Miksi me ihmiset suoritetaan?

Miksi me ihmiset suoritetaan?

Terveiset Viking Grace -alukselta, joka saapuu kohta maihin ja jossa olin luennoimassa Fit-lehden hyvinvointiristeilyllä. Luennon aikana keskustellessamme nousi esiin se, miten suorituskeskeistä ja täyttä arki useimmilla on. Toki elämäntilanteet vaihtelevat, mutta niin monien on vaikea suoriutua hyvävoimaisena työn, perheen, treenin, opiskelun ja sosiaalisten suhteiden ristipaineessa. 

Eri asioiden tekemisen pitäisi kuitenkin olla mukavaa, eikä tuntua ainakaan jatkuvasti suorittamiselta saati siltä, että kokee kaiken aikaa riittämättömyyttä, kun ei ehkä pystykään, jaksakaan ja lopulta ei enää edes halua. 

Monta rautaa tulessa

Itse olen sitä sorttia, että tykkään tehdä paljon asioita samaan aikaan, joskus vähän liikaakin.  Loppuunpalaminen kymmenisen vuotta sitten vaikeassa elämänvaiheessa kuitenkin opetti paljon ja on auttanut myös tunnistamaan niitä kuuluisia omia rajoja. Pitkälti itselläni nousee karvat pystyyn, jos hommat alkavat tuntua minusta pakolta enkä saa niiden tekemisestä enää iloa. Silloin tiedän, että on aika tehdä jotain toisin, vähentää jostain tai ehkä lisätä jotain ihan muuta arkeen. Kun ennen iloa tuottavat asiat eivät enää tuota iloa, joko ihminen on kasvanut ulos niistä ja ne ovat muuttuneet itselle vääriksi asioiksi. Tai sitten on vain tehnyt liikaa ja on aika ottaa iisimmin. 

Mutta mistä se suorittaminen sitten kumpuaa? Se onkin varmasti asia, jota ei pysty kovin helposti ratkaisemaan. Itsehän me lopulta itsellemme luomme ne rajat, jotka meidän ”pitää” pitää ja tavoitteet, jotka haluamme saavuttaa. Uskon kyllä tavoitteisiin ja itseäni tavoitteet myös motivoivat tosi paljon, mutta tiedän myös sen, että kaikkea ei voi tehdä samalla kertaa ja toisinaan sen täydellisen rimaa on hyvä laskea. Mutta mistä johtuu, että on vaikea antaa itsensä olla vaikka sitten keskinkertainen? Ystävälle on paljon helpompi olla armollinen kuin itselleen. Vaikka itseä pitäisi kohdella kuin ystävää. 

Kuka olet, mitä tunnet, miksi teet?

Itseäni aikanaan auttoi se, että opin tuntemaan itseäni, aloin kuunnella toiveitani ja miettiä motiivejani eri asioiden suhteen. Miksi tein sitä, mitä tein? What was my why? Mikä oli minun miksi? 

Joskus teemme asioita siksi, että luulemme, että niitä kuuluu tehdä. Joskus teemme asioita siksi, että muut tekevät niitä ja ajattelemme, että meidänkin pitää tehdä niitä. Joskus teemme asioita siksi, että vaadimme niitä itseltämme, vaikka emme oikeastaan edes tiedä miksi. 

Elämässä pitää tehdä tiettyjä asioita ja joskus käytännön arkea on vaikea muuttaa. Mutta jos kokee, että jaksaminen on kortilla, on ainakin kannattavaa pyrkiä muuttamaan joko niitä tekemiään asioita tai sitten asennetta niitä kohtaan. Ihminen sopeutuu suorittamiseen ja se alkaa tuntua normaalilta. Kuitenkaan kukaan ei jaksa loputtomiin olla vahva, joustaa ja taipua, vaan joskus sen vahvimmimmankin jaksaminen saattaa katketa.

Some ruokkii suorituspaineita

Some, niin ihana paikka kuin se onkin, myös ruokkii sitä suorittamisen pakkoa. Kun muut tekevät ”kaikkea” ja ”koko ajan”, tulee helposti olo, että itsenkin pitää. Mutta ei pidä. Joskus on hyvä vetää ne lenkkarit jalkaa silti vaikka laiskottaa, mutta joskus on hyvä vain olla. Ja mistä sitten tietää, mitä pitää milloinkin tehdä? 

Sen tietää, kun oppii kuuntelemaan itseään, ja kysyy itseltään, mitä minä tarvitsen juuri nyt? Mikä on parasta, mitä itselleni voin juuri nyt tarjota? Jos ei koskaan pysähdy, ei edes ymmärrä, että jokin asia elämässä saattaa kaivata muutosta tai että voisi olla itseään kohtaan erilainen.

Itse olen ajatellut tuoda myös näitä palautumisen ja pysähtymisen hetkiä enemmän kartalle. On hienoa olla aktiivinen ja jaksaa ja tehdä paljon, mutta hienoa on myös tunnistaa se, ettei aina jaksa kaikkea eikä kukaan ole superihminen. 

Leppoisaa sunnuntaita! Netti ei toiminut juuri koko päivänä, joten olen saanut hyvän annoksen läsnäoloa ja merelle tuijottamista, hyvin palauttavaa!

Jenny