Avainsana: treeni

Se on liikuttu, mikä on jaksettu

Se on liikuttu, mikä on jaksettu

Se on liikuttu, mikä on jaksettu. Olen mennyt aikalailla tunteen ja tilanteen mukaan. Alkuvuodesta liikuin säännöllisesti ja ohjasin Vauhtisammakon juoksukoulun ryhmiä Helsingissä. Sitten tuli korona, juoksuryhmät jäivät tauolle ja työt siirtyivät kotiin. Tapahtui kaikenlaista koronan lisäksi, nukuin viikkoja huonosti ja lakkasin kirjoittamasta treenejä kalenteriini. Kun 

näin yhdistän juoksua ja voimaharjoittelua

näin yhdistän juoksua ja voimaharjoittelua

Keho kaipaa voimaharjoittelua erityisesti nyt, kun ergonomia kotikonttorissa ei ole ihan kohdallaan. Ja jotta ajatukset pysyvät kirkkaana ja mieli rauhallisena, olen urheillut oikeastaan päivittäin. En tavoitteellisesti enkä suorittaen, vaan enemmänkin olen tehnyt sitä, mihin on ollut fiilistä minäkin päivänä. Salitreeni on vaihtunut kotijumppiin, joita olen 

arjen kuormitus on huomioitava liikunnassa ja aktiivisuudessa

arjen kuormitus on huomioitava liikunnassa ja aktiivisuudessa

Arjen kuormitus on syytä huomioida myös liikunnassa ja muussa aktiivisuudessa. Eräänä päivänä etätöissä tuli katseltua lounaan syönnin lomassa Instagramista (tiedän, lounas pitäisi pitää rauhoitettuna alueena) suurin piirtein ikäisiäni tyyppejä, jotka urheilevat tavoitteellisesti ja myös ovat todella kovassa kunnossa. He tekevät kiinnostavia, innostavia ja pitkiäkin treenejä ja hetken mietin sitä, että olisipa mahtavaa, jos itselläkin olisi aikaa liikkua vielä vähän enemmän, mutta sitten palautin itseni maan pinnalle nopeasti. Nimittäin ymmärsin, että olin hetkellisesti haluamassa jonkun toisen elämää ja tavoitteita oman arkeni ja omien tavoitteideni haluamisen sijaan. Ja sellainen tiehän ei johda mihinkään positiiviseen saati kohti niitä omia toiveita ja tavoitteita. Meillä kaikilla on oma elämäntilanteemme, jonka puitteissa ja rajoissa harrastamme, oli kyse sitten huovuttamisesta tai vapaauinnista.

Tavoite pysyä terveenä, ehjänä ja pystyä liikkumaan

Vaikka olenkin nyt tänä vuonna suuntaamassa kolmelle maratonia pidemmälle matkalle (6 h huhtikuussa, 83 km toukokuussa ja 65 km lokakuussa), ei minulla ole muita tavoitteita kuin pysyä terveenä, pystyä urheilemaan ja päästä kisoissa ehjänä maaliin. Tiedän, että liikuntataustallani olisi ehkä mahdollisuuksia myös enempään kuin vain aikarajan puitteissa maaliin pääsemiseen, mutta tällä hetkellä itselläni ei ole motivaatiota, aikaa eikä oikein energiaakaan treenata yhtään tavoitteellisemmin kuin mitä nyt liikun.

Silti liikuntaa tulee viikossa kuitenkin usein sen 6–10 tuntia (tähän on laskettu mukaan ohjaukset, joiden määrä vaihtelee 2–5 viikkotunnin välillä), mikä päivätöiden ja perheen ohella on jo paljon. Toisaalta hyödynnän kuopukseni treenejä ja koska tyttäreni ovat jo 22, 18 ja 9, niin onhan aikaa itselle ihan eri tavalla kuin silloin, kun jaloissa pyörii pieniä taaperoita. Urheilun lisäksi kotona hengailu on itselleni tärkeää, joten jotta ehdin olla riittävästi kotona, karsin sitten muista menoista.

Joogasta on tullut tärkeä osa arkeani ja juuri sitä balanssin pitämistä kuormituksen ja tekemisen välillä.

