Avainsana: palautuminen

Elämästä palautumista ei voi jättää kesäloman varaan

Elämästä palautumista ei voi jättää kesäloman varaan

Itse olen alkanut laskea kierroksia ennen lomaa, johon on pari päivää vaille kaksi kuukautta. Ajattelen, ettei loman tarkoitus ole toipuminen työvuodesta, vaan irtiotto töistä ja energian saaminen ihan muista jutuista. Elämästä palautumista ei voi jättää kesäloman varaan. Kolmasluokkalainen on palannut kouluun, ja lomautettu keskimmäisenikin on 

Se on liikuttu, mikä on jaksettu

Se on liikuttu, mikä on jaksettu

Se on liikuttu, mikä on jaksettu. Olen mennyt aikalailla tunteen ja tilanteen mukaan. Alkuvuodesta liikuin säännöllisesti ja ohjasin Vauhtisammakon juoksukoulun ryhmiä Helsingissä. Sitten tuli korona, juoksuryhmät jäivät tauolle ja työt siirtyivät kotiin. Tapahtui kaikenlaista koronan lisäksi, nukuin viikkoja huonosti ja lakkasin kirjoittamasta treenejä kalenteriini. Kun 

Hyvä työntekijä uskaltaa lomailla ja palautua

Hyvä työntekijä uskaltaa lomailla ja palautua

Hyvä työntekijä uskaltaa lomailla ja palautua. Noin minä ajattelen. Jos olisin yrittäjä, jolla on työntekijöitä, myös kannustaisin kaikkia siihen, että lomalla ollaan oikeasti lomalla ja tehdään erilaisia asioita kuin työvuorojen aikana.

Ihminen helposti kuvittelee olevansa korvaamaton, mikä toki voi johtua siitäkin, että monessa työssä kukaan ei tee omia hommia, jos vaikka sattuu sairastumaan tai juurikin olemaan lomalla. Se aiheuttaa taas sitä, että monessa työssä ennen lomia, joulua tai vaikka juhannusta, tuntuu siltä, että maailma pitää saada valmiiksi ennen kyseisiä päiviä. Oikeassa elämässähän se ei kuitenkaan ole mahdollista. Itselläni esimerkiksi tavallista selvästi pidemmät, 12–13-tuntiset työpäivät koneen äärellä kostautuvat sillä, että niiden jälkeen on päivän pari aivan puhki eikä tunnu saavan oikein mitään aikaiseksi. Eikä ihme, sillä väsyneenä on vaikea olla tehokas tai aikaansaava, idearikkaudesta ja kekseliäisyydestä puhumattakaan.

Ihminen tarvitsee tekemättömyyttä.

Saatavilla 24/7

Moni meistä on myös lomaillessaan jatkuvasti tavoitettavissa. Todella moni myös lukee sähköpostiaan ja vastailee työasioihin, vaikka on lomalla. Jos siitä ei kuormitu, niin ehkä se on ok, mutta itse ajattelen nykyään, että niin työstä kuin työstä tarvitsee ihan oikeasti vapaata ja erilaista tekemistä.

Toki tiedän sen, että on töitä, joista on vaikeaa tai mahdotonta olla vapaalla. Freelancerkausina itsekin olin usein ”aina töissä”. Olen kuitenkin huomannut sen, että kun oikeasti irrottaa itsensä työstä niin henkisesti kuin fyysisestikin, palautumista tapahtuu ja on paljon luovempi. Pääkoppaan saattaa tulla fressejä ideoita ja yhtäkkiä keksii ratkaisun asiaan, jota on pohtinut pitkän aikaa. Kiire ja kuormitus sen sijaan näkyvät – itselläni esimerkiksi tässä blogissa. En ole keksinyt mitään järkevää kirjoitettavaa kovin usein saati jaksanut ideoida.

