Avainsana: jaksaminen

Loman jälkeen en alkanut paahtaa tukka putkella

Loman jälkeen en alkanut paahtaa tukka putkella

Kesäloman, jona ei tapahtunut oikeastaan juuri mitään, vaikutus tuntuu yhä. Uskon, että suurin syy löytyy siitä, että sen sijaan, että olisin heti loman jälkeen alkanut paahtaa tukka putkella kuten varmasti aina ennen joka loman jälkeen, olen jatkanut arkeni minimalisointia. Vaikka eräs ystäväni-tuttavani sanoikin juuri, että 

Jaksamisen parantamiseen ei ole poppakonsteja

Jaksamisen parantamiseen ei ole poppakonsteja

Huomenta! Täällä taas linjoilla syysaikataulun mukaisesti eli heräsin ennen kuutta. Sitä olen miettinyt, ettei jaksamisen parantamiseen ole poppakonsteja. Jatkossakin on syytä vaikuttaa stressin ja ylikuormituksen syihin, eikä käyttää laastaria ensiapuna. Kesäloma on lomailtu muutamaa ekstrapäivä lukuun ottamatta, jotka jätin syksymmälle aikataulusyistä. Kun lauantaina palasimme saaresta 

Elämästä palautumista ei voi jättää kesäloman varaan

Elämästä palautumista ei voi jättää kesäloman varaan

Itse olen alkanut laskea kierroksia ennen lomaa, johon on pari päivää vaille kaksi kuukautta. Ajattelen, ettei loman tarkoitus ole toipuminen työvuodesta, vaan irtiotto töistä ja energian saaminen ihan muista jutuista. Elämästä palautumista ei voi jättää kesäloman varaan.

Kolmasluokkalainen on palannut kouluun, ja lomautettu keskimmäisenikin on löytänyt korvaavia töitä kaupan alalta. Puolisoni ottaa kaiken irti lomautuksestaan, urheilee ja tekee asioita, joita arjessa ei aina muuten ehdi, ja mikä tärkeintä, hyvällä fiiliksellä. Itsellä etätyöt jatkuvat, vaikka viikolla kävinkin kokouksessa toimistolla, ja oli mahtava nähdä kollegoja, jotka olivat paikalla. Kesälomaan on itselläni kaksi kuukautta, ja koska takana on todella työntäyteinen vuosi, alan jo nyt kiinnittää erityishuomiota energiatasoihin ja palautumiseen, ettei se itse loma sitten kulu siihen.

Kesäloman tarkoitus ei ole toipuminen töistä

Vaikka olen aika kova tekemään, mitä korona on nyt jopa (ja ehkä onneksi) hidastanut, olen sitä mieltä kuten ennenkin, ettei kesäloman tarkoitus ole palautuminen tai toipuminen työvuodesta, mutta toki ladata lisää virtaa. Aika monena vuonna nimittäin on tullut paahdettua ihan täysillä lomaan saakka, ja sittenhän sitä on ollut aika poikki. Lomalla on toki tullut levättyä, mutta syksyllä sama rumba on käynnistynyt uudelleen. Tämä kaava toimii jonkin aikaa, mutta jossain kohtaa voi tulla stoppi. Usein se on keho, joka alkaa ilmoitella erilaisista krempoista, tai sitten sairastuu kunnolla.

Jos siis palautumista päivästä ei voi jättää yöunien varaan, ei palautumista elämästä voi jättää kesäloman varaan.

Olenkin jo viimeiset pari vuotta kiinnittänyt täyteen tupattuun arkeen huomiota ja pyrkinyt myös konmarittamaan asioita, jotka eivät ole itselle merkityksellisiä, tai joissa esimerkiksi palkka ja hommaan käytetty aika eivät kohtaa. Olen oppinut nukkumaan yön yli ennen kuin olen sanonut, että totta kai, kyllä. Tämä kaikki siksi, että en halua stressata itseäni hengiltä enkä myöskään sairastuttaa itseäni tekemällä liikaa asioita voimavaroihin ja aikaan nähden. Toipuminen ylikuormituksesta on vakava asia, ja tuttua itselleni yli 10 vuoden takaa.

Elämässä pitää olla aikaa myös kauniiden asioiden huomaamiselle ja tarkkailulle!

