Avainsana: onnellisuus

Pitäisi olla hauskaa – miksi välillä ahdistaa?

Pitäisi olla hauskaa – miksi välillä ahdistaa?

Ensimmäistä oikeaa lomaviikkoa viedään. Pitäisi olla hauskaa ja fiilikset huipussaan, mutta rehellisesti sanottuna aika ajoin ahdistaa. Jos en tietäisi, että syksyllä on helpompaa, kiitos alkavan nelipäiväisen päivätyöviikon ja järkevämmän juoksuohjausaikataulun, en tiedä, miltä minusta nyt tuntuisi. Nimittäin myös tuon tiedon kanssa, että minulla jää enemmän 

Väsymys-tunnistaminen-karsiminen- uusi alku

Väsymys-tunnistaminen-karsiminen- uusi alku

Uusi alku. Siltä toukokuu aina itsestäni tuntuu. Homma menee näemmä näin: ensin tulee väsymys. Sitten tilanteen ja tunteiden tunnistaminen. Asioiden karsiminen. Lopuksi ihana, uusi alku. Näin ne vuodet toistavat itseään, ja nelikymppisenä luulisi jo tuntevan itsensä aika läpikotaisin. Näin ei kuitenkaan näköjään ole, se tuli 

Oman näköinen elämä

Oman näköinen elämä

Tärkeintä on haluta omaa arkea. Elää oman näköistä elämää.

Jos ei tiedä, mitä se on, kannattaa pysähtyä.

Lueskelin aamuna hiljaisena herättyäni joskus viiden jälkeen virkeänä tuttavani Marinellan blogia. Hän teki minun silmissäni aikamoisen elämänmuutoksen ja muutti kauas Norjaan luonnon ja rauhan keskelle. Ihailen Marinellaa suuresti, vaikka oma oman näköinen elämäni onkin toisenlaista – ainakin juuri nyt. Silti pystyn samastumaan Marinellaan ja jokin puoli itsessäni salaa haaveilee siitä, että ainakin tulee hetkiä, kun saan itsekin vaeltaa luonnon keskellä ja elää ilman kiireen tuntua, hirmuisaa määrää tekemistä ja ennen kaikkea ilman tunnetta siitä, että aika vain vilisee silmissä. On muuten hassua, että lomalla tuo haaveeni usein toteutuu, mutta silti en koe, että eläisin vain lomia varten, vaan koen hyvinkin, että elän oman näköistä elää, juuri nyt keskellä tätä kaikkea ruuhkaa.

Samana aamuna mietin myös onnellisuutta ja sitä, miten se on jo pitkään ollut arkeni perusvire. Kyllä, siihen lukeutuvat myös ne heikommat hetket ja huonommat tunteet. Viimeksi mainittujen rinnalla voi silti kokea suurta onnea, joka ilmestyy ilman, että mitään spesiaalia tapahtuu ja joka vain on. Onnellisuuteen riittää se, että huomaa, että on olemassa. Onnellisuuteen riittää se, että elämä pääosin on hyvää, vaikka vastoinkäymisiä tapahtuu ja myös asioita ja tapahtumia, jotka murskaavat meidät. Ihminen on siitä kummallinenkin, että kaiken jälkeen se vain nousee – toiset hitaammin, toiset nopeammin. Ja useimpia tämä murskaus auttaa elämään parempaa ja tiedostavampaa elämää kuin koskaan aiemmin – sekin on ihmeellistä.

Kuvittelin itse aikanaan, etten koskaan enää voisi olla onnellinen. Osaan vieläkin hetkittäin palauttaa mieleeni sen syvän epätoivon, joka hukutti alleen kaiken niin, etten pystynyt näkemään mitään muuta. Paljon myöhemmin, joskus jälkikäteen ymmärsin, että kai odotin tuolloin onnen tulevan ulkoisista asioista ja muista ihmisistä. Se, että lähes kaikki meni säpäleiksi ja elämä muuttui – minä itse eniten – on parasta, mitä itselleni koskaan saattoi tapahtua.

Sen myötä tuli onni, ja sen myötä tuli myös oman näköinen elämä. Tällä hetkellä oman näköinen elämäni on näitä arjen ruuhkavuosia, niitä samoja, joita niin moni muukin elää. Tiedän sen, että se mikä on nyt, ei välttämättä ole enää vuoden tai kahden päästä. Me muutumme koko ajan, meidän toiveemme ja tavoitteemme muuttuvat, elämä ympärillämme muuttuu. Mutta oli sitä missä vain, tärkeintä on haluta omaa elämää tai sitten pysähtyä ja muuttaa siinä jotain. Elämä on häivähdys ikuisuudessa, ja liian lyhyt elettäväksi jonkun toisen näköistä elämää.