Itse olen tänä jouluna sellaisessa onnellisessa tilanteessa, että lomailen yhteensä 9 päivää. Odotan jo innolla, mitä joutilaisuus ja ennen kaikkea aikatauluttomuus saa itsessäni aikaan. On mahtavaa viettää yli viikko niin, ettei puhelin ole täynnä muistutuksia. Toisaalta tykkään siitä, että tekemistä on ja aina vain tunnen toimivani tehokkaimmin pienen paineen alaisena. Voi siis olla, että kyllästyn lomailuun jo jokusen päivän jälkeen, mutta silti aion lomailla rauhassa.

Ehkä olisikin syytä harjoitella tylsyyden sietämistä ja tekemättömyyttä. Uskon, että se näkyy myös tekemisessä, kun sitten joulun jälkeen palaa töihin.

Ihanaa lauantaita,

Jenny

Tule Instagramiin!

Tule Facebookiin!

Lue myös:

Arki on nyt sitä, mistä haaveilin

Sama paino – eri kroppa 

 

Pienillä keinoilla parempaa unta – nukkuminen on kaiken pohja

Pienillä keinoilla parempaa unta – nukkuminen on kaiken pohja

Pienillä keinoilla parempaa unta – tärkeimpiä ovat rutiinit ja unen arvostaminen. Nukkuminen on arkeni pohja. Viikottain joku lähestyy minua pyytämällä, että kirjoita blogissa tai puhu IG:ssä unesta ja nukkumisesta. Kerro, miten sä muka ehdit nukkua 9, joskus jopa 10 tuntia yössä? No ihan aina en nukukaan, 

Kisakausi starttaa nukkumalla – osallistun unen SM-kisoihin

Kisakausi starttaa nukkumalla – osallistun unen SM-kisoihin

Arvatkaas mitä! Kisakausi starttaa nukkumalla! Jotenkin ajauduin taas itselleni uuteen tilanteeseen, nimittäin Unen SM-kisoihin. Torstain ja perjantain välisen yön uinun muiden yksilösarjan kilpailijoiden kanssa hotellissa. Nukkuminen onkin ollut yksi lempiaiheistani viime aikoina, ja oikeastaan teen kaikkeni, jotta nukkuisin mahdollisimman hyvin. Tämäkin on luonnollisesti tullut arkeeni 

Eikö sua haittaa mennä nukkumaan puoli kymmeneltä?

Eikö sua haittaa mennä nukkumaan puoli kymmeneltä?

Säännöllisin väliajoin joku kaverini kysäisee, että eikö sua haittaa mennä nukkumaan puoli kymmeneltä. Ei haittaa, vaikka olenkin vähän lipsunut tuosta kellonajasta. Saatan nimittäin välillä mennä nukkumaan jo klo 21 tai 20.50, jos tunnen itseni väsyneeksi ja tunnen, että kehoni kaipaa palautumista.

Eikö sua haittaa, että et käy baarissa tai bilettämässä? Ei haittaa, sillä kuten yltä jo voi huomata, olen melko huono yökukkuja. Kun en juo juurikaan alkoholia, niin viime vuosien baari-illat ovat laskettavissa yhden käden sormilla. Sitä paitsi baarissa harvoin pystyy juttelemaan metelin takia, näen kyllä niitä ihmisiä, joita haluan nähdä lenkillä, juoksutreeneissä, salilla ja joskus myös ohjaamillani ryhmäliikuntatunneilla. Toki toisinaan myös lounaalla ja joskus kahvilassa.

Eikö sua haittaa, että sun arki on aikataulutettua, kun on omia treenejä, ohjattuja treenejä ja omia ohjauksia? Ei haittaa, koska tällä hetkellä priorisoin liikunnan ja oman hyvinvointini arvoasteikossani todella korkealle. Siitä, että minä voin hyvin, hyötyy perheeni, ystäväni, työkaverini ja oikeastaan jokainen, jonka kohtaan.

Eikö sua haittaa syödä noita samoja ruokia koko ajan? Ei haittaa, rakastan helppoutta arjessa ja tykkään syödä monta kuukautta vaikka samaa aamupalaa. Sitten kyllästyn, ja vaihdan johonkin muuhun palatakseni takaisin siihen samaan aiemmin syömääni ruokaan.