Korona-arki toi mukanaan paljon hyvää

En tiedä, saako näin edes sanoa, mutta ensi-ihmetyksen jälkeen itse olen myös nauttinut tästä korona-arjesta. Olemme olleet yhdessä koko perhe, jopa kevään abiturientti, paljon enemmän kuin pitkään aikaan. Ei ole ollut lapsen treeni- ja pelikuskauksia, eikä iltaohjauksia muutamaa henkilökohtaista tekniikkaohjausta lukuun ottamatta. Olemme ulkoilleet, tehneet kävelylenkkejä ja välillä vain chillanneet sohvalla yhdessä. Meidän perheessä ei ole pitkään aikaan myöskään koko porukka ollut näin jatkuvasti läsnä samaan aikaan ruoka-aikoina. Kun lapsi torstaina palasi kouluun, tuntui minusta suoraan sanottuna oudolta ja haikealtakin.

Toki toivon, että arki palautuu koronan jälkeen mahdollisimman pian ennalleen, vaikka se ennalleen tulee varmasti olemaan erilaista kuin ennen. Ja vaikka Vauhtisammakon juoksukoulun ohjaukset jatkuvat kesäkuussa, olen oppinut tänä keväänä monta asiaa, jotka auttavat jatkossa itseäni suunnittelemaan arkeani paremmin. Tämä aika on myös auttanut minua arvostamaan entisestään vapaa-aikaa ja onhan oman perheen kanssa oleminen ihan parasta. Sitä lisää, koska se joka suuntaan paahtaminen ei lopulta ole se, mikä elämässä itselleni merkitsee.

Tätä olen harjoitellut jo viimeiset pari vuotta: Kaikkea voi tehdä, mutta ei samaan aikaan.

Itseä ei kannata polttaa loppuun, sillä senkin kokeneena tiedän, että kun menee liian pitkälle, on myös toipuminen pitkä taival.

Rentoa lauantaita!

Jenny

Tule Instagramiin!

Tule Facebookiin!

Lue myös nämä: 

Se on liikuttu, mikä on jaksettu

Väsymys – tunnistaminen – uusi alku

Kotitoimiston ergonomia kuntoon ja alekoodi Sallille

Pakko pysähtyä – mutta asenteella on merkitystä

Huomioi arjen kuormitus liikunnassa ja aktiivisuudessa

Arjen ei pitäisi olla selviytymistä

Nyt jos koskaan hyvinvoinnista on huolehdittava

Nyt jos koskaan hyvinvoinnista on huolehdittava

Vaikka eilen olikin liki hellepäivä, se on syksy nyt. Nyt jos koskaan hyvinvoinnista huolehtiminen on tärkeää. Ja syksy tarkoittaa itselleni rutiineja kesän ”hurvittelujen” jälkeen. Kesällähän joustin paikoin niin nukkumaanmenosta, syömisistä ja ruokarytmistä sekä liikunnasta eikä lopputulos ollut aina mieleinen, mutta toisaalta pienimuotoinen pellossa eläminen varmasti 

Elätkö velaksi jaksamisen suhteen?

Elätkö velaksi jaksamisen suhteen?

Kaverin Facebookissa tuli vastaan LähiTapiolan artikkeli, jossa luki, kuinka moni elää velaksi oman jaksamisen suhteen ja että jouluaatto on jopa vuoden stressaavin päivä. Että monilla työpaikoilla eletään nyt kiireisintä aikaa, liikunta vähenee pimeyden myötä ja pikkujoulukausi sotkee ihmisten vuorokausirytmiä. Huh. Palasivat nimittäin mieleen ajat ennen 

Miksi me ihmiset suoritetaan?

Miksi me ihmiset suoritetaan?

Miksi me ihmiset suoritetaan?

Terveiset Viking Grace -alukselta, joka saapuu kohta maihin ja jossa olin luennoimassa Fit-lehden hyvinvointiristeilyllä. Luennon aikana keskustellessamme nousi esiin se, miten suorituskeskeistä ja täyttä arki useimmilla on. Toki elämäntilanteet vaihtelevat, mutta niin monien on vaikea suoriutua hyvävoimaisena työn, perheen, treenin, opiskelun ja sosiaalisten suhteiden ristipaineessa. 

Eri asioiden tekemisen pitäisi kuitenkin olla mukavaa, eikä tuntua ainakaan jatkuvasti suorittamiselta saati siltä, että kokee kaiken aikaa riittämättömyyttä, kun ei ehkä pystykään, jaksakaan ja lopulta ei enää edes halua. 

