Avainsana: hyvinvointi

Elivon hyvinvointipaketin arvonta

Elivon hyvinvointipaketin arvonta

Kaupallinen yhteistyö Elivon kanssa EDIT: KIITOS KAIKILLE OSALLISTUNEILLE! VOITTAJA ON ARVOTTU JA HÄN ON Hannnnnna. LAITAN SINULLE SÄHKÖPOSTIA. ONNEA! Sain testiin ja myös teille arvottavaksi neljästä Elivo-tuotteesta koostuvan hyvinvointipaketin ja tässä postauksessa esittelen teille suosikkini, jotka ovat mukana myös arvottavassa paketissa. Kotimainen, vaaleanvihreä-valkoisista pakkauksista tunnettu 

uutta arkea takana viikon – pysähtyminen kirkastaa arvoja

uutta arkea takana viikon – pysähtyminen kirkastaa arvoja

Viikko uutta arkea takana, ja rutiinit ovat alkaneet asettua paikoilleen. Pysähtyminen on kirkastanut arvoja. Uutiskanavissa roikkuminen on omalta kohdaltani lopahtanut ja tsekkaan uutiset pari kertaa päivässä. Muuten keskityn töihini, joita onneksi riittää, ja lapsi, 9, on laatinut itselleen lukujärjestyksen, jota pyrimme noudattamaan. Lapsen saman ikäinen 

Aina on toivoa ja mahdollisuuksia – silloinkin, kun niitä ei pysty näkemään

Aina on toivoa ja mahdollisuuksia – silloinkin, kun niitä ei pysty näkemään

Aina on toivoa ja mahdollisuuksia – silloinkin, kun niitä ei pysty näkemään.

Enpä olisi vielä kolme vuotta sitten uskonut, että niin vain koittaa aika, kun loma ei juuri arjesta eroa, ainakin kun puhutaan rutiineista. Jos joskus nykyiset rutiinini esimerkiksi syömiseen ja nukkumiseen liittyen olisivat kuulostaneet tylsiltä ja keski-ikäisiltä, niin nyt täytyy tapahtua aikalailla ihmeitä, että niistä suostun poikkeamaan.

Ja syy siihen on puhtaasti oma halu voida parhaalla mahdollisella tavalla. Vointiimme vaikuttavat toki myös monet ulkopuoliset asiat ja sairastua voi kuka tahansa, mutta silti uskon, että myös omilla valinnoilla on merkitystä. Omat rutiinini saavat minut voimaan niin hyvin kuin nyt voin, enkä siksi halua luistaa niistä. Ja näin kolmen vuoden jälkeen ne rutiinit tulevat niin selkärangasta, että ne ovat itselleni täysin normaaleja.

Tosiaan, oman elämänmuutokseni aloittamisesta on aikaa pari päivää vaille kolme vuotta. Se tuntuu samalla siltä, että siitä on ikuisuus. Samalla se tuntuu siltä, että matka on vasta alussa. Tiedän, että muutokset eivät jää tähän, ja esimerkiksi kasvisruoan lisääminen arjessa on ollut perheessäni tapetilla niin pitkään, että olen alkanut jo toimia sen edistämiseksi.

Tuo kolmen vuoden takainen on ensimmäinen fyysinen elämänmuutokseni, joka oli paras päätös, minkä saatoin 6 vuoden jojottelun jälkeen tehdä. Jo paljon aiemmin tein päätöksiä henkiseen hyvinvointiin liittyen, joille tämä fyysinen muutos on ollut luonnollinen jatke. Ensin on hyvä saada asiat pääkopassa kuntoon: on hyvä oppia rakastamaan itseään, antaa anteeksi itselle ja muille, ymmärtää, että voi olla uhri – vihainen ja katkera – ja pilata sillä oman ja läheistensä elämää. Tai sitten voi oivaltaa sen, että vaikka tilanne tuntuisi kuinka toivottomalta, itse voi aina valita olla lopulta se oma pelastusrenkaansa – ja toki samalla antaa muiden ihmisten auttaa, jos mahdollista, koska aina itsellä ei ole täydelliseen selviytymiseen voimia.