Eikö sua haittaa, että sun pitää suunnitella sun treenejä? Ei haittaa. Hyvin suunniteltu on jo puoliksi tehty. Jos en suunnittelisi, en usko, että pystyisin liikkumaan niin paljon kuin nyt haluan. Nimittäin jos olen parikin viikkoa liikumatta, alkaa kuuppaa kiristää ja maailma tuntuu paljon pahemmalta paikalta kuin se onkaan. Liikunta on itselleni nykyään taas samanlainen rutiini kuin hampaiden peseminen, onneksi. Liikkuminen saa minut voimaan hyvin, se auttaa minua käsittelemään stressiä ja myös epämukavia tunteita. Jos joskus juoksin unohtaakseni, nyt juoksen ymmärtääkseni ja ajatellakseni, joskus rauhoittuakseni, joskus muuten vain. Toimii itselläni.

Tunnit vedetty, nyt kotiin syömään, suihkuun ja nukkumaan. Luksusta.

Ilotonta elämääkö?

Ymmärrän, että tämä urheilijamainen arkeni saattaa kuulostaa ilottomalta, itseään toistavalta ja kurinalaiselta, mutta minun mielestäni tämä on paitsi helppoa, myös juuri nyt parasta, mitä tiedän. Ihmiset pelkäävät elämäntapojen muuttamista ihan turhaan, koska he usein miettivät, mistä jäävät paitsi. Itse en ole kokenut jääväni mistään paitsi, sen sijaan olen saanut paljon enemmän tilalle kuin mistä uskalsin aikanaan elämänmuutokseni aloittaessani edes haaveillakaan. Tiedän, että olen aika onnellisessa asemassa, elän juuri tällä hetkellä ainakin työn ulkopuolisia asioita ajatellen tismalleen niin, kuten haluan ja toivon. Ja sehän on hyvä se, että haluaa sitä arkea, jota elää. Koska jos jonkin asian tekeminen tuntuu pakolta, sen tekeminen ei vain yksinkertaisesti onnistu kovin pitkään. Tärkeää on haluta omaa elämäänsä ja elää sitä eikä haluta muiden elämää ja elää toisten kautta. Olen myös huomannut näiden vienojen ihmettelyjen kautta sen, että ei kannata miettiä sitä, mitä muut itsestä ja omasta arjesta ajattelevat, vaan kannattaa miettiä sitä, mitä itse itsestään ja arjestaan ajattelee.

Mahtavaa viikon jatkoa!

INSTAGRAM

FACEBOOK

Lue ja laita hyvä kiertämään:

Minusta tulee juoksuohjaaja

Matka Alpeille on alkanut – Tour du Mont Blanc 150 km

Työmatkajuoksun plussat ja miinukset

Elämänmuutos vie aikaa ja vaatii toistoa – mutta yhtäkkiä huomaa, että kaksi vuotta on kulunut

Uuteen nousuun – löydä energisempi elämä -kirjani on ilmestynyt

Vuoden 2018 juoksutavoitteet menivät aikalailla persiilleen

 

Kevyt treeniviikko on kuin palkinto kovista viikoista – uskalla myös höllätä

Kevyt treeniviikko on kuin palkinto kovista viikoista – uskalla myös höllätä

Kuuden kovan treeniviikon jälkeen olen viettänyt tällä viikolla kevyempää treeniviikkoa. Kevyt treeniviikko on kuin palkinto kovista viikoista – uskalla myös höllätä. Nyt on jo perjantai-ilta, ja olen tehnyt vasta 3 treeniä: ohjannut sisäpyöräilytunnin (55 min), käynyt uintitreeneissä (45 min) ja treenannut salilla jalat ja olkapäät 

Elän kuin urheilija – samalla treenini inspiroivat, ärsyttävät ja aiheuttavat huolta

Elän kuin urheilija – samalla treenini inspiroivat, ärsyttävät ja aiheuttavat huolta