Muistettava ja tekeminen kuormittavat

Vaikka päivätyöni ei rasita fyysisesti, aikataulut ovat välillä tiukkoja ja muistettavaa ja tekemistä on paljon, kuten niin monessa muussakin työssä. Ja koska työni on innostavaa, se imaisee helposti mukaansa. Henkinen kuormitus onkin hyvä huomioida, ja itse höllään aina liikkumisesta, jos runsas tekeminen alkaa näkyä vaikka heikkoina yöunina. Tuntuu, ettei moni huomaa huomioida työn ja muun elämän aiheuttamaa kuormitusta, vaan esimerkiksi treenaa silti todella kovaa. Vaikka itselläkin on taipumusta suorittamiseen, silti osaan myös kuunnella itseäni ja vähentää sitten muusta, jos en työnteosta. Toki esimerkiksi some ei tietenkään näytä koko totuutta, mutta kannustan kaikkia miettimään, onko palautuminen arjessa riittävää. Itsellä se ei ole aina ollut, ja toisinaan siihen olen voinut vaikuttaa, toisinaan en. Ylikuntoon joutumisen riski on kuitenkin suuri (olen itse ollut kahdesti ylikunnossa), jos koko arki kuormittaa 24/7 eikä tiukoissa elämänvaiheissa osata tai uskalleta höllätä.

Urheilijan treenimäärät eivät ole mahdollisia

Vaikka liikunnanohjaajana olen tottunut vuosien ajan liikkumaan 15, jopa 20 tuntia viikossa, tässä elämäntilanteessa sellainen liikuntamäärä ei ole mahdollinen. Kun ohjaamani viikkotunnit ovat paukkuneet noin korkealla, olen työskennellyt toimittajana freelancerina, jolloin aikataulutkin ovat olleet vapaammat.

Tällä hetkellä en kaipaa vastaavaa ja olen tyytyväinen näin, mutta silloin, kun ajatukset lähtevät harhailemaan, että pitäisi esimerkiksi liikkua vielä enemmän, jotta saavuttaisi ehkä jotain enemmän, on hyvä olla realisti. Haluanko edes saavuttaa jotain lisää, vai riittääkö se, että saan elää iloista ja energistä arkea niin terveenä kuin juuri nyt olen ja silti liikkua aika paljon? Mitä sen enemmän saavuttaminen antaa ja voisiko fiilistä saada jostain muualta, ihan vaikka vain olemisen opettelusta?

Itseä ei kannata vertailla edes vanhaan itseen, sillä elämäntilanteet voivat vaihdella jo yhden ihmisen kohdalla huikeasti lyhyissäkin ajanjaksoissa.

Ja ehdottomasti jatkan noiden ihmisten seurailua somessa ja heistä inspiroitumista, mutta sen oman elämäntilanteen ja omat tavoitteet huomioiden. On nimittäin paljon helpompaa ennaltaehkäistä liikaa kuormitusta ja loppuunpalamista kuin alkaa kammeta ylös uupumuksen suosta. Siitäkin on kokemusta 12 vuoden takaa, eikä se ollut mikään nopea juttu.

Leppoisaa alkanutta viikkoa,

Jenny 

Sydän on tullut alle jäädäkseen, saa tykätä!

Tule Instagramiin!

Tule Facebookiin!

Lue myös nämä:

Neljä kuukautta elämäni kolmanteen ultramatkaan

Arjen ei pitäisi olla selviytymistä

Treenivuosi tammikuusta kesäkuuhun – juoksua, punttia ja valmistautuminen Tour du Mont Blancille

Treenivuosi tammikuusta kesäkuuhun – juoksua, punttia ja valmistautuminen Tour du Mont Blancille

Treenivuosi 2019 oli mahtava – postauksessa tammi–kesäkuun treenit. Tämä vuosi alkaa olla lopuillaan, vaikka itsestäni ei tunnu yhtään siltä, että joulu lähestyisi. Toki meillä kuopus on asettanut minun mummini vanhat joulukoristeet esille, mutta tämä syksy meni niin nopeasti, että pääkoppani ei ole vielä tajunnut sitä, 

Sama paino, mutta eri kroppa – keho on muuttunut lihaskuntotreenin myötä

Sama paino, mutta eri kroppa – keho on muuttunut lihaskuntotreenin myötä

Sama paino, mutta eri kroppa – keho on muuttunut lihaskuntotreenin myötä. Eilen aamulla kävin taas treenaamassa voimavalmentaja Noora Kenttämaan kanssa. 16 kuukautta sitten heinäkuussa, kun mursin jalkani, palasin salille, mikä on yksi parhaita päätöksiäni jälleen kerran. Ensin treenasin itsekseni ja toki voisin treenata nytkin yksin, 

