Avainsana: arki

Keep it simple – yksinkertaisempi arki

Keep it simple – yksinkertaisempi arki

Keep it simple – työn alla yksinkertaisempi arki. Kun sain tehtyä päätöksen nelipäiväisestä työviikosta ja sain myös luvan siihen, kaikki on tuntunut helpommalta. Muutenkin keväällä minua kuluttanut ja yöuneni sotkenut stressi on alkanut laueta, olen nauttinut niin päivätyöstäni kuin ohjaamisestakin ja nukkunut paremmin. Kolmen kuukauden 

Väsymys-tunnistaminen-karsiminen- uusi alku

Väsymys-tunnistaminen-karsiminen- uusi alku

Uusi alku. Siltä toukokuu aina itsestäni tuntuu. Homma menee näemmä näin: ensin tulee väsymys. Sitten tilanteen ja tunteiden tunnistaminen. Asioiden karsiminen. Lopuksi ihana, uusi alku. Näin ne vuodet toistavat itseään, ja nelikymppisenä luulisi jo tuntevan itsensä aika läpikotaisin. Näin ei kuitenkaan näköjään ole, se tuli 

KIITOS

KIITOS

Tämän tekstin naputtelin lauantaina tajunnanvirtana Instagramin stooreihin. Koska ne ovat nähtävissä vain 24 tuntia, kirjaan tämän tännekin, niin itselleni kuin sinulle.

Kiitos maailmankaikkeudelle jo kahdesta hyvin nukutusta yöstä huonon unijaksin jälkeen. Kiitos auringosta, aamukahvista, alehintaan nettikaupasta ostetuista Vanseista. Kiitos perheestä, leuanvetotangosta, toimivista jaloista. Kiitos siitä, että sain herätä turvassa omassa sängyssäni. Kiitos myös hetkistä, kun olen ollut peloissani ja stressaantunut aikaisemmassa elämässäni. Kiitos rohkeudesta ja voimasta, joka aina sillä hädän hetkellä on jostain ylleni laskeutunut.

Kiitos onnistumisista, kiitos vastoinkäymisistä. Kiitos siitä, että toiveeni ovat toteutuneet ja että toiveeni eivät ole toteutuneet. Kiitos ihmisistä, jotka peilaavat pelkojaan minuun ja kiitos ymmärryksestä, että minun ei tarvitse ottaa vastuuta toisen ihmisen tunteista.

Kiitos jääkaapista, jossa on muutakin kuin valo. Kiitos vessapaperista ja työpaikasta, kiitos somesta ja teistä kaikista. Kiitos omasta henkisestä kasvustani, kiitos siitä, että muiden elämään keskittymisen sijaan ymmärsin aikanaan keskittyä omaani.

Kiitos sohvalla istuvan 9-vuotiaan varpaista olkapäälläni, kiitos matosta, jolla itse istun lattialla, kiitos meditaatiosta, jota en ole tehnyt kuukausiin.

Kiitos kurapuvussaan lattialla kiemurtelevista taaperoista, raivokkaista teini-ikäisistä, ärsyttävistä ihmisistä, kiitos minua satuttaneista ihmisistä, jotka pettivät luottamukseni kymmeniä kertoja. Te kaikki olette opettaneet minulle enemmän kuin itse koskaan olisin ymmärtänyt oppia.

Kiitos luennoista ja juoksukouluista, joita saan pitää. Kiitos kesämekoista, jotka kaapissani roikkuvat, kiitos Suomen saaristosta, metsistä ja merenrannoista. Kiitos kropastani, joka toimii. Kiitos kaikista vaivoista ja sairauksista, jotka ovat opettaneet itseni arvostamaan jokaista hengenvetoa, jonka saan ottaa.

