Avainsana: jenny juoksee

ekalle maratonille semivähillä juoksuilla

ekalle maratonille semivähillä juoksuilla

Huh, nyt kun mietin ekaa maratoniani kesäkuussa 2017, voin vain todeta, että ekalle maratonille tuli lähdettyä semivähillä juoksuilla. Paljon on kysytty siitä, millaisella harjoittelulla juoksin ensimmäisen maratonin vuonna 2017 kesäkuussa Tukholmassa. Tässä rapsaa siis siitä. Tukholmaan varasimme paikat mösjöön kanssa hetken mielijohteesta joulun tienoilla. Vaikka 

Kolme juoksutreeniä viikossa – näin juoksen juuri nyt

Kolme juoksutreeniä viikossa – näin juoksen juuri nyt

Jos ennen keräsin enemmänkin viikoittaisia juoksukilsoja, nyt olen pyrkinyt tekemään mahdollisimman erilaisia treenejä kilsojen keräilyn sijaan. Tällä hetkellä, kun olen vuokrannut spinningpyörän kahdeksi kuukaudeksi, ja se olla möllöttää parvekkeella, teen osan erityisesti peruskestävyystreenistä pyörällä. Ihanan helppoa ja kätevää! Ja tauolle vetäytyneenä sisäpyöräilyohjaajana tykkään kyllä ihan 

Se on liikuttu, mikä on jaksettu

Se on liikuttu, mikä on jaksettu

Se on liikuttu, mikä on jaksettu. Olen mennyt aikalailla tunteen ja tilanteen mukaan.

Alkuvuodesta liikuin säännöllisesti ja ohjasin Vauhtisammakon juoksukoulun ryhmiä Helsingissä. Sitten tuli korona, juoksuryhmät jäivät tauolle ja työt siirtyivät kotiin. Tapahtui kaikenlaista koronan lisäksi, nukuin viikkoja huonosti ja lakkasin kirjoittamasta treenejä kalenteriini. Kun sitten vieläpä tämän vuoden juoksutavoitteeni eli Karhunkierros 83 siirtyi vuodella eteenpäin, treenimääristä ei ollut enää yhtään paineita. Liikuin vähemmän ja ennen kaikkea juoksin vähemmän kuin useaan vuoteen. Samalla olin onnellinen siitä, että tunsin oikeasti ymmärtäneeni kuormituksen ja palautumisen tasapainon ja olen osannut mielestäni suhteuttaa liikkumistani olotiloihini, jaksamiseen ja kunkin päivän energiatasoon. Olen kävellyt ja ulkoillut paljon, mikä sekin on ollut ihanaa ja mukavaa vastapainoa.

Ei stressiä lainkaan

Toinen iloinen asia tässä on se, että en ole stressannut asiasta lainkaan. Olen liikkunut sen, minkä olen jaksanut ja mikä on huvittanut. Toisina viikkoina tunteja on kertynyt vähemmän, kuten vaikkapa 3, ja toisina enemmän, kuten 7. Toisina viikkoina lepopäiviä on ollut vain yksi, toisina jopa neljä. Ja jos pääosin vuosia olen liikkunut 10–15 tuntia viikossa lukuunottamatta pätkiä jojotteluaikanani, jolloin kärsin ylikunnosta toistamiseen ja sain kroppani ihan sekaisin, niin nyt olen liikkunut hyvä jos puolia tuosta.

Olen myös innolla seurannut aktiivisia ihmisiä Instagramissa, mutta en ole kokenut itseäni huonommaksi enkä ole verrannut itseäni muihin saati entiseen itseeni. En ole pakolla tehnyt vain yhtä juttua, vaan olen liikkunut fiiliksen mukaan. Voisi kuvitella, että jo saavutetut tulokset saattaisivat alkaa hiipua, mutta itse asiassa itselläni on käynyt päinvastoin.