Meillä oli eilen ihan mahtavat, mutta ikävä kyllä viimeiset Vauhtisammakko-treenit Helsingissä toviin. Juoksimme pari tuntia lempipaikassani Eläintarhan kentällä ja matkaa kertyi itselleni 17 kilometriä. Vauhtisammakollahan muuten on Turussa vaikka mitä superinspiroivaa aina ultrajuoksukoulusta polkujuoksutreeneihin, joten jos asuisin Turussa, juoksentelisin monta kertaa viikossa ihan sammakkona muiden kurnuttajien kanssa. Eilen, 

Kävely ja ulkoilu – uudet trendilajit!

Kävely ja ulkoilu – uudet trendilajit!

Olen löytänyt kaksi uutta harrastusta – kävely ja ulkoilu ovat oman syksyni uudet trendilajit! Onko muilla oloa, että joka viikko on ihan pakko päästä metsään? Kun asuu kaupungissa, metsään meneminen vaatii vähän säätämistä, mutta jokainen kerta se on ollut sen arvoista. Olen vähän kateellinen kavereille, joilla alkavat polut kotiovelta.

Syksy on hurahtanut haipakkaa ja yhä edelleen viikossa tuntuu olevan jotakuinkin vain maanantai, perjantai ja sunnuntai. Päivätöiden lisäksi olen käynyt muun muassa luennoimassa ja tuntuu, että tekemistä on riittänyt jopa tavallista enemmän. Tammikuun 4. ilmestyvä Uuteen nousuun – Löydä energisempi elämä -kirjani on onneksi nyt taitettu ja oikolukuvaiheessa ja lähtee ensi kuussa painoon. Yhdessä Marjaanan ja Tuukan kanssa luotsaamani ensimmäinen Minä onnistun -verkkovalmennuskin alkaa lähestyä kahdeksan viikon loppusuoraansa. Seuraava Minä onnistun -verkkovalmennus muuten starttaa 7.1. 2019. Tervetuloa mukaan, jos se yhtään kutsuu! Olemme myös luoneet Minä onnistun -valmennukselle jatkovalmennuksen, jossa itse vastaan henkisten juttujen lisäksi myös juoksuhommista.

Happiest when in the woods
Ja seurahan oli myös ihan loistavaa!
Nuuksiossa on paljon pieniä lampia.
Aion palata Nuuksioon polkujuoksemaan. Kenties aiemmin kuin osaan edes kuvitella.

Aikataulut olen rakentanut omin pikku kätösin

Mutta nyt on ollut tällainen syksy ja ihan omin pikku kätösin olen aikatauluni rakentanut ja sanonut kyllä monille hommille, jotka olisin halutessani voinut jättää myös tekemättä. En silti koe suorittavani arkeani enkä myöskään pakene mitään paljolla tekemisellä, vaan olen aina ollut luonteeltani tällainen ja tykkään siitä, kun elämässä on äksöniä.

Mutta jos jotain olen 10 vuoden takaisesta loppuunpalamisesta (joka enemmänkin johtui silloisesta elämäntilanteesta kuin vain työstä) oppinut, niin pidän nykyään huolen siitä, että paljon tekemisen vastapainoksi teen kaikkea ihan muuta: vietän aikaa perheeni kanssa, käyn museoissa, ulkoilen ja retkeilen. Uskon, että se, että jaksan näin hyvin, johtuu siitäkin, että arvostan suuresti arjen perusasioita. Lopulta kaiken työnteon ja muun sosiaalisen tekemisen ylitse menevät uni, palautuminen, syöminen ja treeni ja toki jo mainitsemani läheiset ja raikas ulkoilma. Ja onhan se niinkin, että kun lapset ovat jo 21, 17 ja pian 8, kaikki on vain niin paljon helpompaa kuin silloin, kun perheessä on vaikka taaperoita, joita ei voi jättää hetkeksikään yksin.