Eikö.

Mahtavaa päivää, valoa ja rakkautta!

Jenny 

Sydän on tullut alle jäädäkseen, saa tykätä!

Tule Instagramiin!

Tule Facebookiin!

Lue myös nämä: 

Huomioi arjen kuormitus liikunnassa ja aktiivisuudessa

Neljä kuukautta elämäni kolmanteen ultramatkaan

Arjen ei pitäisi olla selviytymistä

Elämä ON häivähdys ikuisuudessa

Elämä ON häivähdys ikuisuudessa

Elokuu tuli ja meni ja tuntuu, että kesästä on ikuisuus. Ei kuitenkaan sillä huonolla tavalla, että tuntuisi, ettei lomalla ole koskaan ollutkaan, vaan aika vain tuntuu rientävän vauhdilla, kun päivissä on paljon tekemistä. Syyskuu tarkoittaa itselleni syksyä, vaikka ilma olisi kuinka kesäinen. Olen kesän lapsi, 

42 mittariin – ikääntyminen ja elämä ON ihmeellistä

42 mittariin – ikääntyminen ja elämä ON ihmeellistä

Perjantaina tuli mittariin 42 ikävuotta ja pakko sanoa, että mitä vanhemmaksi tulen, sitä paremmaksi elämä muuttuu monella tavalla. Ikääntyminen ja elämä ON ihmeellistä. Toisaalta se johtuu siitä, että oma paikka alkaa hahmottua ja sitä vain tuntee itsensä niin hyvin, tietää, mikä saa itsen onnelliseksi ja 

Tavallinen maanantai – parasta koskaan

Tavallinen maanantai – parasta koskaan

Maanantai on uusi mahdollisuus ja yksi seitsemästä lempipäivästäni. Tavallinen maanantai – parasta koskaan. Niinpä heräsin tähänkin maanantaihin kiitollisena siitä, että saan elää tavallista arkea. Saan jälleen yhden yön jälkeen avata silmäni tavallisena maanantaina. Elämä on ihmeellinen lahja. Milloin vain voi tapahtua mitä vain. Kun arki on tasapaksua, on se jo suuri syy olla onnellinen ja nähdä kaikki se, mitä itsellä on. Monelle tekisi hyvää pysähtyä ja kunnolla katsoa, eikä vain porskuttaa eteenpäin ilman, että ymmärtää sen tavallisen maanantain arvon.

Ja kuten suosikkikirjailijani Eeva Kilpi on todennut, milloin vain voi tapahtua mitä vain hyvää. Vaikka välillä tuntuu, että elämä on yhtä oravanpyörää ja välillä se normiarki tuntuu raskaalta, useasti totean, että niin kauan, kun elämä on sitä normiarkea, kaikki on todella hyvin ja sitä kannattaa muistaa arvostaa.

Aina ei ole helppoa, joskus on todella vaikeaa

Olen itsekin läpikäynyt elämässäni vaikka mitä ja on ollut aikoja, kun en ole jaksanut nähdä valoa enkä ole tuntenut mitään muuta kuin sen kurkkua kuristavan toivottomuuden. On ollut aikoja kun olen raahautunut päivästä läpi ja yrittänyt selviytyä hetki kerrallaan. On ollut tilanteita, kun vielä yksi suru siihen vastoinkäymisten ja vaikeuksien kasaan olisi voinut lopulta olla se, joka katkaisee jo loputtomasti taipuneen ihmismielen.

Noista ajoista moni asia on muuttunut niin paljon paremmaksi. Ja entä kun mietin ihan vain sitä, että saan elää tavallista arkeani iloineen ja suruineen, tuntuu uskomattomalta se, miten se tavallinen arki joskus, siis aikaa ennen omia vaikeuksiani ja elämänkriisejäni, saattoi tuntua tylsältä ja sai minutkin kaipaamaan jotain muuta.

Mutta se kertoo vain omasta kasvustani. Ensin mikään ei tuntunut miltään, sitten tuntui liiaksikin ja kaikesta toivuttuani ja selvittyäni parasta koskaan on tavallinen maanantai!

Reality check – millainen on minun maanantai

Elämiä ei kannattaisi verrata huonossa eikä hyvässä, mutta joskus pieni reality check voisi tehdä monelle hyvää. Ihan oikeasti sitä ei aina tule ajatelleeksikaan, miten helppoa itsellä lopulta voi olla, vaikka arjen epäkohtien ja vastoinkäymisten summa tuntuu välillä vakiolta.