Laadukkaampaa liikkumista

Mutta minusta tuntuu, että liikkuminen on ollut laadukkaampaa. Kerran viikkoon olen juossut poluilla. Kerran viikkoon olen tehnyt kovemman vetotreenin juosten. Lisäksi olen polkenut parvekkeellamme spinning-pyörällä, jonka vuokrasin kahdeksi kuukaudeksi. Sillä olen tehnyt ennen kaikkea kevyitä peruskestävyystreenejä, joita treenilukkarissa saa olla reilumminkin. Olen harjoitellut kotona myös leuanvetoa ja käynyt personal trainerini Noora Kenttämaan kanssa treenaamassa ensin kerran viikkoon, sitten kahdesti kuussa. Olen tehnyt liikkuvuusharjoituksia ja venytellyt, koska niistä tulee vain niin hyvä olo! Edistystä on tullut, ja vieläpä ikään kuin vähemmällä vaivalla: salilla penkkipunneruspainoni ovat kasvaneet, sain tehtyä ensimmäisen leuan koskaan ja myös juoksuvauhdit ovat kasvaneet vetoharjoittelun ansiosta.

Juoksukoulut jatkuvat

Juoksukoulut jatkuvat / alkavat 1.6. ja odotan niitä jo innolla! Alan pikkuhiljaa palata tavallisempaan rytmiin liikkumisen suhteen eli fiilis on se, että treenimäärät hieman kasvavat. Ainakin mikäli unet nyt pysyvät yhtä hyvinä kuin ne pääosin ovat olleet pari viimeistä viikkoa. Uni on kaiken perusta, ja jos se on huonoa, palautuminenkin voi olla huonoa, eikä silloin jaksa, vaikka haluaisi.

Syksyllä on edessä Vaarojen Maratonin 65 kilometrin matka, mikäli syksyn juoksutapahtumat nyt toteutuvat. Sitä kohti kuljen ja samalla timanttista peruskestävyyttä luoden. Enkä mene Vaaroja kohti vain juosten, vaan myös pyöräillen ja voimatasoja kasvattaen.

Treeni-iloa!

Jenny

SYDÄN on tullut alle jäädäkseen, saa tykätä ja painaa!

Tule Instagramiin!

Tule Facebookiin!

Lue myös nämä: 

Väsymys – tunnistaminen – uusi alku

Kotitoimiston ergonomia kuntoon ja alekoodi Sallille

Pakko pysähtyä – mutta asenteella on merkitystä

Huomioi arjen kuormitus liikunnassa ja aktiivisuudessa

Arjen ei pitäisi olla selviytymistä

En voisi enää rääkätä kehoani

En voisi enää rääkätä kehoani

Treenaamiseeni on tullut viime aikoina paljon järkeä. Olen miettinyt, että voiko se johtua siitä, että ihmisen ymmärrys itsestään ja maailmasta kasvaa muutenkin iän myötä. En enää voisi rääkätä kehoani tai tehdä keholleni asioita, joiden tiedän olevan sille huonoksi tai liian yksipuolista. En esimerkiksi voisi ajatellakaan 

Juoksu maistuu ja kulkee taas

Juoksu maistuu ja kulkee taas

Juoksu maistuu ja kulkee taas! Olen jälleen aivan innoissani juoksusta! Olen ollut siitä toki innoissani jo useamman vuoden ja tykkään hulluna Vauhtisammakon juoksukoulujen ohjaamisesta, mutta viime viikkojen aikana, oikeastaan tämän vuoden puolella, oma treeni on lähtenyt uuteen nousuun, ja oikein odotan, että pääsen juoksemaan. Tuntuu, 

juoksukouluja helsingissä – kun sivutyö ei tunnu työltä

juoksukouluja helsingissä – kun sivutyö ei tunnu työltä

Taas vedetään juoksukouluja Helsingissä! Neljä viikkoa takana vuoden 2020 juoksukoulukautta, enkä voinut olla taas tämän viikon aamuna ihastelematta sitä, kuinka mahtavaa ryhmien vetäminen on. Sivutyöni ei tunnu työltä ollenkaan, vaan tunnen itseni etuoikeutetuksi, kun saan ohjata juoksukouluja Helsingissä. Tiedän, tämä lienee kuherruskuukautta, mutta muun liikunnanohjaamisen kanssa tämä sama fiilis kesti vuosikausia, joten uskon, että tässäkään ihastuksessa ei ole helpotusta tulossa kovinkaan nopeasti.

Viimeisten vuosien aikana tosin olin alkanut pitkän ohjausurani jälkeen hieman leipääntyä sisäliikunnan ohjaamiseen, mutta kuten olen todennut aiemminkin, hommia ei tarvinnut onneksi lopettaa, vaan vain hieman päivittää niin tuli hyvä ellei loistava. Ilman juoksukouluja saattaisin ohjata vielä jotain, mutta toisaalta voi olla, että olisin vetäytynyt tauolle tai eläkkeelle!

