Avainsana: rentoutuminen

Loman jälkeen en alkanut paahtaa tukka putkella

Loman jälkeen en alkanut paahtaa tukka putkella

Kesäloman, jona ei tapahtunut oikeastaan juuri mitään, vaikutus tuntuu yhä. Uskon, että suurin syy löytyy siitä, että sen sijaan, että olisin heti loman jälkeen alkanut paahtaa tukka putkella kuten varmasti aina ennen joka loman jälkeen, olen jatkanut arkeni minimalisointia. Vaikka eräs ystäväni-tuttavani sanoikin juuri, että 

Liika kuormitus = yöheräily

Liika kuormitus = yöheräily

Pitkästä aikaa aivan ihana ja superstressitön viikonloppu takana. Ja tuli täytettyä vuosiakin, nyt on hienot 43 ikävuotta mittarissa. On se vain ihmeellistä, että saa ikääntyä. Sekään ei ole itsestäänselvyys, ja jokainen eletty vuosi kaikkine kokemuksineen ja tunteineen on kyllä juhlan arvoinen, jokaisesta päivästä puhumattakaan. Ja 

Aina oppii jotain – myös lomalla

Aina oppii jotain – myös lomalla

Terveiset Gran Canarialta Puerto Ricosta! Aina oppii jotain – myös lomalla. Oli ihan superviisasta meiltä ottaa talviloma lähes heti joulun perään. Vaikka itselläni oli jouluna 9 päivää vapaata, en vain oikein päässyt töistä irti enkä kokenut, että olisin rentoutunut kovinkaan hyvin. Toki siihen vaikutti varmaan kaikki joulusäätö, vaikka en sitä roskiskaappia saanut siivottuakaan, mutta juuri ennen joulua olivat myös kuopuksen 9-vuotisjuhlat ja puolisoni mösjöön synttärit ja monenlaista ”ylimääräistä” tekemistä, joka tuntui vain nostattavan kierroksia niiden laskemisen sijaan.  

Nyt talvilomalla tunnelma oli kuitenkin ihan toisenlainen. Neljäntenä aamuna herätessäni en enää heti muistanut, mikä viikonpäivä oli. Minulla oli mukana läppäro, mutta en avannut sitä itseäni varten kertaakaan. Ainoan kerran, kun kone oli käytössä, oli, kun kovaan kuumeeseen sairastunut 9-vuotias katseli Netflixiä alettuaan toipua ja lentokoneessa, kun kirjoitin kotimatkalla muutaman blogipostauksen. 

Ei isoja odotuksia

En ollut luonut lomalle mitään isoja odotuksia, muuta kuin että saan viettää aikaa yhdessä perheeni (lukuun ottamatta vanhinta turkulaistunutta tytärtäni) kanssa ja käydä juoksemassa. Silti sitä kai alitajuisesti odottaa, että kaikki sujuu hyvin eikä yllätyksiä tule.

Ennen reissua olin ollut 9 päivää juoksematta, koska uudenvuodenpäivän lenkillä olin kevyesti nyrjäyttänyt nilkkani. Ensimmäisen lomalenkin jälkeen kuitenkin huomasin, että jalka oli kunnossa ja juoksimmekin sitten joka päivä noin tunnin puolentoista verran, ensin sileällä (vaan ei tasaisella) ja puolet lomasta Puerto Ricon poluilla, mikä oli parasta pitkään aikaan.

Olin sittenkin ehkä ajatellut juoksevani hieman enemmän, mutta tämän matkan tarkoitus ei kuitenkaan ollut olla Vauhtisammakon juoksukoulun juoksuleiri (tule mukaan juoksemaan kesäkuussa viikoksi Sierra Nevadaan!), vaan yhdessäolo perheen kanssa. Lisäksi kävelyä tuli monina päivinä liki 25 000 askelta lukuun ottamatta kahta päivää, jolloin kuopus oli tosi kipeä. 