Kiitos itselleni, että ymmärrän näin paljon kuin ymmärrän. Kiitos siitäkin, mitä en vielä ymmärrä. Kiitos itselleni, että opin rakastamaan itsessäni tätä kaikkea: keskeneräisyyttäni, arpiani, rosojani. Sitä ihmistä, joka joskus luuli, ettei jaksa selvitä. Kiitos jokapäiväisestä myötätunnosta ja rakkaudesta itseäni kohtaan.

Huh! Siinä se oli, ja tuli muutamassa minuutissa jostain mielen sopukoista!

Melkein tekisi mieli sanoa amen tuon litanian perään, mutta jätetään se nyt sanomatta.

Voimakasta viikkoa sinulle!

Jenny

SYDÄN on tullut alle jäädäkseen, saa tykätä!

Tule Instagramiin!

Tule Facebookiin!

Lue myös nämä: 

Pakko pysähtyä – mutta asenteella on merkitystä

Huomioi arjen kuormitus liikunnassa ja aktiivisuudessa

Arjen ei pitäisi olla selviytymistä

asiat saavat uudenlaisen merkityksen

asiat saavat uudenlaisen merkityksen

Pian pari viikkoa poikkeusaikoja takana. Yhä useimmilla asiat saavat uudenlaisen merkityksen. Rutiinit alkavat muodostua ja ihminen tottuu kaikkeen. Etätyöt sujuvat, 9-vuotias on ahkera kotikoulussa. Välillä ulkoillaan, syödään ja sitten taas jatketaan. Itse olen aloittanut työpäivät kuuden kieppeillä, jotta ehdin myös neuvoa tarvittaessa, pitämään yhteisiä taukoja 

uutta arkea takana viikon – pysähtyminen kirkastaa arvoja

uutta arkea takana viikon – pysähtyminen kirkastaa arvoja

Viikko uutta arkea takana, ja rutiinit ovat alkaneet asettua paikoilleen. Pysähtyminen on kirkastanut arvoja. Uutiskanavissa roikkuminen on omalta kohdaltani lopahtanut ja tsekkaan uutiset pari kertaa päivässä. Muuten keskityn töihini, joita onneksi riittää, ja lapsi, 9, on laatinut itselleen lukujärjestyksen, jota pyrimme noudattamaan. Lapsen saman ikäinen 

Hyvää ja huonoa – arki on siis balanssissa

Hyvää ja huonoa – arki on siis balanssissa

Arki – tätä se juuri on. Viimeiset pari viikkoa ovat olleet aika hektisiä, on tapahtunut paljon hyvää ja paljon huonoa. Elämä on siis tavallaan balanssissa, kun ajattelee tätä arjen monimuotoisuutta. Enhän ole enää vuosiin odottanut vain hyviä asioita tapahtuvaksi. Kirkkaasti ymmärrän sen, että arkeen kuuluvat kaikenlaiset tapahtumat ja monenlaiset tunteet. Omat vaikeudet ovat kasvattaneet työkalupakkia käsitellä erilaisia tapahtumia ja tunteita. Ymmärrän niin paljon enemmän kuin vaikka 10 vuotta sitten. Elämä ja arki kasvattavat, ja ajattelen, että se on hyvä niin.

