Avainsana: väsymys

Loman jälkeen en alkanut paahtaa tukka putkella

Loman jälkeen en alkanut paahtaa tukka putkella

Kesäloman, jona ei tapahtunut oikeastaan juuri mitään, vaikutus tuntuu yhä. Uskon, että suurin syy löytyy siitä, että sen sijaan, että olisin heti loman jälkeen alkanut paahtaa tukka putkella kuten varmasti aina ennen joka loman jälkeen, olen jatkanut arkeni minimalisointia. Vaikka eräs ystäväni-tuttavani sanoikin juuri, että 

Loma, jona ei tapahtunut yhtään mitään

Loma, jona ei tapahtunut yhtään mitään

Ensimmäisen lomaviikon ahdistuksen jälkeen elämä alkoi voittaa. Ja arvaatteko mikä on sen voittamisen salaisuus? Loma, jona ei tapahtunut yhtään mitään. Eli siis se, että olemme olleet samassa paikassa koko loman. Olen käynyt Helsingissä heinäkuussa kaksi kertaa, enkä ole kaivannut kotiin. Ei ole ollut stressiä aikatauluista, 

Ajatukset – jotka stressaavat meitä

Ajatukset – jotka stressaavat meitä

Viime päivät olen miettinyt sitä, että jos vain pyrkisi hyväksymään asioita sellaisina kuin ne ovat, pyrkisi olemaan mahdollisimman läsnä tässä hetkessä, eikä jatkuvasti toivoisi, kuvittelisi ja haluaisi saati yrittäisi pakottaa asioiden menevän tietyllä tavalla, elämä olisi varmasti aika paljon lungimpaa.

Tuntuu, että vaikka olen harjoitellut tätä jo vuosia, on se välillä ihan järkyttävän vaikeaa.

Hyvää äitienpäivän jälkeistä elämää kaikille äideille, äidinmielisille ja kelle tahansa. Täällä etelässä satoi räntää koko aamun, eli voisi kuvitella, että juhannus lähestyy. Aloituslauseesta huolimatta tänään on helppo ollut vaalia Nyt on näin -asennetta. Siitä, mihin ei voi vaikuttaa, ei kannata stressata. Mikä on toki helpommin sanottu kuin tehty – Harjoitukset jatkuvat tässäkin osoitteessa luultavasti ikuisesti. Mutta tällaisia me ihmiset ollaan.

Oppisipa näkemään muutkin asiat niin kuin luonnon. Enhän toivo, että tuo kivi olisi yhtään erilainen.

Itse kävin jonkinlaisessa kuopassa kevään kuluessa. Nyt kadotetut yöunet ovat pikkuhiljaa palanneet takaisin ja mielialat ovat olleet huomattavasti paremmat. Ehkä opin tästä viimeisimmästä kerrasta jotain, ehkä en. Sen olen ainakin huomannut, että aikanaan vuosia valvoneena ja huonosti nukkuneena siedän yhä huonommin noita huonoja unijaksoja.

Väsyneenä on niin helppoa liusua alakulon puolelle, ja tuntea toivottomuutta. Väsyneenä pienikin vastoinkäyminen voi tuntua järkälemäiseltä, ja silloin ulkoisen antaa helposti vaikuttaa olotiloihin, vaikka tietää, ettei ulkoisen kannattaisi antaa vaikuttaa. Väsyneenä on vaikea nähdä koko kuvaa tai ajatella kirkkaasti.

Niinpä tässä muistutus itselleni, joka muuten on Byron Katien viisaita sanoja: Ajattelemme ajatuksen, joka on ristiriidassa todellisuuden kanssa, sitten koemme stressaavan tunteen, sitten toimimme tunteen pohjalta ja luomme lisää stressiä itsellemme.

Aamen! Jatkossa kysynkin itseltäni taas, onko ajatukseni totta. Tarkkailen myös, miten ajatukseen reagoin. Kiinnostavaa on huomata, toistaako aina samoja ajatus- ja käytösmalleja. Ensimmäinen askel muutokseen on tilanteen havaitseminen. Ja aika pitkältihän me pyöritämme päivästä toiseen samoja keloja pääkopassamme.