Vuodenvaihteessa on taikaa ja toivoa

Vaikka minkä tahansa muutoksen arjessaan voi aloittaa milloin tahansa, mielestäni uudessa vuodessa ja erityisesti uudessa vuosikymmenessä on taikaa. Rakastan uusia alkuja, puhdasta kalenteria, uuden vuoden, kuukauden ja viikonkin alkamista. Silloin ei ole väliä enää sillä, mitä tapahtui kolme viikkoa tai viisi kuukautta sitten, vaan sillä on väliä, mitä tapahtuu tässä hetkessä ja tästä eteenpäin.

Ja vaikka vuodenvaihdetta ja uudenvuodenlupauksia mollataan, ne toimivat toisilla. Aloitinhan itsekin elämäntapojeni muuttamisen klassisesti kolme vuotta sitten tammikuun ensimmäisenä päivänä. Ja sillä tiellä olen yhä, vaikka tie on muuttunut ja saanut uusia vivahteita. Oman hyvinvointini priorisoiminen oli paras päätös, jonka siinäkin kohtaa saatoin tehdä. Ja miten paljon se on tuonutkaan hyviä asioita elämääni, uusia ihmisiä, uutta tekemistä, parempaa hyvinvointia, lisää energiaa ja jaksamista, enemmän iloa ja onnellisuutta.

Nykyään tuntuu  jo ihan absurdilta se, että lykkäsin aikanaan parempien elämäntapojen aloittamista, koska luulin, ettei minulla ole sellaiseen aikaa saati energiaa. Lykkäsin elämäntapojeni muuttamista siksi, että kuvittelin, että joudun luopumaan jostakin. Ja sen sijaan olen saanut niin paljon lisää.  Tuntuu myös siltä, että olen saanut lisää aikaa, ihan kirjaimellisestikin. Vaikka surun tai sairauden määrää ei tässä elämässä kukaan tiedä, voimme kuitenkin itse vaikuttaa ja tehdä ainakin vähän parempia valintoja.

Kun ihminen voi hyvin, siitä hyötyvät kaikki, joiden kanssa hän on tekemisissä.

Aina ei jaksa eikä ymmärrä

Mutta ymmärrän hyvin senkin, ettei jaksa tai edes huomaa, että jotain voisi tehdä toisin.

Ihminen vain on sellainen, että tottuu kaikkeen. Totumme ainaiseen väsymykseen, huonovointisuuteen, uhriutumiseen siihen, että arki tuntuu selviytymiseltä. Totumme raskaaseen oloon niin henkisesti kuin fyysisesti. Totumme siihen, että me emme onnistu, mutta muut onnistuvat. Olemme niin urautuneita uskomuksiimme ja tapoihimme, että emme missään määrin pysty näkemään elämäämme kulkemassa eri reittejä.

Mutta varsinkin, jos loman jälkeen olo on vielä väsyneempi kuin ennen lomaa, on hyvä pysähtyä katsomaan, voisiko sittenkin tehdä jotain toisin. Voisiko aloittaa katsomalla, mikä toimii ja mikä ei. Vaikka kirjoittaa arjen plussat ja miinukset paperille. Miettiä, mitä hyvinvointi itselle tarkoittaa ja millaista arkea haluaa elää. Onko elämä mielekästä ja merkityksellistä, ja varsinkin jos ei, mihin asioihin voi itse vaikuttaa ja onko asioita, joista itse voi päättää. Voisiko itse tehdä päätöksen paremmasta, entä voisiko joku auttaa siinä?

Itse voi valita. Aloittaa voi pienestä.