Arki on näyttänyt puoliaan

Viimeisen parin viikon aikana olen saanut osallistua Ruotsissa mahtavaan juoksuvalmentajakoulutukseen, jossa tapasin ihan huikeita tyyppejä, syvensin taitojani ja opin uuttakin. Koronavirus jatkaa mylläämistään maailmalla ja on jo pienessä ajassa aikaan saanut paljon haittaa ja pelkoa. Oma kalenterikin näyttää tyhjenevän, kun tapahtumia, joissa minun on pitänyt olla töissä esimerkiksi luennoimassa, ja juoksukisoja perutaan. Olen saanut tehdä henkilökohtaisia juoksutekniikkaohjauksia ja onpa vain mahtavaa nähdä, kuinka ihminen lyhyessä ajassa oppii uutta ja tekee oivalluksia. Olemme menettäneet läheisen tärkeän ihmisen, jonka poismenoa ei oikein vielä käsitäkään. Paitsi, että olen ollut surullinen itse, olen yrittänyt auttaa rakkaitani heidän surussaan. Ainoa, mikä asiassa lohduttaa on se, että hän lähti saappaat jalassa. Olen saanut juosta juoksukouluryhmieni kanssa ja nautin ihan täysillä niiden ohjaamisesta. Päivätöissä on ollut kiirettä, mutta sielläkin olen kokenut onnistumisen tunteita. Olen nukkunut hyvin taas viikon verran nukuttuani pätkän huonosti. Kuten tämä kappale kertoo, elämässä tapahtuu hyvää ja huonoa. Maailmankaikkeus muistuttaa aika ajoin, että mitä vain voi tapahtua milloin vain.

No miten sietää tätä elämän epävarmuutta?

Keskity arjessa enemmän hyvään

Aina voi iloita pienistä suurista asioista. Olla onnellinen niistä hyvistä asioista, jotka ovat. Hädän hetkellä voi yrittää ymmärtää, että mikään ei kestä ikuisesti. Kaikki muuttuu jossain vaiheessa.

Mitään ei kannata pitää itsestäänselvyytenä. Asioiden, ihmisten ja tapahtumien arvon voi nähdä tässä ja heti. Niitä huonojakaan tapahtumia tai tunteita ei kannata haudata sisäänsä syvälle. Kannattaa opetella käsittelemään asioita jos ei yksin, niin joku apunaan. Se, että keskittyy enemmän hyvään kuin huonoon, ei tarkoita sitä, että kieltäisi asioita tai lakaisisi niitä maton alle.

Joka päivä on hyvä muistaa, että elämä on lahja sekin. Elämän ei tarvitse olla selviytymistä eikä meidän ole tarkoitus rämpiä sen läpi. Elämä saa olla hyvää, vaikka myös niitä huonoja, surullisia ja ikäviä asioita tapahtuu. Aina emme voi kaikkeen vaikuttaa, mutta usein voimme vaikuttaa asenteisiimme. Tapahtuu asioita, jotka vievät voimia, mutta tapahtuu myös asioita, jotka tuovat voimia. Sellaista tämä elämä on.

Nautitaan pienistä asioista. Itse olen oppinut, ettei mikään asia ole niin pieni tai mitätön, etteikö siitä voisi olla kiitollinen.

Voikaa hyvin, pysytään niin terveinä kuin mahdollista!

Jenny

SYDÄN on tullut alle jäädäkseen, saa tykätä!

Tule Instagramiin!

Tule Facebookiin!

Lue myös nämä: 

Juoksukouluja Helsingissä

Polkujuoksua Puerto Ricossa

Huomioi arjen kuormitus liikunnassa ja aktiivisuudessa

Neljä kuukautta elämäni kolmanteen ultramatkaan

Arjen ei pitäisi olla selviytymistä

En voisi enää rääkätä kehoani

En voisi enää rääkätä kehoani

Treenaamiseeni on tullut viime aikoina paljon järkeä. Olen miettinyt, että voiko se johtua siitä, että ihmisen ymmärrys itsestään ja maailmasta kasvaa muutenkin iän myötä. En enää voisi rääkätä kehoani tai tehdä keholleni asioita, joiden tiedän olevan sille huonoksi tai liian yksipuolista. En esimerkiksi voisi ajatellakaan 

Oman näköinen elämä

Oman näköinen elämä

Tärkeintä on haluta omaa arkea. Elää oman näköistä elämää. Jos ei tiedä, mitä se on, kannattaa pysähtyä. Lueskelin aamuna hiljaisena herättyäni joskus viiden jälkeen virkeänä tuttavani Marinellan blogia. Hän teki minun silmissäni aikamoisen elämänmuutoksen ja muutti kauas Norjaan luonnon ja rauhan keskelle. Ihailen Marinellaa suuresti, 