Kuten sanoin, harjoitukset jatkuvat. Välillä hyväksyminen on vaikeampaa, välillä helpompaa. Ehkä sekin vain pitää hyväksyä?!

Mahtavaa maanantaina!

Jenny

SYDÄN on tullut alle jäädäkseen, saa tykätä ja painaa!

Tule Instagramiin!

Tule Facebookiin!

Lue myös nämä: 

Väsymys – tunnistaminen – uusi alku

Kotitoimiston ergonomia kuntoon ja alekoodi Sallille

Pakko pysähtyä – mutta asenteella on merkitystä

Huomioi arjen kuormitus liikunnassa ja aktiivisuudessa

Arjen ei pitäisi olla selviytymistä

Väsymys-tunnistaminen-karsiminen- uusi alku

Väsymys-tunnistaminen-karsiminen- uusi alku

Uusi alku. Siltä toukokuu aina itsestäni tuntuu. Homma menee näemmä näin: ensin tulee väsymys. Sitten tilanteen ja tunteiden tunnistaminen. Asioiden karsiminen. Lopuksi ihana, uusi alku. Näin ne vuodet toistavat itseään, ja nelikymppisenä luulisi jo tuntevan itsensä aika läpikotaisin. Näin ei kuitenkaan näköjään ole, se tuli 

Elätkö velaksi jaksamisen suhteen?

Elätkö velaksi jaksamisen suhteen?

Kaverin Facebookissa tuli vastaan LähiTapiolan artikkeli, jossa luki, kuinka moni elää velaksi oman jaksamisen suhteen ja että jouluaatto on jopa vuoden stressaavin päivä. Että monilla työpaikoilla eletään nyt kiireisintä aikaa, liikunta vähenee pimeyden myötä ja pikkujoulukausi sotkee ihmisten vuorokausirytmiä. Huh. Palasivat nimittäin mieleen ajat ennen 

Ärsyynnytkö helposti – Näin opit käsittelemään ärsyyntymisen tunnetta

Ärsyynnytkö helposti – Näin opit käsittelemään ärsyyntymisen tunnetta

Ärsyttääkö? Haluatko oppia käsittelemään ärsyyntymisen tunnetta? Lue, kuinka itse toimin.

Muutamana päivänä männäviikolla huomasin, että minua ärsytti. Tunsin tuon inhan tunteen kiemurtelevan itsessäni, ja hyvä niinkin, sillä eihän kenenkään elämä voi olla pelkkää aurinkoa, popparia, ruusunpunaa ja päivänpaistetta. Mutta hei, olen silti kasvanut ihmisenä! Jos ennen purin ärsytystäni toisiin, lähinnä läheisiin ihmisiin ja saatoin ihan överisti alkaa nalkuttaa jostain pikkuasiasta, kuten lapsen sukista lattialla (se, missä kuusivuotias riisuu vaatteitaan, siihen ne jäävät) tai viemättömistä tyhjistä maitopurkeista keittiön tason reunalla, olen oppinut vuosien varrella tunnistamaan ärsyyntyneen fiilikseni ja kysymään itseltäni liudan kysymyksiä ennen avautumista toiselle ihmiselle.

Istahda alas fiilistelemään omia tunteitasi. Toimii!

Ja se on hyvä se, sillä sanoisin, että yhdeksän kymmenestä ärsyyntymisestäni johtuu jostain asiasta, jota en itsekään heti osaa yhdistää fiilikseeni. Se ei siis johdu niistä muista ihmisistä, heidän teoistaan tai tekemättä jättämisistään. Useimmiten ärsyyntyminen johtuu ennen kaikkea omista teoistani tai vielä useammin omista tekemättä jättämisistäni.