Kun perusasiat ovat balanssissa, on helppoa liikkua ilon kautta

Kun perusasiat ovat balanssissa, on helppoa liikkua ilon kautta

Sain ihanan palautteen eräältä juoksukoululaiseltani: En oo tainnut nähdä sua koskaan niin, ettet hymyilisi. Eilenkin kun juoksit niin valkoiset hampaat näkyi jo kaukaa.

Ihanaa olla just sun juoksukoulussa mukana, tykkään tosi paljon ja oon oppinut hirveesti jo nyt. Aika paljon on asioita juoksun suhteen mettässä. Oot iloinen ja kannustava vetäjä, josta huokuu se, että tykkäät opettaa meitä. 

Tuollainen palautehan vetää sanattomaksi enkä voi olla muuta kuin onnellinen, että liikunnan ilo näkyy ja toivottavasti tarttuu. (Tosin joskus kovaa keskittyessäni saatan näyttää vähän myrtsiltäkin!)

Rento treenisyksy tiedossa

Arki on tosiaan pyörähtänyt käyntiin ja kalenteri on aika pumpissa. Toistaiseksi en ole vain saanut aikaiseksi kirjoittaa omia treenejä kalenteriin joten niitä on tehty toistaiseksi vähän missä sattuu välissä. Joka tapauksessa jatkan Noora Kenttämaan kanssa treenailua, vaikka varsinaista voimanlisäämistavoitetta itsellä ei juuri nyt olekaan. Treeneissä vain on niin kivaa, että maksan mielelläni ohjauksesta ja uusista ideoista, ja siitä, että joku katsoo ja myös korjaa tekniikkaani. Toistaiseksi olemme sopineet treffata nyt kahdesti kuussa.

Ensimmäinen juoksukoulunikin siis pyörähti kunnolla käyntiin ja on ollut ihan mahtavaa ohjata juoksua aloittelevia. Olemme edenneet hölkän ja kävelyn vuorottelulla ja tehneet myös liikkuvuusharjoitteita ja hioneet juoksutekniikkaa. Ihan parasta palautetta kuulin myös eilen muutamaltakin jo kahden viikon jälkeen: Juoksu tuntuu kevyemmältä ja oman kehon hallintakin on vahvistunut paremman juoksuasennon löytämisen jälkeen. Juoksu on jatkuvaa oppimista, myös itselläni, niin kuin elämä yleensäkin, mutta pienillä korjauksilla on niilläkin jo väkeviä vaikutuksia.

Tämä fiilis! Sitä yritän vaalia ja myös jakaa muille!

Ilon kautta liikkumista

Mutta nyt siihen pääasiaan! Jos viime talvena treenaaminen oli itselläni aika tiukkapipoista ja paikoin orjallistakin suorittamista (vaikka nautin siitäkin) tämä syksy vedetään enemmän juuri siltä ilon kannalta ja rennommalla otteella. Toki minun on järkevää alkaa kirjata tulevan viikon treenit kalenteriin aina edellisviikonloppuna, kuten minulla on ollut tapana, mutta muuten aion tehdä juuri niin kuin itseäni huvittaa eli sekoittaa juoksua, kotijumppaa, salitreeniä ja joogaa. Ajattelen niin, että liikunta saa olla pääosin hauskaa! Sitä paitsi jos jokin laji ei vain itselle kolahda lukuisista yrityksistä huolimatta, mitä jos vaihtaisi lajia?

Tosin itsekin podin aikanaan viha-rakkaussuhdetta juoksuun silloin, kun arki ja hyvinvointini eivät olleet balanssissa. Hyvä, etten lakannut kuitenkaan juoksemasta, koska viimeiset kolmisen vuotta juoksu on tuonut elämääni mahtavia kokemuksia.  Tuolloin aikanaan vaan en voinut hyvin, en saanut nukkua, söin mitä sattuu, stressasin ja tein liikaa töitä. No tuon lauseen kun lukee uudelleen, ei ihme, jos juoksu ei alkanut sujua. Kun arjen perusasiat ovat kunnossa unta, palautumista, syömistä, työtä ja sosiaalisia suhteita myöten, ei myöskään liikuntamotivaatiota tarvitse houkutella esiin, vaan liikkuminen on luonnollinen osa arkea, oli lajit mitkä tahansa.

