42 mittariin – ikääntyminen ja elämä ON ihmeellistä
Perjantaina tuli mittariin 42 ikävuotta ja pakko sanoa, että mitä vanhemmaksi tulen, sitä paremmaksi elämä muuttuu monella tavalla. Ikääntyminen ja elämä ON ihmeellistä. Toisaalta se johtuu siitä, että oma paikka alkaa hahmottua ja sitä vain tuntee itsensä niin hyvin, tietää, mikä saa itsen onnelliseksi ja millä tavoin on hyvä elää, jotta oma elämä tuntuu merkitykselliseltä.
Toisaalta se elämän muuttuminen kaiken aikaa paremmaksi johtuu varmaan kaikesta elämän kokemuksen tuomasta viisaudesta, jota valitettavasti ei saa kaupasta ostettua, vaan joka tulee kokemusten ja ehkä erityisesti niiden vaikeimpien kokemusten myötä. Toki nämä itsetuntemus ja kokemukset liittyvät vahvasti yhteen eikä niitä oikein voi edes erotella. Elämällä saa kokemusta ja kokemuksista saa viisautta. Ikääntyminen on asia, josta saa olla kiitollinen.
Mitä elämä vielä tarjoakaan!
Jos ennen ikääntyminen hirvitti, ja välillä toivoin, että kelloa voisi kääntää 10 vuotta taaksepäin ja pysäyttää siihen, olen jo viimeiset pari vuotta ollut hyvin sinut asian kanssa. Sen sijaan, että harmittelisi ryppyjä silmien ympärillä tai yksittäisiä harmaita haituvia hiuksissa, sitä vain jännityksellä odottaa, mitä kaikkea elämässään saa vielä kokea, mitä itse saa arjessaan aikaan ja millaiseksi oma elämänpolku vielä ehtii muodostua.
Ja pitkältihän se muodostuu sellaiseksi, millaisen siitä itse tekee, vaikka tietenkään kaikkeen ei voi itse edes vaikuttaa eikä kaikesta voi itse päättää. Koska elämää on mahdotonta kontrolloida, ei voi vain valita niitä itseä miellyttäviä kivoja asioita koettavakseen. Mutta sen sijaan, että pelkäisi hirveästi elämää tai murehtisi tulevaisuutta, sitä ehkä enemmänkin juuri katsoo kaikkea uteliain silmin, ja miettii, että mahtavaa, tämäkin vielä, mitähän muuta tämän seuraksi.
Kiitollisena kaikesta
On helpompi olla kiitollinen myös niistä sulkeutuvista ovista ja käsistä liukuvista mahdollisuuksista, koska tietää jo, että vaikka ei aina tavoittaisi juuri sitä, mitä itse sillä hetkellä toivoo ja haluaa, usein tulee jotain vielä parempaa tai enemmän itselle sopivaa. Sitä tietää myös, että vaikka tuntisi kuinka syvää epätoivoa, sekin tunne lopulta laimenee ja menee ohi. Sitä osaa suhtautua niihin negatiivisiin asioihin opettajina, jotka pysäyttävät todella miettimään elämän suuntaa ja saavat miettimään, onko oma elämä sellaista, millaista sen haluaa olevan.
Ja ne ilon ja onnellisuuden hetket sitä kokee niin syvinä, että välillä huvittaa, miten jostain niin pienestä suuresta arjen asiasta voi saada niin paljon iloa. Ehkä se johtuu siitä, että on avannut silmänsä, ja kun lamppu on syttynyt, sitä on mahdotonta sammuttaa, mitä tahansa eteen tuleekaan.
Elämä ON ihmeellistä
Jos joskus toivon, että olisin ymmärtänyt elämän ihmeellisyyden aiemmin, niin elämä varmasti olisi ollut erilaisempaa nyt myöhemminkin. Mutta ainakin tällä hetkellä ajattelen niin, että parempi alkaa arvostaa elämäänsä vaikka sitten myöhään kuin ei milloinkaan. Ihan sama, mitä tapahtui tai millainen oli viisi vuotta sitten tai 10 vuotta sitten. Niistä kokemuksista voi olla kiitollinen tässä hetkessä, mutta tärkeintä on se, mitä tapahtuu nyt ja tästä eteenpäin.
Jokaisena aamuna olen kiitollinen siitä, että sain taas herätä. Jokaisena aamuna alkaa uusi jännittävä seikkailu, jota elän ja katson suurella mielenkiinnolla, innolla, rakkaudella ja uteliaisuudella. Jokainen koettu päivä on taas yksi muisto elämän aarrearkkuun ja askel sillä omalla polulla, josta kukaan meistä ei voi tietää, mitä kaikkea se eteemme vielä kuljettaakaan. Se, että mitä vain voi tapahtua koska vain, avaa meille mielettömästi mahdollisuuksia, mutta muistuttaa myös siitä, ettei mitään kannata pitää itsestäänselvyytenä.
Elämä on tässä ja nyt, eikä se ole menneessä eikä tulevassa. Tämä hetki juuri nyt on elämämme tärkein hetki.
Ihanaa sunnuntaita!
Jenny
P.s. SYDÄN tuossa alla on tullut jäädäkseen! Saa painaa!
Lue lisää ja laita kiertoon:
Hyvinvointi alkaa siitä, että ymmärtää olevansa hyvinvoinnin arvoinen
Comments are closed.