Toisina aamuina herää ja ymmärtää, että elämä on lahja

Toisina aamuina herää ja ymmärtää, että elämä on lahja

Toisina aamuina sitä vain herää (ihan kirjaimellisestikin) ja tajuaa, miten onnekas on, että saa olla olemassa, että elämä on lahja. Tänään oli sellainen aamu, kun heräsin ennen puolta kuutta ja kuulin, kun mösjöö jo keitteli kahvia, jonka olin ladannut edellisiltana valmiiksi. Ei haitannut hieman kevyesti nukuttu yö, koska nuhainen 9-vuotias oli kömpinyt väliimme ja pienet uniset jalat (tai eivät enää niin kovin pienetkään) löytyivät pitkin yötä itseni päältä. Ensimmäinen ajatus silmäni avattua oli, että ihanaa, että taas on uusi päivä edessä, vaikka en edes heti muistanut, että on perjantai ja työpäivän jälkeen edessä on ihan kokonaan vapaa viikonloppu.

Onnellisuus koostuu pienistä asioista

Onnellisuuteen ei tarvita paljoa. Tai sanotaan mieluummin näin, että se on jo paljon, kun saa herätä omassa rauhassa, saa tuntea olonsa turvalliseksi, aamukahvi odottaa, hanasta tulee vettä ja on varaa ostaa vessapaperia ja bussilippu. Elämä on maagista.

Voi entistä minua

Hieman huvittuneena mietin aikoja, kun en nähnyt niitä pieniä tavallisia asioita isoina, joita ne jo pitkään ovat mielestäni olleet. Sitä piti niin monia juttuja itsestäänselvyytenä eikä osannut arvostaa kaikkea tätä, mitä nykyään arvostan suuresti. Kyllä sitä on ollut sokea tai ehkä vain ymmärtämätön. Mutta onneksi elämä on auttanut itseäni tässä ja toisinaan kovakouraisestikin ravistellut, jotta näkisin kaiken tämän arjen maagisuuden ja merkittävyyden. Näen sen jollain tavalla jokaisessa päivässä.

Mutta kiitollinen voi olla myös entisestä itsestään ja omasta kasvusta. Itse asiassa tänään fiilistelin vielä lisää ja ymmärsin, että olen kiitollinen myös kaikista niistä tunteista, jotka elämässä nykyään vain harvoin ovat läsnä, jos ollenkaan: raivosta, epätoivosta, pettymyksestä, itsesäälistä, toivottomuudesta. Olen kiitolllinen itselleni että olen ottanut nekin tunteet vastaan ja oppinut niistä, antanut itseni kasvaa. Ilman noita tunteita tuskin ymmärtäisin niin paljon kuin nyt ymmärrän. Ja silti tuntuu, että olen vasta puolimatkassa.

Ihanaa perjantaita! Voi hyvin.

Jenny 

Sydän on tullut alle jäädäkseen, saa tykätä!

Tule Instagramiin!

Tule Facebookiin!

Lue myös nämä:

Huomioi arjen kuormitus liikunnassa ja aktiivisuudessa

Neljä kuukautta elämäni kolmanteen ultramatkaan

Arjen ei pitäisi olla selviytymistä

arjen kuormitus on huomioitava liikunnassa ja aktiivisuudessa

arjen kuormitus on huomioitava liikunnassa ja aktiivisuudessa

Arjen kuormitus on syytä huomioida myös liikunnassa ja muussa aktiivisuudessa. Eräänä päivänä etätöissä tuli katseltua lounaan syönnin lomassa Instagramista (tiedän, lounas pitäisi pitää rauhoitettuna alueena) suurin piirtein ikäisiäni tyyppejä, jotka urheilevat tavoitteellisesti ja myös ovat todella kovassa kunnossa. He tekevät kiinnostavia, innostavia ja pitkiäkin treenejä