Kannattaakin oikeasti miettiä, missä mättää, jos liikkumaan lähteminen on koko ajan työn ja tuskan takana. Jos tekeminen usein tuntuu nihkeältä ja vastenmieliseltä, ei tekemisestä tule säännöllistä. Joskus auttaa lajin vaihtaminen, joskus arjen ja sen kuormittavuuden tarkastelu, joskus se, että hellittää otetta vaikka sitten hetkeksi.

Mahtavaa perjantaita!

Jenny

INSTAGRAMISSA

FACEBOOKISSA

P.s. Sydän tuohon alas on tullut jäädäkseen. Saa painaa, kiitos <3

Vauhtisammakko-juoksukoulut alkavat Helsingissä

Kotitreeni astui elämääni

Överi sokeri jäi, kun laitoin ruokarytmin kuntoon

Miten pitää huolta siitä, että virtaa riittää seuraavaan lomaan saakka?

Kateus ja tyytymättömyys – kesän vitsaukset

 

2,5 vuotta säännöllistä juoksua takana – pitkälle on tultu

2,5 vuotta säännöllistä juoksua takana – pitkälle on tultu

Saan Instagramiin viikoittain viestejä, kuinka moni on innostunut juoksemaan minua seuratessani ja kertoo juoksun aloituksestaan ja ensimmäisistä lenkeistään tai siitä, kuinka on alkanut juosta pitkän tauon jälkeen. Siis moni sellainen, joka on kuvitellut, ettei itse muka olisi juoksija, voisi koskaan juosta tai oppisi koskaan juoksemaan, 

Elämäntapojen muuttamisen jälkeen motivaatiota on riittänyt

Elämäntapojen muuttamisen jälkeen motivaatiota on riittänyt

Viime viikolla oli niin paljon hässäkkää ja ylimääräistä tekemistä, että oli hyvä sauma ottaa kevyt treeniviikko. Olin nimittäin muun muassa luennoimassa motivaatiosta Go Expo -messuilla perjantaina ja lauantaina, ja illat Hoka One Onen pisteellä juoksukenkähommissa. Elämäntapojen muuttamisen jälkeen motivaatiota ei ole tarvinnut houkutella. Vaikka treenit 

Kiitollinen jokaisesta treenistä ja lepopäivästä

Kiitollinen jokaisesta treenistä ja lepopäivästä

Pyrin joka päivä muistamaan, että kiitän kehoani sen potentiaalista, oli sitten treeni- tai lepopäivä. Tällä hiihtolomaviikolla olen ohjannut kaksi sisäpyöräilyä (130 minuuttia), käynyt kaverin kanssa juoksemassa 11 kilometriä (1 h 13 min) , käynyt uimassa 700 metriä (35 min), tehnyt punttitreenin personal trainerin kanssa (60 min) ja hionut vapaauinnin käsivetoa (45 min) uimaopen kanssa. Kehonhuoltoa olen tehnyt kotona pari minuuttia silloin, pari minuuttia tällöin putkirullan, faskiapallon sekä jumppapallon kanssa ja myös päivittäin olen vääntäytynyt muutamiin joogaliikkeisiin. Ja kas muuten, yhtäkkiä päivään onkin kertynyt 20 minuuttia kehonhuoltoa, ihan kuin vahingossa. Treenin mahduttaminen arkeen ei ole loman takia tuonut ongelmia, eikä se olisi varmaan muutenkaan. En tiedä, olenko ainoa, jolla esimerkiksi saattaa Instagramissa vierähtää kerralla se aika, jonka kulutin esimerkiksi keskiviikkoaamuna altaassa. Elämä on valintoja ja se, mikä itselle on tärkeää, sitä tekee mielellään ja sitä myös priorisoi arjessaan korkealle. Enkä nyt puhunut pelkästä Instagramista, vaan liikkumisesta.