Aina oppii jotain

Jokaisella reissulla oppii jotain ja tämän reissun opetus oli selkeästi se, että tilanteet elävät eikä kaikki suju aina suunnitellusti tai niin kuin odottaa. Kotona tämä on helppo hyväksyä, mutta matkalla sitä toki toivoo, että kaikki reissukaverit ja itse pysyisi esimerkiksi terveinä. Mutta kun lapsi sairastui kovaan kuumeeseen, asiaa ei auttanut vastustaa, sillä se olisi tehnyt vain kaikkien olon kurjemmaksi. Nyt on näin -asenne auttoi tässäkin. Toki minua harmitti lapsen puolesta ihan kauheasti, sillä hän oli jo pitkään ennen matkaa fiilistellyt hotellimme uima-allasta ja sitä, että aikoo vain uida ja uida. Onneksi hän ehti siellä muutaman kerran pulikoida.

Vaikka vuorottelimme mösjöön kanssa hoitovuoroista, olin mieluummin lapsen kanssa hotellihuoneessa kuin altaalla: oli vaikea nauttia olosta, kun tiesi, että toisen olo on ihan hirveä. Tyttäreltäni opin taas myös asenteesta. Vaikka kuume hipoi 40:tä, ruoka ei maistunut, oli kylmä ja kuuma eikä saanut olla kotona omassa sängyssä, hän ei valittanut kertaakaan, ei ainuttakaan kertaa. Jos itse olisin sairastunut hänen sijaansa, epäilen suuresti sitä, että olisin pystynyt olemaan valittamatta. 

Säännöllisen ruokarytmin tärkeys

Toinen asia, jonka tärkeyden huomasin, oli säännöllisen ruokarytmin tärkeys ja sen huomasin vasta, kun se uupui päivistäni. Itselleni nyt vain näyttää sopivan tuo 5 kertaa päivässä ruokailu ja koska reissussa se oli useammastakin käytännön syystä ja mukavuudenhalustakin vaikeaa, sössin ruokarytmini jo ensimmäisen päivän aikana. Siitä en niinkään ollut huolissani, että ruokavalio koostui pitkälti asioista, joita syön kotona vain herkkupäivänä (karkki ja leivokset), ehkä kerran parissa kuukaudessa (pitsa) tai uutenavuotena (sipsit), koska välillä lienee hyvä hieman järkyttää elimistöä ja antaa sille asioita, joita se ei normaalisti saa. Ja sitten kotona taas palata tavallisiin ruokailuihin ja ennen kaikkea siihen itselle sopivaan ja hyväksi havaittuun ruokarytmiin. 

Lähtöpäivänä tuntui oikeasti siltä, että oli kiva loma ja olo oli oikeasti rentoutunut syksyn aherruksesta. Vielä kuin muistelin 18-vuotiaani toteamusta, että ei edes riidelty kertaakaan, oli se aika makea kirsikka kakun päällä. 

Ihana kuitenkin oli palata kotiin ja saada rutiinit ennalleen, syödä sillä tavoin ja siinä rytmissä, mikä saa oman olon hyväksi, nukkua omassa sängyssä, treenata tutuilla kulmilla, päästä takaisin töihin ja saada taas jatkaa juoksuohjauksia Vauhtisammakon juoksukoulun kevätkauden startatessa ensi viikolla.

Borta bra men hemma bäst. 

Ihanaa sunnuntaita,

Jenny

Sydän on tullut alle jäädäkseen, saa tykätä!

Tule Instagramiin!

Tule Facebookiin!

Microblading-kulmat vuosi laiton jälkeen

Arki on nyt sitä, mistä haaveilin

Sama paino – eri kroppa 

Lepo on tehnyt tehtävänsä

Treenivuosi tammikuusta toukokuuhun

Vältä lomastressi ja keskity olennaiseen

Vältä lomastressi ja keskity olennaiseen

Kuulostaako tutulta: Loma edessä tai meneillään ja tekemistä on suunniteltu niin, että stressaat kaiken aikaa, mitä ehdit ja saat kokea? Hus pois, ankea lomastressi! Jos muuten noin on, niin kuulostaapa myös pahasti entiseltä itseltäni, kröhöm! Onneksi nyt on toisin. Jo useita kesiä olen onnistuneesti välttänyt lomastressiä 

Joogaa kotona

Joogaa kotona

Kun ei muuten ehdi, niin ei ehdi. Eikä liikunnan tulisi olla asia, josta ottaa stressiä, vaan päinvastoin. Olen aiemminkin kirjoittanut siitä, kuinka olen niin monta kertaa aloittanut joogan, mutta aina se on jostain syystä jäänyt. Hm, kuinkahan monta kymppikorttia olenkaan ostanut, josta olen saanut käytettyä vain