Olen itsekin elänyt elämässäni vaiheita, joissa en ole jaksanut, pystynyt enkä lopulta ole edes halunnut panostaa hyvinvointiini, mutta ne muutamat kerrat, kun olen itse päättänyt vaihtaa kulkemaani suuntaa ja päättänyt tehdä parempia valintoja itseni hyväksi, ne ovat jokaisella kerralla kantaneet hedelmää. Vaikka olen voinut niin huonosti, etten ole nähnyt vaihtoehtoja, lopulta silloinkin jostain on noussut pienenpieni kipinä, halu voida paremmin. Aina on toivoa ja mahdollisuuksia – silloinkin, kun niitä ei pysty näkemään.

Ja mitä ajattelen nyt? Ajattelen, että elämä on niin kallisarvoinen lahja, ettei siitä kannata tuhlata palastakaan. Toki siihen kallisarvoiseenkin lahjaan kuuluvat kaikki tunteet, mutta kun on enimmäkseen siellä plussan puolella, se on jotain niin mahtavaa, ettei halua edes palata vanhaan. Aina on toivoa, ja voi muuttaa asioita, oli kyse mistä tahansa.

Ihanaa sunnuntaita!

Jenny

Tule Instagramiin!

Tule Facebookiin!

Arki on nyt sitä, mistä haaveilin

Sama paino – eri kroppa 

Lepo on tehnyt tehtävänsä

Treenivuosi tammikuusta toukokuuhun

Nyt jos koskaan hyvinvoinnista on huolehdittava

Nyt jos koskaan hyvinvoinnista on huolehdittava

Vaikka eilen olikin liki hellepäivä, se on syksy nyt. Nyt jos koskaan hyvinvoinnista huolehtiminen on tärkeää. Ja syksy tarkoittaa itselleni rutiineja kesän ”hurvittelujen” jälkeen. Kesällähän joustin paikoin niin nukkumaanmenosta, syömisistä ja ruokarytmistä sekä liikunnasta eikä lopputulos ollut aina mieleinen, mutta toisaalta pienimuotoinen pellossa eläminen varmasti 

Hyvinvointi alkaa siitä, että ymmärtää olevansa hyvinvoinnin arvoinen

Hyvinvointi alkaa siitä, että ymmärtää olevansa hyvinvoinnin arvoinen

Huhhuh onpas olleet kaksi viikkoa. Mutta sen sijaan, että olisin lyönyt hyvinvointini laimin viimeisten kahden viikon aikana, olen pitänyt itsestäni ekstrahyvää huolta. Hyvinvointi alkaa siitä, että ymmärtää olevansa hyvinvoinnin arvoinen. Jos ennen elämänmuutosta tuli kiireessä syötyä mitä ja miten sattuu, nukuttua liian vähän ja stressattua 

Mikä on rohkeinta, mitä olet tehnyt viime aikoina?

Mikä on rohkeinta, mitä olet tehnyt viime aikoina?

Mikä on rohkeinta, mitä sä olet tehnyt viime aikoina, kysyin viikonloppuna Instagramissa.

Syy kysymykseen oli myös itsekäs, sillä minusta tuntui, että tarvitsin pienen rohkeusbuustauksen. Arjessa on asioita, joiden haluan muuttuvan ja joita haluan muuttaa, mutta kuten aiemmin kirjoitin, en ainakaan tällä hetkellä ole niin rohkea kuin joskus aiemmin, kun toimin monesti huomattavasti impulsiivisemmin. Voi toki olla, että päähän on tullut myös järkeä enkä toimi enää vain pelkästään sydämellä, vaan järjen ja sydämen yhteistyöllä. Se lienee monessa tapauksessa hyvä sekin.

Niin paljon sain kiitosta myös muilta tuosta pienimuotoisesta rohkeus-kamppiksesta, että se vaikutti tulleen tarpeeseen myös muille kuin itselleni. Ja pakko sanoa, että ihminen pystyy kyllä vaikka mihin, kun päättää uskaltaa ja tekee eri tavalla kuin aiemmin. Itse aion palata näihin superkannustaviin, inspiroiviin ja yksinkertaisesti sanottuna mielettömän hienoihin rohkeusvastauksiin aina heikkoina hetkinä (tässä osa niistä, jotka sain IG:ssä):

Harjoitellut lääkelaskuja todella paljon ja suorittanut tentit. Pelkäsin hirveästi, mut läpi meni.