Toisaalta taas nyt kun Vauhtisammakon lihastreeni- ja liikkuvuuskurssi alkoi, on sekin ollut ihan mahtavaa. Ryhmä on pienempi kuin useimmat liikuntakeskusten ryhmät, ja koska taustalla ei soi ”aerobicmaailmasta” tuttu kova musiikki, ihmisiä pääsee opettamaan ja ohjaamaan ihan eri tavalla. Mukaan kurssille pääsee ensi kuussa, kun siirrymme ulos treenaamaan.

Tässä juoksen 2016 ja 2020. Näen kuopuksen jälkeiset jojotteluvuoteni ehdottomana plussana ohjaustyössä.

Alkajien ja Kuntoilijoiden juoksukoulut ovat käynnissä

Keväällä Helsingissä pyörivät Alkajien ja Kuntoilijoiden juoksukoulut. Juoksua aloittelevien Start-ryhmä, joka oli viime kesän lopussa tosi suosittu, alkaa jälleen toukokuussa. Juoksun lisäksi teemme kummassakin juoksukouluryhmässä tekniikkaharjoituksia, treenaamme kesto- ja nopeusvoimaa ja liikkuvuusharjoitteluakin. Alkajissa keskitymme peruskestävyyden parantamiseen ja Kuntoilijoissa harjoitukset tehdään useimmiten vauhtikestävyysalueella. Toki tähän vaikuttaa juoksijan lähtökunto – se, mikä on yhdelle kevyt harjoitus voi toiselle olla kova treeni.

Joka kerta treeni on jollain tapaa erilainen kuin edellinen treeni. Alkajissa teemme esimerkiksi pyramidiharjoituksia, joissa hölkkäämme 1–2–3–4–5–4–3–2–1-minuuttia ja pidämme aina kunkin hölkkäpätkän välissä minuutin kävelypalautuksen. Torstain treeneissä hölkkäsimme 3 x 4 minuuttia, 3 x 3 minuuttia, 3 x 2 minuuttia niin, että aina yhden setin jälkeen tuli minuutin kävelypalautus. Lisäksi teimme rentoja, mutta kovia lyhyitä vetoja. Aiemmissa treeneissä vuorottelimme esimerkiksi 3 ja 2 minuutin hölkkäpätkiä ja väliin teimme aina minuutin kävelypalautuksen.

Kuntoilijoiden kanssa olemme tehneet esimerkiksi 800 metrin vetoja 2 minuutin kävelypalautuksella, 150 metrin vetoja hölkkäpalautuksella ja progressiivista matkatreeniä vauhtileikittelyllä maustettuna. Viime treenit päätimme sukkulaviestikisaan, jossa porukalla oli tosiaan kisamoodi päällä!

Molempien ryhmien juoksijat ovat ”vaatimustason läpäisseitä” (Alkajilla 5–10 minuuttia yhden jaksoista juoksua, Kuntoilijoilla 5 kilometrin yhden mittainen juoksu), mutta silti kuntotaso vaihtelee yhden ryhmänkin sisällä. Joku juoksee 5 kilometriä 23 minuuttiin ja joku toinen 35 minuuttiin, mutta se jää sitten ohjaajan eli minun vastuulleni suunnitella treeni, joka palvelee kaikkia.

Kohta ei ole enää pimeää! Alkajien ryhmä.

Kehityksen näkeminen on paras palkinto

Aivan mahtavaa on ollut se, että moni syksyllä Vauhtisammakon juoksukoulussa Helsingissä ollut on tehnyt jo comebackin tai palaa treeneihin mukaan kevään kuluessa. Tosi kiva on ollut tutustua myös kokonaan uusiin kasvoihin ja nyt kun takana on jo 4 yhteistä treeniviikkoa, ohjaajana alkaa tuntea juoksukoululaisia. Yhä yritän opetella kaikkien nimiä, toivottavasti onnistun siinä.

Kun porukka harjoittelee aktiivisesti, kehityksen näkeminen omin silmin on aivan mahtavaa ja ihan paras palkinto tästä työstä. Ja jatkuvasti ryhmäläiset antavat myös minulle palautetta ja raportoivat muun muassa juoksuasentonsa parantumisesta, minkä myös näen omin silmin. Tässä työssä pääsee todella näkemään kättensä jäljet, mikä on huikeaa.