En myöskään anna huonosti nukutun tai hyvin valvotun yön määritellä itseäni tai tuntemuksiani. Jos joskus olin väsyneenä vihainen ja kiukkuinen, olen oivaltanut senkin, että voin väsyneenä olla ihan mitä tahansa, jos vain haluan. Se, että väsyneenä avaudun vaikka puolisolleni ei väsymystä vie pois eikä tilannetta paranna, päinvastoin sen jälkeen saan kärsiä tuplasti huonommasta fiiliksestä ja morkkiksesta ja olen onnistunut siirtämään oman tunnetilani ehkä myös toiseen. Ei toimi.

Sano ääneen, että ärsyttää 

Paitsi että kysyn itseltäni liudan kysymyksiä, olen oppinut myös sanomaan asiasta ääneen. Jos ennen kihisin itsekseni ja annoin pääkoppani kertoa valheellisia tarinoita jotka omassa mielessäni paisuivat rikkinäisen puhelimen tapaan ja vain pahensivat ärsyyntymistäni, nykyään sanon asian ääneen, kuten se on: Kylläpä minua tänään ärsyttää ja harmittaa joku asia, enkä oikein edes tiedä, mikä se on. Tai: olenpa tänään ärsyyntyneellä tuulella. Onpa hassua, sillä kaikkihan on ihan hyvin.

Olen huomannut, että asian myöntäminen auttaa paremmin kuin sen peittely tai tukahduttaminen tai kuvittelu, ettei sitä ole olemassa.

Usein pyrin ärsyyntymisen hetkellä vetäytymään toviksi omiin oloihini. Kysyn hiljaa mielessäni, missä kohtaa kehoani ärsyyntyminen tuntuu ja mistä se voisi johtua. Mitä sellaista on tapahtunut, josta saatoin ärsyyntyä? Tärkeä on myös kysäistä, mitä tunne haluaa itselleni kertoa. Uskon, että usein sillä on minulle viesti, joka on syytä purkaa tarkemmin. Jo se, että istahtaa hetkeksi olemaan tunteen kanssa auttaa. Se taas, että tuo tunteen draamakuninkaallisena esille, ei auta, vaan usein pahentaa tilannetta.

Olen myös oppinut ärsyyntymisen hetkellä muistamaan, että tämäkin tunne menee ohi. Ja kun sitten ihan itse omin keinoin osaa käsitellä turhautumisen ja ärsyyntymisen tunnetta ilman, että purkaa sitä kehenkään muuhun, tulee hyvä fiilis. Ja kun huomaa, että jos ennen hermostui ja antoi pinnan palaa, niin nykyään automaationa on se, että tekee kaikki yllä mainitut asiat, ilman, että edes joutuu miettimään niitä.

Ja niin löytyi syy omalle tämän kertaiselle ärsytyksellenikin. Kaiken takana oli huoli ja pelko, ettei pari asiaa järjesty, jotka olisin voinut hoitaa alunperin toisin tai paremmin. Sanoin itselleni, että kaikki järjestyy, koska aina niin tapahtuu tavalla tai toisella, ja lakkasin pelkäämästä.

Mahtavaa uutta viikkoa! Suosittelen lämpimästi tutustumaan omiin hetkellisiin ärsyyntymisen tunteisiin ja ottamaan ne vastaan rakkaudella, sen sijaan, että niitä purkaa kehenkään toiseen ihmiseen.

Jos minä pystyn siihen, pystyt sinäkin! Valoa!

Mikä avuksi pätkäuniin ja yöheräilyyn?

Mikä avuksi pätkäuniin ja yöheräilyyn?

Mikä auttaisi pätkäunissa ja jatkuvassa yöheräilyssä? Nyt puhun omasta yöheräilystäni, en kenenkään vauvan tai taaperoikäisen. Maksaisin mitä vain, jos saisin nukkua yhtäjaksoisesti illasta aamuun, mutta toistaiseksi se on unelman tasolla. En muista, milloin olisin nukkunut viimeksi niin, että olisin tuntenut itseni aamulla virkeäksi. Unen puute