Ilmoittauduin kokeilemaan liikuntalajeja, joita en ole uskaltanut/kehdannut ylipainon takia tehdä. 

Päätin ihmissuhteen, joka oli myrkyllinen, vaikka se vaati uhrauksia. 

Irtisanoutunut vakityöpaikasta tyhjän päälle työuupumuksen vuoksi. En ole katunut kertaakaan.

Sanonut ei yhä useammin.

Ilmoittautunut 12 tunnin ultraan.

Hain uutta työpaikkaa.

Otin töissä puheeksi tosi vaikean asian perheen kanssa. 

Vaikka olin määräaikaisessa työsuhteessa, uskalsin ”hankkia” lapsen, vaikka lapsia ei hankita. 

Jäin sairauslomalle, kun olin kuukausia kärsinyt uupumuksesta ja uniongelmista. 

Ortodoksiseen kirkkoon liittyminen eilen.

Olen voinut todeta, että minä riitän ja rohkeasti päästänyt irti vääristyneestä minäkuvasta. 

Irtisanouduin vuosien tyytymättömyyden jälkeen ja löysin unelmieni duunin.

Lähdin väkivaltaisesta avioliitosta. Pelotti tosi paljon, etten selviä, mutta selvisin.

Juoksin maratonin Kolilla. 

Hain opiskelemaan, kun jaksaminen töissä alkoi olla haastavaa. Aloitan ensi viikolla! 

Laitoin viimeset rahat Turkin-matkaan. 

Ottanut esimiespestin vastaan. Kyllä kannatti!

Perustanut oman yrityksen.

Rakastunut!

Irtisanoutunut vakivirasta ja päättänyt heittäytyä asioihin, joita oikeasti haluan tehdä. 

Juossut ekaa kertaa yli 20 kilometriä, vieläpä ihan yksin.

Jätin työpaikkani ja päätin hetken etsiä itseäni. 

Oppinut ajattelemaan itsestä positiivisesti. 

Lopetin huumeiden käytön. 

Otin töissä esille vaikean asian, joka liittyy työilmapiiriin. 

Ilmoittautunut espanjankielenkurssille.

Tässäpä vain murto-osa vastauksista, mutta pakko sanoa, että liikutuin, ihastuin ja inspiroiduin! Ja jokainen vastaus suorastaan pirskahteli rohkeutta ja tyytyväisyyttä.

Kiitos siis ihan jokaiselle rohkealle siellä ruudun toisella puolella. Jos sinä uskalsit, niin minäkin uskallan. Vaikka se tarkoittaa epämukavuusalueelle menemistä, mutta siellähän se kehitys tapahtuu. Myös ihmeitä tapahtuu, eikä pelkäämällä voi saavuttaa koskaan mitään uutta.

Sitä paitsi uskon, että meillä on velvollisuuskin ottaa vastuu omasta arjesta, hyvinvoinnista, unelmista, tavoitteista ja onnellisuudesta. Se on jotain, mitä kukaan tai mikään ei voi meille meidän puolestamme pysyvästi antaa. Aion siis kerätä omat voimani ja olla rohkeampi. Toki elämässä sattuu ja tapahtuu, mutta moneen asiaan voi itse vaikuttaa.

Milloin SINÄ olit viimeksi rohkea?

Mahtavaa kevätviikkoa,

Jenny

P.s. SYDÄN tuossa alla on tullut jäädäkseen! Saa painaa!

INSTAGRAM

FACEBOOK

Lue myös ja laita hyvä kiertämään:

Parempia unia painopeiton alla

Tule kanssani polkujuoksemaan!

