appivanhempieni kanssa ja kuuntelin reilun satavuotiaan talon tarinoita, jotta itse joskus muistaisin ja osaisin kertoa niitä eteenpäin, eikä historia unohtuisi. Makasin laiturilla ja sain aurinkoa. Otin vahingossa päiväunet (no itse asiassa kahdet) laiturilla, kun makasin auringossa joogamatollani ja muka kuuntelin minikokoisten aaltojen liplatusta. Näin kaksi jänistä aamutuimaan pihamaalla. Leikkasin ruohoa ja siistin pihaa. Kävin juoksemassa poluilla ja soratiellä keskellä saarta. Saunoin ja kävin pulahtamassa. Tein vatsalihaksia, koska huvitti. Istuin ja tuijotin merellä tekemättä mitään. Vilkutin takaisin ohi ajaneeseen veneeseen, josta vilkutettiin meille. Menin aikaisin nukkumaan. Kirjoitin vähän. Venyttelin. Olin läsnä, vaikken puhunut mitään. Vaihdoin InstaStoorien videoilla viikonlopuksi suomen kielen ruotsiin ja pidin kielikurssia seuraajilleni. Haaveilin lottovoitosta. Ainakin sata kertaa sanoin, miten voi olla näin ihana kesäilma. Istuin välillä varjossa enkä joutunut palelemaan. Mietin, miten ihanaa elämä on, kun on kesä ja vahvat jalat, joilla voi juosta. Pidin silmiä kiinni ja ihastelin kevyttä lämmintä tuulenvirettä, joka tuiskutti tukkaa.

Aaaaaah. Huomasin, ettei tekemättömyys tai ehkä oikeammin vain vähän tekeminen olekaan vaikeaa. Olin kuvitellut, etten enää osaa, mutta en vain ollut antanut itselleni tilaisuutta olla.

Kyllä se vain on niin, kuten viime viikolla kirjoitin, että vaikka jokaisen hetken saisi täytettyä tekemisellä, ihminen tarvitsee tekemättömyyttä. Kun vain on, alkaa niitä ajatuksia nousta pintaan, koska niitä lakkaa pakenemasta eikä turruta enää tunteitaan, ajatuksiaan ja toiveitaan suorittamiseen.

Ihmisellä on vuorokaudessa 60 000 ajatusta, mutta kuinka monta niistä oikeasti on tärkeitä? Sanotaanhan, että suuri osa on vanhan toistoa ja jatkuvaa saman jankkaamista. Sitä ei vain ehdi huomata, koska sitä ei ehdi huomata. Millaisia pieniä suurtekoja tekisimmekään, jos vähintään me, joilla on taipumusta tehdä sataa asiaa samaan aikaan ja vähän ehkä lipsua sinne suorittamisenkin puolelle, olisimme useimmiten jouten? En tiedä, mutta aion tänä kesänä kokeilla.

Ihanaa viikon alkua sinulle, joka olet jo lomalla. Ihanaa viikon alkua sinulle, joka olet omalla laillani kaulaasi myöten töissä. Ihanaa viikon alkua sinulle, joka vain olet.

Jenny

 

Maailma valmiiksi ennen juhannusta – ei onnistu, joten turha stressata

Maailma valmiiksi ennen juhannusta – ei onnistu, joten turha stressata

On ollut vähän sellainen olo, että olen yrittänyt saada maailman valmiiksi ennen juhannusta tai vähintään ennen heinäkuisia lomia. Jos jotain tämä hektinen arki on opettanut  viime vuosina, niin ainakin sitä, että juu, vaikka paikoin stressaan arjessa, en enää stressaa lomilla. Minua nauratti, kun luin muutaman