Olen ajatellut niin, että niin kauan kun asioiden tekeminen tuntuu mukavalta, inspiroivalta ja tuo iloa eikä stressiä, olen oikeilla jäljillä. Mutta jos yhtään alkaa tuntua siltä, että mukava, ennen iloa tuonut ja inspiroiva tekeminen alkaa tuntua taakalta, silloin viimeistään on aika hidastaa, tutkia ja muuttaa elämäntilannetta.

Nuuksion maisemia
Hoka One Onen Speedgoat Mid -kengät (saatu) on ihan lemppariretkeilykengät.
Niin oli nättiä!
Maaginen tunnelma.

Syksyn trendilajit kävely ja ulkoilu

Tämän syksyn suosikeiksini ovat nousseet juoksun ja punttitreenin ohella ehdottomasti käveleminen ja ulkoilu! En tiedä, ovatko ne kenties lähestyvän keski-ikäisyyden merkkejä, mutta minusta on aivan mahtavaa nykyään kävellä mahdollisuuksien mukaan joka paikkaan joko musiikkia kuunnellen, ilman musiikkia tai vaikka lapsen kanssa. Urheilukellooni olen asettanut jokaisen päivän tavoitteeksi 15 000 askelta ja aika helposti tuon saankin kasaan lähes joka päivä, vaikka istumatyötä teenkin. Juoksupäivinä askeleita kertyy toki vielä enemmän. Kun istuu kaiket päivät konttorilla, on aivan ihanaa saada kävellä ulkona, oli ilma oikeastaan mikä tahansa. Viime viikkoina olen nostanut treenimääriä, joten kävely on myös ihan parasta, palauttavaakin vastapainoa kovemmille harjoituksille.

Tänä syksynä olen paitsi myös enemmän juossut poluilla, olemme siirtäneet viikonloppu-ulkoilut lähimetsiin. Innostuinhan vaeltamisesta oltuani syyskuun alussa Vuokatin vaelluksella. Viikonloppuretkiämme ei tietenkään voi kutsua vaeltamiseksi, vaan enemmänkin ulkoiluksi, mutta onpa ollut mahtavaa kiertää esimerkiksi Espoon Kaitalampi ja mennä ristiin rastiin pitkin Nuuksiota eväiden kera. Haaveenani on päästä lähivuosina vaeltelemaan myös pohjoiseen tai oikeastaan ihan minne vain Suomen kansallispuistoista, niissähän sitä lääniä riittää. Jo pari vuotta olen haaveillut Repovedelle lähtemisestä, mutta vielä emme ole saaneet aikaiseksi. Ehkä ensi keväänä, kun luonto alkaa talven jälkeen heräillä kesään.

Mutta niin se ihminen muuttuu, enkä usko, että tämä johtuu vain syksystä. Jos ennen halusin olla joka paikassa ja siellä, missä muutkin, hektisen työelämän vastapainoksi käperryn mieluusti sänkyyn lukemaan kirjaa jo puoli yhdeksältä illalla ja vietän viikonloput metsässä perheeni kanssa tai yksin juoksemassa. Enpä olisi voinut tätä ajatella vaikka 10 vuotta sitten itsestäni, että kun joku kysyy minulta, mitkä ovat lempiharrastuksiani, niin sanon, että ulkoilu ja kävely. Hih!

Kohtalotovereita?

Mahtavaa viikon jatkoa,

Jenny

INSTAGRAMISSA: jenny_vastaiskuankeudelle

FACEBOOKISSA: vastaiskuankeudellefi

 

 

Yhdestä en luovu ja se on uni

Yhdestä en luovu ja se on uni

Miten sä voit mennä nukkumaan vauvojen aikaan? Eikö sua yhtään harmita, ettei sulla ole iltaisin omaa aikaa, kysyi ystäväni, kun aikanaan kerroin hänelle meneväni nukkumaan useimmiten puoli kympin paikkeilla. Helposti eikä harmita, vastasin ja sain vastaukseksi huvittunutta pään puistelua. Kun on joutunut heräilemään ja valvomaan