Syyllisyys haluaa kertoa jotain

Jalkapöydän murtumasta 8 kk – käynti jalkaterapeutin luona

Henkiset aamurutiinini

Alppitreenit Nuuksiossa

12 asiaa, joiden avulla karistin 20 kiloa pysyvästi

 

Uuteen nousuun – löydä energisempi elämä on täällä!

Uuteen nousuun – löydä energisempi elämä on täällä!

Uuteen nousuun – Löydä energisempi elämä -kirjani on täällä! Torstaina sain itse lämpimäiset käteeni ja kirja on saapumassa kauppoihin näillä näppäimillä. Aika mahtavaa ajatella, että parhaillaan rekat jyräävät pitkin kotomaamme lumisia teitä, jotta myös minun kirjani saadaan esimerkiksi pohojoseen täältä etelästä. Valitettavasti en tiedä, ehtiikö 

Kaikki tunteet kuuluvat elämään

Kaikki tunteet kuuluvat elämään

Niinpä, kaikki tunteet kuuluvat elämään. Tänään jotenkin semiankean päivän kruunasi hauska sattuma Lidlissä. Takana kassajonossa seissyt nainen sanoi, että hei, sulta tippuu jotain. Ja kas, puolen litran vesipulloni, jonka olin täyttänyt kotiin lähtiessäni, oli taas falskannut. Märkiä olivat niin reppu, kukkaro, läppäri kuin repussa kulkenut 

Juoksun ja salin yhdistäminen

Juoksun ja salin yhdistäminen

Koska tällä hetkellä treenaan paitsi elämää, myös tulevaa tavoitetta varten, jossa kropassa on oltava enemmän voimaa sekä lisäksi esimerkiksi Kaarinan 12 tunnin rataultraa varten, on arki ollut aikamoista treenipalapelin kokoamista. Mutta arvaatteko mitä? Se ei haittaa ollenkaan. Ja sitä paitsi juoksun ja salin yhdistäminen alkaa jo sujua ja olla järjestelmällistä. Vaikka joka viikko kaikki ajatellut treenit eivät välttämättä toteudukaan, niin sellaista se on, eikä siitä kannata stressata. Kaikki, minkä ehtii tehdä, on jo kotiinpäin.

Noin 10 tuntia liikuntaa viikossa

Tällä hetkellä pyrin siihen, että teen viikossa kolme ohjelman mukaista juoksutreeniä: progressiivinen lenkki, tonnin vedot ja pitkis. Tänään aamulla esimerkiksi juoksin tuon progressiivisen lenkin, mutta puolet lyhempänä, mitä ohjelma sanoi. Satunnaisesti juoksen myös muita lenkkejä ja esimerkiksi eilen lapsen treenien aikana kävin hölköttelemässä 45 minuuttia peruskestävyyssykkeillä. Lapsen treenit kestävät tunnin ja hän haluaa, että olen paikalla treenien alkaessa ja niiden loppuessa, joten 45 minuuttia ehtii välissä juosta oikein hyvin. Olen käynnistelemässä pitkästä aikaa myös työmatkajuoksua.

Kuva: Timo Turkka

Salitreeniin olen panostanut viime aikoina huolella. Tuntuu, että voiman lisääminen on hidasta, mutta pientä edistystä olen huomannut. Kuten olen kertonut, olen jakanut saliohjelmani kolmeen osaan: jalat, pakarat ja olkapäät, sitten ojentaja, rinta ja trx-vatsat sekä hauis, selkä ja vatsat kehonpainolla ja 10 kilon kiekolla. Salikäyntejä on tullut viikkoon 3-4 ja tuo jaettu ohjelma toimii tosi hyvin, sillä se kehonosa, jota salilla kullakin kerralla teen, on aina ehtinyt palautua. Ensi viikon maanantaina jaan ohjelmani viimeisen osan täällä blogissa. Kaksi ekaa osaa voit lukea, kun klikkaat linkkejä yläpuolella. Koko kehon ohjelman löydät täältä!

Joogaan en ole ehtinyt, mutta joogailen satunnaisesti kotona asana pari kerrallaan kuin myös jatkan leuanvedon harjoittelemista. Kotona tulee myös venyteltyä ja tehtyä muita liikkuvuusliikkeitä. Ja uimakoulu alkoi tiistaina! Siitä kerron lisää pian, oli ihan mahtavaa huomata, kuinka paljon 45 minuutissa voi oppia. Uimakoulukertoja on vielä 4 edessä ja odotan jo seuraavaa kertaa innolla.

Perusperiaatteeni voimatreenin ja juoksun yhdistämisessä

Minulta on paljon kyselty, miten yhdistän salitreenit ja juoksun. Tässä vaiheessa on hyvä muistaa, että olen ohjannut ryhmäliikuntaa vuodesta 1999, vaikka tällä hetkellä ohjaan vain yhden sisäpyöräilytunnin viikossa. Muutamaa vuotta lukuun ottamatta tunteja on ollut keskimäärin 10-15 viikossa, joten paitsi että olen tottunut paljoon urheiluun, olen tottunut myös tuplatreeneihin ja liikkumaan pari kolmekin kertaa päivässä. Siksi tämäkin on sujunut niin, että en ole tuntenut väsymystä tai liiallista rasitusta. Ja nukun myös paljon, viime yönä posotin unta 21.15-6.15, tosin alkuviikosta olin herännyt kahtena yönä jo neljältä enkä saanut enää unta, joten niinä öinä unet jäivät lyhemmiksi.

Tässä kuitenkin muutama perusperiaatteeni salin ja juoksun yhdistämisestä:

  • Sellaisena päivänä, kun teen salilla jalkoja ja pakaroita, en juokse.
  • Jos samana päivänä teen sekä salitreenin että juoksen, käyn usein aamulla ennen töitä salilla ja illalla juoksemassa. Joskus harvoin toisinpäin.
  • En juokse samana päivänä pitkää 2-3 tunnin lenkkiä ja tee salitreeniä. Pitkispäivän ainoa treeni on pitkis.
  • Salipäivänä teen siis joko tonnin vedot, progressiivisen lenkin tai pk-sykkeisen lenkin.
  • Kun ohjaan sisäpyöräilyn, teen tuplatreenin eli juuri ennen ohjaustani teen salilla joko ojentajan, rinnan ja vatsan tai hauiksen, selän ja vatsan. En kuitenkaan yhdistä spinutuntia jalkatreeniin. Ja jos ohjaan kaksi spinutuntia putkeen, en käy salilla ennen tunteja.
  • Pitkiksen jälkeisenä päivänä en myöskään tee jalkoja ja pakaroita salilla.
  • Viikossa pidän 1-2 kokonaan treenivapaata päivää.

Ihanaa päivää!

Jenny 

INSTAGRAMISSA: jenny_vastaiskuankeudelle

FACEBOOKISSA: vastaiskuankeudellefi

LUE MYÖS, HYVÄN SAA LAITTAA KIERTÄMÄÄN: 

Tilaa tammikuussa ilmestyvä Uuteen nousuun –kirjani

Kehonhuolto on palkinto treenistä

Kävely ja ulkoilu – uudet trendilajit

 

 

 

Uuteen nousuun -kirja on nyt painossa ja ennakkotilattavissa

Uuteen nousuun -kirja on nyt painossa ja ennakkotilattavissa

Uuteen nousuun – löydä energisempi elämä -kirjani on nyt painossa. Aikamoinen rutistus se oli sitten kuitenkin, mutta nyt oloni on oikein tyytyväinen ja helpottunut. Kirjan voit ennakkotilata vaikka heti ilman postikuluja Adlibriksestä, jolloin saat sen samantien ensimmäisten joukossa tammikuun ekalla viikolla, kun kirja ilmestyy 4.1.2019. Kiitos kaikille jo