Eikä se, etteivät ne toiveet enää ole sellaisia kuin ”10 miljoonaa lotossa” tai ”matkalle maailman ympäri” tarkoita sitä, että tyytyisi vähempään, vaan se tarkoittaa mielestäni ennen kaikkea sitä, että on oppinut arvostamaan sitä kaikkea, jota elämäksi kutsutaan, siis myös niitä arkisia juttuja. Samalla kun arvostaa ja käsittää, ettei itsestäänselvyyksiä ole, tietää, ettei mikään kestä ikuisesti ja näkee myös, että ilon lisäksi me kohtaamme surua, epäonnea ja vastustusta. Ei kuitenkaan enää pelkää elämää, vaan sen sijaan rakastaa elämää, ottaa siitä arkisesta kaiken irti. Ei odota koko ajan, että jotain hienompaa tapahtuisi, sillä lopulta mikä voisikaan olla hienompaa kuin semihyvin rullaava arki.

Uusi asenne tai isompi muutos

Kun ensi kerralla ottaa päähän tai harmittaa eikä millään jaksaisi, kannattaa pyrkiä näkemään asian tai tilanteen hyvät puolet, oli kyse sitten sitkeästi sohvan alle yrittävästä kanista, siivouspäivästä, joka tuli taas, paukkuvista deadlineista, kauppaan unohtuneista perunoista, joita olisi tarvittu nakkikeiton valmistamisessa. Aamuhämärässä koirankakkaan astumisesta, bussista, joka ei koskaan tullutkaan, ruokakaupan muovikassista, josta hajoaa toinen sanka, ystävästä, joka tekee oharit, jalasta, joka ei päästä juoksulenkille.

Itse uskon, että kyse on näkökulman vaihtamisesta. Asenteen vaihtamisesta. Pienten asioiden arvostuksesta. Siitä, ettei pidä mitään itsestäänselvyytenä.

Joskus toki on tehtävä isompiakin muutoksia.

Mutta että osaa arvostaa. Osaa rakastaa. Osaa nauttia. Tietää, ettei mikään hetki elämässä kestä lopulta samanlaisena ikuisuutta. Ei ilo, ei suru. Kaikki muuttuu.

Mahtavaa maanantaita! Iloitaan niistä pienistä suurista asioista!

Jenny

P.s. SYDÄN tuossa alla on tullut jäädäkseen! Saa painaa!

INSTAGRAMISSA

FACEBOOKISSA

Moniteholasit nelikymppisenä – maailmasta tuli skarpimpi

Huonoin valmistautuminen maratonille – paras juoksu koskaan

Metsä on parasta lääkettä

Sullahan ei oo mikään juoksijan kroppa

Kadehtiminen saa olon huonommaksi

Myönteinen ajattelu itsestä on elämänmuutoksen ensi askelia

Toukokuun ensimmäinen tuntuu kuin uudelta alulta

Toukokuun ensimmäinen tuntuu kuin uudelta alulta

Vaikka ajattelen, että asioita voi muuttaa vain tässä hetkessä, ei siis menneisyydessä eikä tulevaisuudessa, rakastan uusia alkuja. Ja toukokuun ensimmäinen tuntuu kuin uudelta alulta, minun matkaltani kohti tulevia tavoitteita ja unelmia, jotka eivät jätä rauhaan. Miten sitä ihminen voikaan herätä yhtenä aamuna ja nähdä kaiken 

Mikä on rohkeinta, mitä olet tehnyt viime aikoina?

Mikä on rohkeinta, mitä olet tehnyt viime aikoina?

Mikä on rohkeinta, mitä sä olet tehnyt viime aikoina, kysyin viikonloppuna Instagramissa. Syy kysymykseen oli myös itsekäs, sillä minusta tuntui, että tarvitsin pienen rohkeusbuustauksen. Arjessa on asioita, joiden haluan muuttuvan ja joita haluan muuttaa, mutta kuten aiemmin kirjoitin, en ainakaan tällä hetkellä ole niin rohkea 

Kiitos, että oot aina noin positiivinen

Kiitos, että oot aina noin positiivinen

Saan monta kertaa viikossa Instagramissa viestejä, että kiitos, että aina oot noin positiivinen. Moni myös kertoo opetelleensa virtuaaliavullani näkemään enemmän niitä pieniä arjen iloja ja olevansa nykyään positiivisempi ja iloisempi. Ja sehän nyt on ihan mahtavaa! Mutta toki voin kertoa, etten aina ole näin positiivinen, vaan minullakin on huonot hetkeni, alakuloisemmat kauteni, omat vaanivat varjoni, mutta toki niitäkään en yritä peitellä. Kaikki tunteet kuuluvat elämään enkä ole aikoihin enää edes yrittänyt tukahduttaa mitään niistä negatiivisista. Sen sijaan huonompinakin hetkinä pyrin hyväksymään, että näin on nyt, sitten joskus taas toisin.