Jos vertaa vuoden takaisiin treeneihini, kun vain juoksin, olen paljon tyytyväisempi liikunnan nykyiseen monipuolisuuteen ja siihen, että treeni oikeasti kuormittaa kroppaa ja myös mieltä eri tavoin. Vaikka pt:ni Noora Kenttämaa minua tänään vähän maan pinnalle palauttelikin ja sanoi, etten voi ihan kaikkea tehdä samaan aikaan, pyrin pitämään tämän juoksu-puntti-uintisetin kuvioissa nyt ainakin tämän kevään. Tuntejahan ohjaan vain joka toinen viikko tällä hetkellä. Ja ehdin kyllä, kun vain suunnittelen: Alppimentorien Janneltahan sain mahtavan vinkin jakaa treenini ei viikon, vaan esimerkiksi 10 päivän sykleihin. Nyt olen päättänyt pidentää tuota 10 päivän sykliä 12 päivään ja suunnittelen treenini niin, että se oma entinen 7 päivän treeniviikkoni onkin nyt 12 päivän treeniviikko. Tästä lisää, kun saan homman käyntiin kunnolla.

Juoksua joo, mutta muutakin. Jalkapöydän murtuma opetti sen, ettei kaikkia munia samaan koriin.

Toki juoksua priorisoin ihan tulevien juoksureissujen ja -kisojenkin takia ja koska se on ihanaa, mutta onpa vain mahtavaa tehdä itselle uusia tai uusvanhoja juttuja. Yhä olen myös aivan ihmeissäni kehityksestäni uima-altaassa. Välillä tekee mieli nipistää itseä, että ihanko oikeasti minä uin vapaauintia. Uskon, että kaikella on aikansa ja varmaan vuosi sitten motivaationi tai keskittymiskykyni ei olisi riittänyt uinnin opetteluun, koska silloin halusin vain juosta ja juosta. Toki juokseminen on ihan mahtavaa nytkin, mutta aika harva pystyy vain juoksemaan ilman rasitusvammoja tai muita vaivoja. Ja jos laittaa kaikki munat samaan koriin, voi tulla pulmia, jos sitten tuleekin jokin takapakki, eikä vaikka voi juosta. Olen varma, että oikeastaan tästä kaikesta treenistä on jollain tapaa hyötyä myös juoksussa.

Mutta sitä tulin tänne sanomaan, että jokainen päivä, liikuin sitten tai en, pyrin olemaan kiitollinen kehostani ja sen potentiaalista. Kaikille ei ole itsestäänselvyys se, että on toimiva suolisto, olkapää, polvi, hengitys tai vaikkapa selkä, eikä sen pitäisi olla itsestäänselvyys minullekaan. Joskus hirvittää ja hävettääkin se, miten huonosti olen kroppaani kohdellut enkä suinkaan aina ole ajatellut sen parasta. Esimerkiksi vuosikausia ohjatessa paljon tunteja keho oli varsin kovilla ja silti kehonhuoltoni oli todella olematonta. En vain jaksanut tai viitsinyt huolehtia itsestäni kovin hyvin. En voi myöskään uskoa, että tuo kuuden vuoden jojoputkeni eli lihominen, laihtuminen, lihominen olisi tehnyt hyvää kropalleni. Mutta kun mennyttä ei saa takaisin eikä sitä voi muuttaa, voi päättää, että tästä eteenpäin itseään kohtelee niin hyvin kuin mahdollista. Ja liike on lääke itselleni monessakin mielessä. Se pitää paitsi olon virkeänä, myös pääkopan vähemmän kireänä.

Mahtavaa torstaita! P.s. Tuonne alas on ilmaantunut sydän, saa klikata!

Jenny

INSTAGRAM

FACEBOOK

Lue ja laita hyvä kiertämään:

Eikö sua haittaa mennä nukkumaan puoli kymmeneltä?

20 vuoden jälkeen on mukava saada harrastaa

Hyvään päivään riittää se, kun saa avata silmänsä

Eikö sua haittaa mennä nukkumaan puoli kymmeneltä?

Eikö sua haittaa mennä nukkumaan puoli kymmeneltä?

Säännöllisin väliajoin joku kaverini kysäisee, että eikö sua haittaa mennä nukkumaan puoli kymmeneltä. Ei haittaa, vaikka olenkin vähän lipsunut tuosta kellonajasta. Saatan nimittäin välillä mennä nukkumaan jo klo 21 tai 20.50, jos tunnen itseni väsyneeksi ja tunnen, että kehoni kaipaa palautumista. Eikö sua haittaa, että