Molemmat Helsingin juoksukouluryhmät ovat ihan mahtavat! Juoksukouluja on ihana ohjata.

kesäkuussa juoksuleiri Sierra Nevadassa

Kesäkuussa Vauhtisammakon juoksukoulu järjestää juoksuleirin Espanjan Sierra Nevadassa, jonne itse lähden vetämään Alkajien ryhmää. Leirillä on vielä muutama paikka vapaana, joten jos se kiinnostaa, katso lisätietoja! Eikä tarvitse olla Vauhtisammakon juoksukoululainen, mukaan saa lähteä kuka tahansa!

Itse odotan mahtavan Vauhtisammakko-juoksukoulukevään lisäksi maaliskuisia löpcoach 1 & 2 -kursseja Tukholmassa, joilla uskon pääseväni syventämään osaamistani entisestään. Eilen meiliin kolahti lisätietojaja ennakkomateriaalit, jotka pitäisi opiskella nyt huolellisesti läpi ennen kurssin starttia. Asiat sinällään olivat tuttuja, mutta koska materiaali oli ruotsiksi ja englanniksi, opeteltavaa riittää. No, vietän päivittäin aikaa tuijotellen Instagramia tai erilaisia tekniikka, -juoksu- ja kehonhuoltovideoita netissä. Tuntien suunnittelu vie toki aikaa, mutta se on niin hauskaa, etten oikein osaa mieltää sitä työksi, vaikka sitähän se on.

Tällä hetkellä on siis varsin kiitollinen olo paitsi päivätyötäni kohtaan, myös sivutyötäni kohtaan. Tähän on tultu monien mutkien kautta, mutta jokainen mutka on kannattanut.

Ihanaa lauantaita!

Jenny 

Sydän on tullut alle jäädäkseen, saa tykätä!

Tule Instagramiin!

Tule Facebookiin!

Lue myös nämä: 

Huomioi arjen kuormitus liikunnassa ja aktiivisuudessa

Neljä kuukautta elämäni kolmanteen ultramatkaan

Arjen ei pitäisi olla selviytymistä

Treenivuosi tammikuusta kesäkuuhun – juoksua, punttia ja valmistautuminen Tour du Mont Blancille

Treenivuosi tammikuusta kesäkuuhun – juoksua, punttia ja valmistautuminen Tour du Mont Blancille

Treenivuosi 2019 oli mahtava – postauksessa tammi–kesäkuun treenit. Tämä vuosi alkaa olla lopuillaan, vaikka itsestäni ei tunnu yhtään siltä, että joulu lähestyisi. Toki meillä kuopus on asettanut minun mummini vanhat joulukoristeet esille, mutta tämä syksy meni niin nopeasti, että pääkoppani ei ole vielä tajunnut sitä, 

Sama paino, mutta eri kroppa – keho on muuttunut lihaskuntotreenin myötä

Sama paino, mutta eri kroppa – keho on muuttunut lihaskuntotreenin myötä

Sama paino, mutta eri kroppa – keho on muuttunut lihaskuntotreenin myötä. Eilen aamulla kävin taas treenaamassa voimavalmentaja Noora Kenttämaan kanssa. 16 kuukautta sitten heinäkuussa, kun mursin jalkani, palasin salille, mikä on yksi parhaita päätöksiäni jälleen kerran. Ensin treenasin itsekseni ja toki voisin treenata nytkin yksin, 

Polkujuoksua Nuuksiossa

Polkujuoksua Nuuksiossa

Polkujuoksua Nuuksiossa – ihan parasta! Päätin jo alkuviikosta, että lauantaina haluan lähteä juoksemaan Nuuksioon, oli ilma mikä tahansa. Lauantaisin pidän usein treenivapaan päivän, koska tunnen tarvetta palautua rankasta viikosta. Nyt kuitenkin halusin mennä metsään, eikä puolisoani mösjöötä tarvinnut houkutella. Veimme kuopuksen serkulleen leikkimään ja otimme suunnan kohti Solvallaa.

