Jaksamisen parantamiseen ei ole poppakonsteja

Jaksamisen parantamiseen ei ole poppakonsteja

Huomenta! Täällä taas linjoilla syysaikataulun mukaisesti eli heräsin ennen kuutta. Sitä olen miettinyt, ettei jaksamisen parantamiseen ole poppakonsteja. Jatkossakin on syytä vaikuttaa stressin ja ylikuormituksen syihin, eikä käyttää laastaria ensiapuna.

Kesäloma on lomailtu muutamaa ekstrapäivä lukuun ottamatta, jotka jätin syksymmälle aikataulusyistä. Kun lauantaina palasimme saaresta kotiin, olo tuntui todella elpyneeltä. Jo aiemmin viikolla puolisoni mösjöö oli todennut minulle, että kiva, että olet taas oma itsesi, vaikutat tosi levänneeltä ja energiseltä. Tuntui hyvältä kuulla se, vaikka samalla taas se muistutti minua siitä, miten loppu olinkaan tämän kuluneen puolen vuoden (ja viime syksyn ja talven) jälkeen. Lepoon ja elpymiseen vaadittiinkin melkein kuukausi erakoitunutta saarielämää! Mikä tosin on pieni määrä verrattuna siihen, kuinka kauan kesti aikanaan toipua yli 10 vuoden takaisesta loppuunpalamisestani, johon olin ajautunut usean vuoden varrella.

Miten vaalia lomafiilistä ja jaksamista?

Olen miettinyt paljon, miten saisin vaalittua tuota lomafiilistä, sillä tutkitustikin loman vaikutukset haihtuvat nopeasti. En ole vielä varma, miten paljon muutoksia tämä vaatii, mutta se, että teen tästä viikosta eteenpäin nelipäiväistä viikkoa, on jo iso muutos sekin. Lisäksi myös syyskuun lopulla alkavat juoksukoulut olen aikatauluttanut järkevämmin, kuten olen kertonutkin. Teen jatkossa yhä henkilökohtaisia juoksutekniikka- ja treeniohjauksia ja erilaisia ohjelmia, ja toivon, että viime keväänä peruuntuneita luentoja voidaan järjestää ja että uusiakin luentopyyntöjä ilmaantuu. Kaupallisia yhteistöitä teen, kun ne tuntuvat omilta, mutta nykyäänhän ne ovat pitkälti siirtyneet Instagramin puolelle. Kuulostaa ehkä paljolta, mutta juurikin monet noista hommista ovat niitä, jotka itselleni enemmän antavat kuin ottavat.

Ei laastaria

Loppukesästä sain viestin eräältä seuraajaltani, joka totesi jotakuinkin näin, että pitkä työsyksy hirvittää häntä ja ainoa valopilkku tuntuu olevan kesäloma 2021, vaikka erinäisiä stressinhallinta- ja resilienssikoulutuksia on käytynä. Se sai minut itsenikin miettimään jälleen sitä, miten tärkeää on korjata ongelmaa, eikä laastaroida sitä jollain pikaratkaisulla. Kun itse esimerkiksi kärsin surkeista unista kuukausitolkulla jälleen viime kevään aikana, ihmiset yrittivät auttaa ja kertoivat erilaisista poppakonsteista, joilla unta voisin yrittää parantaa, olen siitä tosi kiitollinen. Mutta itse ajattelin kuitenkin, että kokeilen keinoja mielelläni, mutta ensin on saatava unet kuntoon eli puututtava siihen ongelmaan, joka itselläni unia huonontaa. Ja syyhän itselläni siihen oli ajoittainen työstä johtuva stressi ja varmaan myös tuo mösjöön isän äkillinen kuolema sai ajatukset pyörimään pitkälti elämän rajallisuuden ja sen ympärillä, että olenko nyt itse oikeassa paikassa (työelämässä) vai olisiko kyvyistäni ja lahjoistani vielä johonkin muuhunkin, mikä taas nostatti sisäisen pikkukriisini itseni ja elämäni merkityksellisyyden kanssa pintaan reilun vuoden pohtimistauon jälkeen.

Kaikkeen emme voi vaikuttaa, mutta moneen asiaan kyllä. Ja se omaan arkeen vaikuttaminen juuri on tärkeää siinä, että voisi ja jaksaisi paremmin.

2000

Omat keinoni jaksamisen parantamiseen

Siksi: teen jatkossa vähemmän töitä. Olen enemmän niiden ihmisten kanssa, joiden läsnäolo on itselleni tärkeää ja joille itsekin olen tärkeä ja joille pystyn antamaan jotain. Karsin tekemistä, tavaraa, sosiaalista mediaa, uutistulvaa ja ihmissuhteita. Vaikka pidänkin monista ihmisistä, arvostan heitä ja tuttavapiirini on (ollut) laaja, minun ei tarvitse joka hetki tietää, mitä kullekin kuuluu eikä tarvetta ”koko maailman” tuntemiselle enää ole. Teen asioita, jotka saavat liekin sisälläni palamaan: juoksen ja urheilen kuhunkin elämänhetkeen sopivalla tasolla ja pidän itseni kokonaisvaltaisesti hyvässä kunnossa. Luen, joogaan ja rapsuttelen kania! Nukun riittävästi ja syksyn mittaan palaan taas itselleni sopivaan unirytmiin (21–5/6). Siskoni muuten vinkkasi Down Dog -sovelluksesta, jonka hankin. Olen nyt tehnyt 15–25 minuutin yin-joogan joka ilta jo parin viikon ajan: siitä tulee ihan superhyvä olo! Lisäksi on tärkeää vain istua ja olla, koska vain silloin on mahdollista todella kuulla itseään ja niitä omia syviä todellisia toiveita.

Heikkona hetkenä muistan, että en uskoisi kaikkiin ajatuksiin, joita pääkoppani tuottaa, varsinkin kun suurin osa niistä on vanhoja ja kuluneita, kuten meillä kaikilla, ihminenhän toistaa itseään päivästä toiseen.

Poppakonsteja jaksamisen parantamiseen ei siis ole, mutta kannattaa pohtia sitä, mitä arjessa voi vähentää ja mitä ehkä lisätä. Jokaisella lienee se oma resepti, joka auttaa jaksamaan parhaalla mahdollisella tavalla.

Mukavaa elokuuta!

Jenny

Tule Instagramiin!



Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *