Avainsana: energia

Loman jälkeen en alkanut paahtaa tukka putkella

Loman jälkeen en alkanut paahtaa tukka putkella

Kesäloman, jona ei tapahtunut oikeastaan juuri mitään, vaikutus tuntuu yhä. Uskon, että suurin syy löytyy siitä, että sen sijaan, että olisin heti loman jälkeen alkanut paahtaa tukka putkella kuten varmasti aina ennen joka loman jälkeen, olen jatkanut arkeni minimalisointia. Vaikka eräs ystäväni-tuttavani sanoikin juuri, että 

Jaksamisen parantamiseen ei ole poppakonsteja

Jaksamisen parantamiseen ei ole poppakonsteja

Huomenta! Täällä taas linjoilla syysaikataulun mukaisesti eli heräsin ennen kuutta. Sitä olen miettinyt, ettei jaksamisen parantamiseen ole poppakonsteja. Jatkossakin on syytä vaikuttaa stressin ja ylikuormituksen syihin, eikä käyttää laastaria ensiapuna. Kesäloma on lomailtu muutamaa ekstrapäivä lukuun ottamatta, jotka jätin syksymmälle aikataulusyistä. Kun lauantaina palasimme saaresta 

Loma, jona ei tapahtunut yhtään mitään

Loma, jona ei tapahtunut yhtään mitään

Ensimmäisen lomaviikon ahdistuksen jälkeen elämä alkoi voittaa. Ja arvaatteko mikä on sen voittamisen salaisuus? Loma, jona ei tapahtunut yhtään mitään. Eli siis se, että olemme olleet samassa paikassa koko loman. Olen käynyt Helsingissä heinäkuussa kaksi kertaa, enkä ole kaivannut kotiin.

Ei ole ollut stressiä aikatauluista, kilometreistä tai siitä, ehtiikö nähdä kaiken sen, mitä haluaa nähdä. Ohjelmassa on ollut vähän pihan siistimistä, radion kuuntelua, puuhommia, tiskaushommia, istumista laiturilla, suppailua, vähän joogailua ja meditoimista, hengailua sukulaisten kanssa ja välillä lenkkeilyä ja vähän kehonpainojumppaa. Ei ole ollut pakko tehdä mitään. Touhua toki riittää, koska arkisten askareiden tekeminen vie aikaa. Esimerkiksi tiskaaminen: Ensin on haettava tiskivesi kaivosta, lämmitettävä se, tiskattava, haettava huuhteluvesi. Juomavedenhakumatka veneellä vie 25 minuuttia suuntaansa. Kauppaankaan ei tule lähdettyä ennen kuin on ihan pakko.

En muista, milloin loma olisi ollut oikeasti tällaista lepäilyn ja arkisen puuhastelun suloista sekamelskaa. Useimmiten lomalle on tullut kasattua kovasti tekemistä ja varsinkin, jos on lähtenyt ulkomaille reissuun on pitänyt tehokkaasti nähdä ja kokea erilaisia asioita. Sekin on hyvä, mutta tänä vuonna en olisi edes jaksanut sellaista.

Processed with VSCO with av4 preset

Ensimmäiset 1,5 viikkoa olin ihan kanttuvei. Seuraavalla viikolla aloin huomata jo elpymistä ja nyt kolmannen lomaviikon alun kunniaksi heräsin aamulla täynnä energiaa ja olin jo siivonnut saunan ennen kuin nuohooja saapui paikalle puoli kymmeneltä. Tuntuu ihanalta olla voimissaan. Jo viime viikolla aloin huomata sen, miten huono yhteys itselläni on ollut itseeni koko kevään. En ollut ollut yhteydessä häneen, joka katsoo maailmaa silmieni kautta. Ja jos ei ole läsnä itselleen, ei voi olla sitä muillekaan. Nyt tilanne on alkanut korjaantua. Tunnen itseni itsekseni. Enkä todella halua enää palata aiempaan oravanpyörään, jonka vauhti tuntuu vain kiihtyvän ajan kanssa, vaikka vielä on iso kysymysmerkki, miten voin siltä livahtaa, edes osittain. En halua hukata itseäni tekemiseen ja suorittamiseen. Elämä on liian kallis tuhlattavaksi epäolennaiseen.

Viimeistä lomaviikkoa viedään, mutta olen lakannut järkeilemästä asioita. Nyt on aika hiljentyä kuuntelemaan omaa intuitiota. Kyllä ne vastaukset nousevat sieltä aikaan, elleivät jo ole olemassa. Itselläni asiat kun ovat useimmiten menneet niin, että vastaus on kyllä ollut tiedossa, mutta kestää aina aikansa, ennen kuin suostun kuuntelemaan sitä. Pelko on jännä juttu. Toivottavasti se irrottaa otteensa minusta tälläkin kertaa.

Tällaiseen törmäsin päivänä eräänä Instagramissa ja poimin sen talteen:

Your new life is going to cost you your old one.

Niin se menee, mutta usein se, mikä tulee, on parempaa kuin se, mikä on ollut. Mitä sitten koskaan onkaan.

Mukavaa heinäkuun viimeistä viikkoa!

Jenny

Tule Instagramiin!

Elämästä palautumista ei voi jättää kesäloman varaan

Elämästä palautumista ei voi jättää kesäloman varaan

Itse olen alkanut laskea kierroksia ennen lomaa, johon on pari päivää vaille kaksi kuukautta. Ajattelen, ettei loman tarkoitus ole toipuminen työvuodesta, vaan irtiotto töistä ja energian saaminen ihan muista jutuista. Elämästä palautumista ei voi jättää kesäloman varaan. Kolmasluokkalainen on palannut kouluun, ja lomautettu keskimmäisenikin on 

Väsymys-tunnistaminen-karsiminen- uusi alku

Väsymys-tunnistaminen-karsiminen- uusi alku

Uusi alku. Siltä toukokuu aina itsestäni tuntuu. Homma menee näemmä näin: ensin tulee väsymys. Sitten tilanteen ja tunteiden tunnistaminen. Asioiden karsiminen. Lopuksi ihana, uusi alku. Näin ne vuodet toistavat itseään, ja nelikymppisenä luulisi jo tuntevan itsensä aika läpikotaisin. Näin ei kuitenkaan näköjään ole, se tuli 

Nyt jos koskaan hyvinvoinnista on huolehdittava

Nyt jos koskaan hyvinvoinnista on huolehdittava

Vaikka eilen olikin liki hellepäivä, se on syksy nyt. Nyt jos koskaan hyvinvoinnista huolehtiminen on tärkeää. Ja syksy tarkoittaa itselleni rutiineja kesän ”hurvittelujen” jälkeen. Kesällähän joustin paikoin niin nukkumaanmenosta, syömisistä ja ruokarytmistä sekä liikunnasta eikä lopputulos ollut aina mieleinen, mutta toisaalta pienimuotoinen pellossa eläminen varmasti teki henkisesti hyvää ja ainakin muistutti siitä, että olen ihminen, jolle rutiinit sopivat ja joka myös niistä tykkää. Koska päivät ovat hektisiä eikä yö, vaikka sen 8–9 tuntia useimmiten nukunkin, ehkä ihan riitä palautumiseen koko tästä arkirumbasta, on keksittävä myös muita keinoja, joilla kuormitusta voi vähentää tai palautumista lisätä.

Vaikka lapioi, valmista ei tule

Puhuu sitä ihan kenen kanssa tahansa työasioista, tuntuu siltä, että useimmilla hommaa on enemmän kuin riittävästi. Juuri kävin mielenkiintoista keskustelua ihmisen kanssa, joka totesi vain, että vaikka kuinka lapioi, valmiiksi ei tule, ja onkin tyydyttävä siihen, ettei kaikki voi olla täydellistä, vaan riittävän hyvän on kelvattava. Itsekin huomaan, että välillä työpäivien jälkeen on ihan pöllähtänyt olo, kun on painanut sata lasissa. Viime yönä asiakastapaaminen tuli uniin asti, mutta onneksi ei valvottanut. Kirjoitan jatkuvasti asioita muistivihkoon, koska sillä vältyn sen muistelemiselta, mitä minun pitikään muistaa.

Ennalta asioita on helpompi korjata! Hyvinvoinnista pitää jaksaa kiinnostua ennen kuin on ongelmia.

Silloin kun et ehtisi, on nimenomaan ehdittävä

Nyt jos koska säännöllisen ruokarytmiin, riittävään mutta ei jatkuvasti liian kuormittavaan liikuntaan ja palautumisesta huolehtimiseen keskittyminen onkin tärkeää! Silloin kun ei ehtisi huolehtia hyvinvoinnista, on vain ehdittävä! Syön 5 kertaa päivässä, kirjoitan edellisviikonloppuina treenit kalenteriin ja olen sängyssä jo kello 21 kirjan kanssa. Aamuisin teen 10 minuutin meditaation Calm-appilla ja iltaisin vartin juoksijan joogan Yoga för dig som tränar -kirjasta. Noinkin lyhyt joogatuokio paitsi parantaa liikkuvuuttani myös rauhoittaa päivän tekemisistä. Pyrin pitämään päivässäni myös tyhjiä hetkiä, jolloin en näprää kännykkää tai kuuntele musiikkia, vaan olen ja lataan akkuja ja kuulostelen itseäni. Läheisten kanssa oleminen myös tärkeää ja nyt kun keskimmäiseni sai ajokortin, olemme viikon sisään viettäneet enemmän äiti–tytär-aikaa kuin pitkään aikaan, koska olemme käyneet yhdessä ajelemassa.

Hoida ennalta

Elämä on nykyään hektistä ja kiireistä ja se, mihin ihmisen pitää taipua esimerkiksi monilla työpaikoilla, on aikamoista. Monilla ei ole vaihtoehtoja ja entisenä suorittajana tunnistan itsekin sen, miten helppoa sinne suorittamisen puolelle olisi lipsua. Mutta sen sijaan pyrin ennaltaehkäisevästi hoitamaan itseäni, huolehtimaan hyvinvoinnista ja tekemään asioita niin, että jaksaminen pysyy hyvänä runsaasta tekemisestä ja kiireestä huolimatta. Paljon helpompaa on fiksata asioita etukäteen ja pyrkiä huolehtimaan itsestään parhaansa mukaan kuin korjata sitten, kun on jo syvällä suossa. Tiedän senkin kokemuksesta yli 10 vuoden takaa ja ehkä tuo kokemus on juuri se, joka saa itseni toimimaan toisin myös nykyään eikä vain painamaan aina vain kovempaa elämän jokaisella osa-alueella.

Ihanaa syksyä ja päivää! Voi hyvin!

Jenny

INSTAGRAMISSA

FACEBOOKISSA

P.s. Sydän tuohon alas on tullut jäädäkseen. Saa painaa, kiitos <3

Tunne saa tulla, mutta siihen ei tarvitse reagoida

Joskus ei tarvita kuin se yksi ihminen, joka välittää

Elätkö velaksi jaksamisen suhteen?

Elätkö velaksi jaksamisen suhteen?

Kaverin Facebookissa tuli vastaan LähiTapiolan artikkeli, jossa luki, kuinka moni elää velaksi oman jaksamisen suhteen ja että jouluaatto on jopa vuoden stressaavin päivä. Että monilla työpaikoilla eletään nyt kiireisintä aikaa, liikunta vähenee pimeyden myötä ja pikkujoulukausi sotkee ihmisten vuorokausirytmiä. Huh. Palasivat nimittäin mieleen ajat ennen 

Miksi tuhlaat energiaa ja ajatuksia asioille, joita et halua?

Miksi tuhlaat energiaa ja ajatuksia asioille, joita et halua?

Miksi tuhlaat energiaa ja ajatuksia asioille, joita et halua? Kysyin itseltäni eilen illalla. Kun viimeiset kolme viikkoa treenasin mieltäni Weightfulness.com-harjoitteiden parissa, oivalsin sen, miten paljon olen viime aikoina keskittynyt ajatusteni kanssa siihen, mitä en halua. Jälleen kerran. Olin takertunut huolehtimiseen ja murehtimiseen sen sijaan, että olisin 

Kadotitko sinäkin unelmasi? Ne voi löytää tässä hetkessä

Kadotitko sinäkin unelmasi? Ne voi löytää tässä hetkessä

Kadotitko sinäkin unelmasi? Ne voi löytää tässä hetkessä. Ensimmäinen askel on havahtua tilanteeseen ja miettiä, mitä itse edes haluaa.

Ensimmäinen harmaa hius paikallistettu! Kutsuin kaksi perheenjäsentä todistamaan tätä tapahtumaa, ja totta se on. Tuntui siltä, että tässä vääjäämättä mennään loppua kohti ja se sai taas ajattelemaan, onko elämässä mitään, mihin minun kannattaisi tarttua.

Eilen sunnuntaina, kun lapsi oli synttäreillä, koti siivottu ja itsellä hetki aikaa olla tekemättä mitään, kaiken järjestyksen keskellä oli aikaa ajatella ja kuunnella itseä. Yhtäkkiä tajusin, mikä elämässäni on viime aikoina jäänyt väliin: tavoitteet, unelmat ja haaveet. Ne, jotka ennen olivat kuin arjen polttoainetta ja suuri inspiroitumisen lähde, ne josta sain virtaa uskoa mahdottomiin ja toteuttaa itseäni täysillä.

Onhan itsellä toki maraton- ja nelikymppisenä elämäni kunnossa -proggikset, mutta tunsin piston omatunnossani. En ollut niillekään antanut kaikkea sitä, mitä olisin voinut antaa. Myös työhön liittyvät unelmat ovat nyt tavallaan jäähyllä, kun ajauduin freehommista päivätyöhön, jossa viihdyn kyllä. Tajusin kuitenkin, etten ollut hetkeen haaveillut mistään suuremmista kirjoitustöistä tai tuottajan hommista ja uudet omat kirjaprojektitkin tuntuivat yhtä kaukaisilta kuin vaikka matka maailman ympäri. Mihin oli jäänyt suuri unelmani: Finlandia-talossa puhuminen? Miksi lakkasin pitämästä viikonlopun mittaisia hyvinvointikursseja tai henkilökohtaisia valmennuksia? Teki mieli ravistella itseäni: herää pahvi, mitä sä nukut! Elämä menee ohi ja sä vain haahuilet ja tyydyt. Ja lisäksi sun hiuksetkin harmaantuu, etkä sä saa mitään aikaiseksi.

Missä vaiheessa unelmat jäivät?

Missä vaiheessa lakkasit unelmoimasta, kysyinkin itseltäni. Missä vaiheessa lakkasit haluamasta uusia kokemuksia, jatkoin tivaamista. Missä vaiheessa jäin laatikon sisään, kun olen aina ollut se tyyppi, joka menee ulos siitä, vaikka sitten ryminällä?

Kuulostelin sydäntäni ja annoin pääkopan puhua. Oli pakko myöntää, että se innostus ja energisyys olivat hieman päässeet katoamaan elämästäni. Tulkaa takaisin, halusin huutaa. Tarvitsen teitä!

Samalla huomasin sen, että vaikka viime kuukausina olen nukkunut paremmin kuin pitkään aikaan, ei siitä monen vuoden heräilystä ja huonosti nukkumisesta noin vain päästä irti. Ehkä kuukausi sitten tajusin sen, että vihdoin alan olla energiatasoilta entiselläni. Ehkä väsymys oli haudannut osan unelmistani ja arki on ollut sitä, että tekee sen, mitä on tehtävä, eikä haaveile turhia. Nyt olin kuitenkin kerännyt riittävästi voimia. Haahuilun ja vain elämisen aika oli nyt ohi, haluan keskittyä jälleen siihen, mitä elämässä tahdon saavuttaa, päätin itsekseni. Miksi tyytyä vain siihen mitä on, kun voi saavuttaa niin paljon enemmän, tunteita, kokemuksia, asioita, hetkiä, mitä tahansa!

Tyytyväisyys on tärkeää 

On toki hyvä, että elää tyytyväisenä omassa arjessaan. Se on merkittävää ja tärkeää. Mutta kuitenkin sellainen kovan luokan unelmoija kun olen ollut, aina, niin nyt on ihan oikea hetki havahtua. Tyytyväisenä voi elää, vaikka onkin niitä unelmia. Ilman unelmia en olisi tehnyt yhtäkään kirjaa. Ilman unelmia en olisi aikanaan opiskellut liikunnanohjausta. Ilman haaveita ja tavoitteita en olisi alkanut koskaan kirjoittaa, mitä olen kuitenkin saanut tehdä työksi ja harrastukseksi pian 15 vuotta. Minä tarvitsen unelmia ja haluan, että minulla on unelmia, huomasin.

Tiedostin myös sen, etten halua olla nelikymppinen, joka nyt vain elelee ja tukka harmaantuu, eikä oikeastaan edes haaveile enää mistään. Herranjestas, ihminen parhaassa iässä, onhan nelkyt uus kakskyt vai miten se nyt meneekään. Oivalsin senkin, että selvittyäni elämäni suurimpien vastoinkäymisten dominoefektistä, olin selkeästi vähentänyt itsetutkiskelua. Itsetuntemuksen lisääntymisen myötä auennut uusi maailma oli jotenkin jymähtänyt paikalleen ja noh, väljähtynyt. Väljähtänyt ja minä, uuh, ihan mahdoton sanapari. Ainakin ennen.

Väljähtymisen alle lienee se hillitön elämänjanoni ja palonikin oli hautautunut. Sitten ymmärsin, että jos tähän malliin jatkan, asiat menevät hullummaksi. Pahimmassa tapauksessa käy niin, että löydän itseni voivottelemasta mummelina sitä, mitä kaikkea jäi tekemättä. Vielä neljä vuotta sitten olin niin varma, ettei minusta tule koskaan sellaista tyyppiä.

Innostuminen ja energia tänne, kiitos

Vaikka tasapaksu arki on viime ajat ollut hyvät ja itselleni sopiva, niin nyt haluan sen Jempan takaisin, jolla on hulluja haaveita, kasapäin unelmia ja kymmenittäin tavoitteita. Haluan takaisin sen innon, jonka takia aamulla pongahdan ylös sängystä, koska edessä on taas yksi päivä, jona voi tapahtua mitä vain hienoa. Haluan taas olla se tyyppi, joka haaveilee vaikka sitten omasta veneestä, poliisin tai kukkakauppiaan ammatista, vielä yhdestä kirjasta, säännöllisistä ulkomaanmatkoista, innostuksesta, loppumattomasta energiasta, intohimosta ja palavasta rakkaudesta elämää kohtaan. Haluan olla oma itseni, se tyyppi, joka on täynnä virtaa ja intoa ja näkee ratkaisuja ja mahdollisuuksia, ei esteitä tai mahdollisia epäonnistumisia. Onneksi sentään saan nykyään yhä olla auttamassa muita kohti omia unelmia. Aika siistiä on katsoa esimerkiksi tyyppiä, joka on saanut ensimmäisen kustannussopimuksensa, voi sitä iloa!

Se, että ihmisellä on unelmia ja tavoitteita ei ole haihattelua tai elämistä tulevaisuudessa. Se on sitä, että kunnioittaa itseään niin paljon, ettei anna itsen vain haahuilla ja elellä ja hengitellä, ilman, että oikeasti elää. Täyteläisessä arjessa käytämme vain murto-osan siitä potentiaalista, mitä olisi käytettävissä.

Minä haluan taas saada aikaan mitä haluan ja ennen kaikkea haluan elää, enkä vain hengitellä tai raahustaa eteenpäin ilman tavoitteita ja kunnianhimoa.

Ihanaa alkavaa viikkoa, mitä vain voi tapahtua!

Lue myös:

Aina ei jaksa olla kiitollinen

Laihtumisen odottaminen ärsyttää + treenivinkki salille

Onnellisuus on ihana tunne

Uusien juttujen dominoefekti

Uusien juttujen dominoefekti

Kaksi päivää uutta työtä takana, ja pää pyörällä kaikesta! Uutta duunia on seurannut muitakin uusia juttuja, oikea uusien juttujen dominoefekti on valloillaan! Mutta kun elämään tulee yhtäkkiä kymmeniä uusia ihmisiä ja hommia, joita ei ole hetkeen tehnyt (editointia ja oikolukua) sekä uusia järjestelmiä, ei ihme,