Emme olleet sen koommin miettineet, mihin suuntaan lähteä urheiluopiston tuntumasta. Jonkin verran tunnen Nuuksiota, koska ollessani koulussa Solvallan urheiluopistossa vuonna kivi ja keppi liikuimme paljon pitkin metsiä. Myös Alppimentorien kanssa viime talvena treenatessamme Nuuksio tuli tutuksi. Olisi ollut etukäteen järkevää suunnitella hieman reittiä Nuuksiossa, mutta lähdimme Solvallasta kohti Haukkalampea ja Siikaniemeä, jossa päädyimme heittämään ympäri ja tulemaan jotakuinkin samaa reittiä takaisin. Kahdessa tunnissa saimme kasaan 15 kilometriä. Vauhti oli paikoin hengästyttävä ja isot ylämäet kävelimme. Luultavasti menimme itselleni turhan kovaa, mutta olin unohtanut urheilukelloni lataukseen, enkä jaksanut seurata kilsavauhteja puhelimen sovelluksesta.

Niin kaunista!

Vielä 5 vuotta sitten en varmasti olisi lauantaina lähtenyt aamulla sateiseen Nuuksioon. Luojan kiitos ihminen muuttuu!

Tämä on parhaita juttuja, mitä vapaapäivänä voi tehdä!

Ei sade paljon juostessa haitannut.

Mösjöö ja hiukset sävy sävyyn kallioiden kanssa.

Vettä tuli kuin esterin ahterista. Se jäi takin pinnalle. Tuo pikkuhuppu on paras!

Nautin jokaisesta sekunnista!

Välillä meinasi kirkastua.

Metsä – parasta lääkettä kaikkeen

Mutta olipa ihana juosta metsässä! Aluksi satoi, sitten kirkastui, ja viimeiset pari kilometriä saimme juosta kaatosateessa. Meillä kummallakin oli jalassamme Hoka One Onen Speedgoatit, joista omani olivat hieman rähjääntyneet viime kesän Alppireissulla. Speedgoatit ovat niiden vibram-pohjan takia ihan suosikkini maastossa: ne pitävät märillä poluilla sekä pitkospuilla eikä liukastumista tarvitse pelätä edes kosteilla kallioilla. Paikoin oli aika mutaista ja puolivälissä toinen kenkäni hörppäsi kunnolla vettä. Lopuksi housut ja sukat olivat märät ja säärystimet mudassa. Haglöfsin takki, jonka sain testiin, toimi todella hyvin kaatosateessa (vesipilariarvo on 28 000). Takki hengitti, eikä päästänyt vettä läpi ja sen huppu pysyi päässä ilman säätämistä kovassa sateessa. Erityisesti tykkään hupun pienestä lipasta. Se on söpö.

Ulkoilumme päättyi tuttuun tyyliin pullakokiksille Haltian kahvilaan ja olimme molemmat samaa mieltä: Olipa mahtava reissu. Toivon, että pääsen Nuuksioon pian uudestaan. Vaihtovaatteet olin jossain epähuomiossa jättänyt kotiin, vaikka aina ennen sellaiset ovat olleet matkassa. Autossa ei muuta kuin penkinlämmitin päälle ja kotona samantien kuumaan suihkuun.

Viikolle tulikin mukavasti kilometrejä, koska ohjasin kolmena iltana juoksukoulua. Tänään chillailua ja illalla juoksijan pilatesta! Ostin paikan Raatamon kurssilta, kerron siitä lisää, kunhan olen päässyt tuntia testaamaan. Viime viikolla, jolloin pilates oli ensimmäistä kertaa, jouduin olemaan poissa kirjamessuesiintymisen takia.

Ihanaa sunnuntaita! Onko muita, joiden ON päästävä metsään?

Jenny

INSTAGRAMISSA

FACEBOOKISSA

P.s. Sydän tuohon alas on tullut jäädäkseen. Saa painaa, kiitos <3

Vahvuuteni liikunnanohjaajana

Joka päivä pitää tehdä jotain kivaa

 

 

Kehonhuolto on palkinto – jo ennen kuin tulee vaivoja

Kehonhuolto on palkinto – jo ennen kuin tulee vaivoja

Eräänä iltana tultuani ohjaamasta juoksutreenejä venyttelin olkkarin lattialla ja pitkästä aikaa fiilistelin sitä, miten i-ha-nal-ta venyttely tuntui! Kehonhuolto oli kuin palkinto! Mutta kuitenkin viime aikoina olen juossut vähemmän, mikä on tarkoittanut myös pienimuotoista laiskottelua kehonhuollon kanssa. Sen ei tarvitsisi olla niin. Ja jos tässä iässä