Onnellisuus voi olla arjen perusvire, ja silti siihen lukeutuvat kaikki tunteet, myös negatiiviset. Kuvan puku on saatu Haglöfsiltä.

Tasaisesti onnellinen

Kaikin puolin olen kuitenkin tasaisesti onnellinen ja pyrin näkemään mieluummin ne hyvät asiat arjessa kuin että takertuisin epäkohtiin. Vaikka selviäisi ilman isompia elämänkriisejä, eihän kenenkään elämä ole pelkkää ruusunpunaa ja popparia, ja välillä ne pienetkin vastoinkäymiset tuntuvat enemmän vakiolta kuin sattumalta. Mutta monessa asiassa asenne ratkaisee ja kun on kokenut riittävän suuria asioita elämässä, ei jaksa ainakaan niiden pienten antaa enää vaivata ja isompia tapahtuessa on lopulta ihan eri tavalla voimavaroja ja työkaluja käsitellä niitä.

Pulmia siis on, mutta mieluummin pyrin näkemään ja miettimään niihin ratkaisuja kuin että velloisin ainakaan kovin pienissä pulmissa. Olen opetellut näkemään ongelmat mieluummin hidasteina kuin esteinä, ja olen hyväksynyt, että surukin kuuluu elämään. Vaikka toki sitten saattaakin tulla yhtäkkiä päivä, kun luisunkin stressaamaan kaikesta ja menneisyyden möröt alkavat kummitella pääkopassa, maailma tuntuu epäreilulta ja löydän itsestäni pienen marttyyrin. Mutta sen verran elämässä on tullut koettua myös asioita, joita en enää haluaisi kokea, että ihan pienistä asioista en useimmiten anna päiväni enää tummua. Elämä on epäreilua. Koemme asioita, joita emme haluaisi kokea. Emme aina saa tietää syytä sille, miksi jokin asia tapahtui. Joskus menetykset ovat murskaavia. Mutta lopulta sen sijaan, että kysyy miksi minä, alkaa ymmärtää, että no miksipä en minä, jos kerran joku muu.

Ne arjen pienet suuret asiat tekevät minut onnelliseksi.

Kiitollinen tavallisuudesta

Vaikeuksien seurauksena kiitollisuus ihan tavallisesta arjesta kuin myös sen tavallisen arjen arvostus on noussut korkealle. En kaipaa oikeastaan mitään lisää ja nimenomaan haluan omaa arkeani, en jonkun toisen elämää. Jos en ole omassa arjessani johonkin tyytyväinen, sen sijaan, että valittaisin asiasta, alan toimia. Teen muutoksia, jos tuntuu siltä. Tekeminen auttaa, valittaminen ei. 

Jälkeenpäin tuntuu absurdilta ajatella, että luulin, etten voisi koskaan olla onnellinen. Mutta se tunne oli pitkään totta.

Useimmiten kun aamulla silmäni avaan, olen onnellinen siitä, että edessä on taas uusi päivä, jota vielä en ole saanut aiemmin kokea. On ollut aikoja, kun olen kokenut toivottomuutta, ahdistus on painanut ilmat pihalle kuukausi toisensa jälkeen ja olen kuvitellut, etten koskaan enää voisi olla onnellinen. Mutta niin se vain lopulta kaikki tapahtunut, lopulta hyvinvoinnin valitseminen, itseeni, tunteisiini ja arvoihini tutustuminen, kiitollisuus ja asioiden katsominen monelta eri kantilta ovat tuoneet minut tähän pisteeseen. Kun jossain vaiheessa elämä tuntui selviytymiseltä, nyt se tuntuu ihanalta lahjalta, ja olen myös kiitollinen vaikeuksista, vaikka aikanaan en olisi voinut edes kuvitella sellaista päivää koskaan näkeväni.

Näistä asioista puhun myös Fit-lehden tammikuisessa jutussa, joka on nyt julkaistu netissä. Käy lukemassa!

Jenny

P.s. SYDÄN tuossa alla on tullut jäädäkseen! Saa painaa!

INSTAGRAM

FACEBOOK

Onnellisuus on tunne, että elämä on hyvää

Onnellisuus on tunne, että elämä on hyvää

Onnellisuus on tunne, että elämä on hyvää. Ja se tunne voi iskeä koska tahansa. Imuroidessa kylpyhuonetta, kastellessa kukkia, vastatessa työmeiliin, kirjoittaessa blogia, puhuessa lapsen kanssa. Tunkatessa ylös Malminkartanon jätemäkeä. Juostessa töihin, samalla kun räntää sataa vaakatasossa suoraan naamalle. Törmättyä sattumalta ystävään kadulla. Kyllä vain. Onnellisuus