Monta rautaa tulessa

Itse olen sitä sorttia, että tykkään tehdä paljon asioita samaan aikaan, joskus vähän liikaakin.  Loppuunpalaminen kymmenisen vuotta sitten vaikeassa elämänvaiheessa kuitenkin opetti paljon ja on auttanut myös tunnistamaan niitä kuuluisia omia rajoja. Pitkälti itselläni nousee karvat pystyyn, jos hommat alkavat tuntua minusta pakolta enkä saa niiden tekemisestä enää iloa. Silloin tiedän, että on aika tehdä jotain toisin, vähentää jostain tai ehkä lisätä jotain ihan muuta arkeen. Kun ennen iloa tuottavat asiat eivät enää tuota iloa, joko ihminen on kasvanut ulos niistä ja ne ovat muuttuneet itselle vääriksi asioiksi. Tai sitten on vain tehnyt liikaa ja on aika ottaa iisimmin. 

Mutta mistä se suorittaminen sitten kumpuaa? Se onkin varmasti asia, jota ei pysty kovin helposti ratkaisemaan. Itsehän me lopulta itsellemme luomme ne rajat, jotka meidän ”pitää” pitää ja tavoitteet, jotka haluamme saavuttaa. Uskon kyllä tavoitteisiin ja itseäni tavoitteet myös motivoivat tosi paljon, mutta tiedän myös sen, että kaikkea ei voi tehdä samalla kertaa ja toisinaan sen täydellisen rimaa on hyvä laskea. Mutta mistä johtuu, että on vaikea antaa itsensä olla vaikka sitten keskinkertainen? Ystävälle on paljon helpompi olla armollinen kuin itselleen. Vaikka itseä pitäisi kohdella kuin ystävää. 

Kuka olet, mitä tunnet, miksi teet?

Itseäni aikanaan auttoi se, että opin tuntemaan itseäni, aloin kuunnella toiveitani ja miettiä motiivejani eri asioiden suhteen. Miksi tein sitä, mitä tein? What was my why? Mikä oli minun miksi? 

Joskus teemme asioita siksi, että luulemme, että niitä kuuluu tehdä. Joskus teemme asioita siksi, että muut tekevät niitä ja ajattelemme, että meidänkin pitää tehdä niitä. Joskus teemme asioita siksi, että vaadimme niitä itseltämme, vaikka emme oikeastaan edes tiedä miksi. 

Elämässä pitää tehdä tiettyjä asioita ja joskus käytännön arkea on vaikea muuttaa. Mutta jos kokee, että jaksaminen on kortilla, on ainakin kannattavaa pyrkiä muuttamaan joko niitä tekemiään asioita tai sitten asennetta niitä kohtaan. Ihminen sopeutuu suorittamiseen ja se alkaa tuntua normaalilta. Kuitenkaan kukaan ei jaksa loputtomiin olla vahva, joustaa ja taipua, vaan joskus sen vahvimmimmankin jaksaminen saattaa katketa.

Some ruokkii suorituspaineita

Some, niin ihana paikka kuin se onkin, myös ruokkii sitä suorittamisen pakkoa. Kun muut tekevät ”kaikkea” ja ”koko ajan”, tulee helposti olo, että itsenkin pitää. Mutta ei pidä. Joskus on hyvä vetää ne lenkkarit jalkaa silti vaikka laiskottaa, mutta joskus on hyvä vain olla. Ja mistä sitten tietää, mitä pitää milloinkin tehdä? 

Sen tietää, kun oppii kuuntelemaan itseään, ja kysyy itseltään, mitä minä tarvitsen juuri nyt? Mikä on parasta, mitä itselleni voin juuri nyt tarjota? Jos ei koskaan pysähdy, ei edes ymmärrä, että jokin asia elämässä saattaa kaivata muutosta tai että voisi olla itseään kohtaan erilainen.

Itse olen ajatellut tuoda myös näitä palautumisen ja pysähtymisen hetkiä enemmän kartalle. On hienoa olla aktiivinen ja jaksaa ja tehdä paljon, mutta hienoa on myös tunnistaa se, ettei aina jaksa kaikkea eikä kukaan ole superihminen. 

Leppoisaa sunnuntaita! Netti ei toiminut juuri koko päivänä, joten olen saanut hyvän annoksen läsnäoloa ja merelle tuijottamista, hyvin palauttavaa!

Jenny 

Yhdestä en luovu ja se on uni

Yhdestä en luovu ja se on uni

Miten sä voit mennä nukkumaan vauvojen aikaan? Eikö sua yhtään harmita, ettei sulla ole iltaisin omaa aikaa, kysyi ystäväni, kun aikanaan kerroin hänelle meneväni nukkumaan useimmiten puoli kympin paikkeilla. Helposti eikä harmita, vastasin ja sain vastaukseksi huvittunutta pään puistelua. Kun on joutunut heräilemään ja valvomaan